Saataisko juttuporukkaa kokoon meistä toista yrittävistä...?
Kommentit (50)
Kuulostaa tutulta. Tunnelmat ovat vaihtuneet iloisesta vauvakuumeesta enemmänkin pelkoon siitä, että perheemme jää pysyvästi yksilapsiseksi. Meillä yritysvuosi 4, eikä toista näy eikä kuulu. Esikoinen 01/2006 oli ilmeisesti onnellinen sattuma, ilman varsinaista yrittämistä. Käytännössä koko ajan esikoisen jälkeen kakkonen olisi ollut tervetullut, mutta mitään ei tapahdu. Joka kuukausi päätän olla ajattelematta koko asiaa, mutta siitä huolimatta petyn, kun menkat alkavat. Kidutuksen makua, että kierto usein venyy ja kun menkkoja ei kuulu, toiveet ehtivät usein hiipiä mieleen.
Olen välillä jopa kieltänyt itseltäni vauva.fi:n, jotta saisin vauva-asian pois mielestä. :) Käyttäjätunnukset näyttävät olevan jumissa, joten täytynee luoda uudet, jos saadaan tälle puolelle keskustelua.
Tilanne tällä hetkellä kp1/33-37 eli taas kerran pettymys.
Tunnen kuuluvani selkeesti jo tänne puolen, tuolla vauvakuumeessa kaikki on yrittäny pari vuotta vähemmän aikaa kun ite.. Meillä siis yritystä yli 4 vuotta ja 2 IVF-hoitoo tehty ja yks PAS. Kaikista negaa vaikka joka kerran kaks alkioo siirretty. Kolmas hoito on alkamassa näinä päivinä ja elokuussa punktio.
Muuta vikaa ei oo löytyny kun endo, eikä mitään estettä luomullekaan pitäs olla, mutta eipä näytä onnistuvan edes rankoilla hoidoillakaan :( endoa kerran leikattukin.
Nuoruuden suhteesta mulla on jo 13-vuotias esikoinen (samalla tietysti kuopus..) ja miehellä ei lapsia. Molemmat ollaan vuodelta -77. On ehditty erotakin jo pariin kertaan, lähinnä lapsettomuuden takia ja nyt oltu jonkin aikaa etäsuhteessa.
Lähinnä nyt olen luomukierroissakin koittanu syödä vitamiineja yms. kotikonsteja vaikka hyödyttömiähän ne tähänkin saakka on ollu. Mutta eipä siinä nyt mitään menetäkään eikä ne paljoo maksa :) Mulla luultiin laparoskopian jälkeen pitkän aikaa että johtimet on tukossa mutta vaadin uuden tutkimuksen hiljattain, ja kuinka ollakaan, kumpikin auki! Olin luvannu ittelleni että jos niin ihmeellisesti on asia, niin yritän vielä kaikin keinoin luomukirroissakin,..että näillä mennään. Uskonpuute koko hommaan on melkonen, mutta eihän tässä liiemmin vaihtoehtojakaan oo kun kohti uusia pettymyksiä..
Helteisin terveisin, vaaka77
Tänne ei mitään uutta uutta. Kiva kun jokunen vastaus on tullut!
Kiitos sinä, joka kutsuit sinne "Pidempään tuhdanneiden" joukkoon, kävin lukemassa, hyvä porukka! :) Eikä tuntunut vieraalta sielläkään. Tänne kuitenkin muutama on jo kirjoittanut, niin yritän pitää tätä keskustelua hetken hengissä, ellei, niin pölähdän sinne.
Toivottavasti siitä seuraava vastaaja luot uudet tunnukset ja tuut rupattelemaan! :) Samaten itse yrittää välillä unohtaa koko tän "typerän" sivuston ja olla miettimättä, välillä paremmin, välillä huonommin tuloksin... Aika pitkälti kierron vaiheesta riippuen, krhm...
Myös vaaka-77, tervetuloa, toivottavasti eksyt tänne vielä! Sulla siis hoidot taas käynnissä ja elokuussa punktio?
Sillä lailla olen samassa tilanteessa sinun kanssasi, että omakin esikoiseni on aiemmasta suhteestani. Joten tuo aloitusviestin 6. yritysvuosi pitää paikkansa vain sikäli, että silloin aloimme (exän kanssa) 2. yrityksen, no mutta se suhde kaatui kuitenkin, nyt uutta yritystä päällä. Koko tätä aikaa en siis ole yrittänyt! :D Ehkä 3 vuoden ajan, yhteensä.
