Mullapas on vanhemmat, jotka eivät ole koskaan pyytäneet multa mitään anteeksi.
Ja voin kertoa, että elämäni on ollut aivan hirveä, ja vieläkin molemmat vanhemmat myötävaikuttavat siihen, että kärsin aaltoilevasta masennuksesta ja persoonallisuushäiriöstä, jotka eivät koskaan tule paranemaan lopullisesti. Anteeksipyydettävää olisi ollut esim henkisestä väkivallasta, fyysisestä väkivallasta, avioerosta, alkoholismista, uusperhehelvetistä, välien katkeilusta.. mutta ei koskaan, ei mitään. Tulee aina vähän väliä sellainen olo, että kai mä sittenkin olen itse väärässä, kun kerran eivät ole osoittaneet mitään katumuksen merkkejä?
Kommentit (3)
pyytää lapselta anteeksi vaikka tekisikin väärin. Kuulemma murentaa aikuisen arvovaltaa ja auktoriteettia.
Vaikka ovatkin fyysisesti vanhempia, eivät välttämättä ole sitä henkisesti. Jos eivät ymmärrä pyytää anteeksi, niin se on valitettavaa. Omien vanhempieni jutut jätän nykyään huomiotta.
äiti ei koskaan.
Vaikka kiusaa minua yhä, siis äitini.