Mulla kp 28/28, eli huomenna alkaa menkat. Ja vaiks kuinka yrittää pitää päätä kylmänä eikä minkäänlaisia raskausoireitakaan ole (paitsi niitä kuviteltuja, mutta niitä ei lasketa...), niin mietinpä vaan missä aloitusviestissänikin mainitsemani tuhruvuoto viipyy, hmm... Toisaalta, eilen laskeskelin kiertokalenteria, niin onhan se kierto ollut välillä jopa 32 päivää, ja tuhrukin alkanut joskus vasta 28/28, että se pää kylmäksi helteestä huolimatta, tosiaankin!
(Noh, tein mä silti toissapäivänä, siis kp 26 testin... Simppeli, monimerkityksetön ja helposti tulkittava YKSI KIROTTU VIIVA.)
ja edelleen ilman tunnuksia. Vanhat ei toimi, mutta uuttakaan en saanut toimimaan, koska sähköpostiosoite on jo käytössä vanhassa tunnuksessa. :) Täytynee jonain päivänä askarrella niiden kanssa.
Mukavaa, että tällekin puolelle löytyy keskustelijoita!
Edellisen viestin jälkeen on edistytty sen verran, että selitys vauvan viipymiselle on tainnut löytyä. Kävin gynellä (vihdoinkin asiansa osaavalla sellaisella) ja diagnoosi oli selvä PCO. Sanoi aika suoraan, että ilman lääkitystä voi olla aika huono mahdollisuus onnistua. Suuri helpotus oli, kun syy nyt ilmeisesti löytyi. Jos onnea olisi, saattaisi pelkkä Clomifen ratkaista tilanteen. Kesälomista johtuen en kuitenkaan voi aloittaa lääkitystä ennen syksyä, joten tässä voi lepuuttaa päätään pari kuukautta. Ei tarvitse pettyä, koska tietää, että raskautuminen on käytännössä mahdotonta.
Mites teillä muilla?
Tää vois olla mukava paikka vaihtaa fiiliksiä... Eli mun tilanne on myös se ettei toista lasta kuulu vuosien yrityksestä huolimatta. Yksi lapsi siis on, täytti juuri 6 vuotta. Toista lasta on "yritetty" ainakin 3 vuotta. Mitään ehkäisyä ei ole käytetty neljään vuoteen.
Ollaan käyty lapsettomuusklinikalla ja seuraavaa on todettu: Miehessä ei mitään vikaa, itsellä ei löytynyt riittävän kypsiä munarakkuloita ovulaation tapahtumiseen. Eli ovulaatiota ei tapahdu ainakaan joka kierrossa. Olen tehnyt testejäkin mutta selkeää ovulaatio-plussaa ei näy. Varmaankin aloitan hormonin napsiminen nyt ens kierrosta. Ja todella toivon apua siitä. Vaikka miten yritän olla ajattelematta asiaa niin silti joka kerta kun menkat alkaa olen totaalisen pettynyt ja vihainen tähän kaikkeen! Nykyään saattaa lakaa itkettään kun näen raskaana olevan naisen... Olenkin miettinyt että pitäis mennä klinikalla juttelemaan myös tästä henkisestä puolesta. Masennusta on ja suurin aiheuttaja on just tää tilanne.
Mites teillä muilla toi henkinen puoli kestää jatkuvat pettymykset kuukausi toisensa jälkeen? Mulla on välillä tosi vaikeaa, tuntuu että muutkaan asiat elämässä ei tuo iloa kun hartaasti toivottua perheenlisäystä ei kuulu. Pyörii liikaa mielessä tää asia koko ajan. Ja seksistä: Ei todellakaan huvita yhtään. Jotenkin se on vaan muuttunut pelkästään vauvan yrittämiseksi. Voi että ottaa päähän kun tän asian takia on suhdekin muuttunu niin erilaiseksi.
Eka lapsemme sai alkunsa puoli vuotta ehkäisyn lopettamisesta. Ja saman miehen kanssa ollaan nyt liikkeellä. Tietenkin pitäisi olla onnellinen yhdestä lapsesta mutta se ei vaan mene niin!
Olis kiva vaihtaa kuulumisia ja voin kyllä kertoa myös noista kuvitelluista raskausoireista joita olen bongannut joka kierrossa viimeiset 2 vuotta. Aika jännää musta on se että silloin jos ei olla seksiä harrastettu lainkaan koko kierron aikana niin noita oireita ei tule. Eli vois päätellä mulla tapahtuvan jonkun hyvin varhaisen keskenmenon mutta lääkäri oli sitä mieltä ettei hedelmöittymistä tapahdu koska munarakkulat eivät ole kehittyneitä (on siis ultralla tutkittu). Mutta tiedä nyt noista. Ehkäpä kiero mieleni kuvittelee kaiken.
Moi tipuli (ihana nimimerkki! :D ), tervetuloa turisemaan. Aika harvoin itsekään tulee tänne kirjauduttua. Tosiaan riippuu tosi paljon kierron vaiheesta; nyt kp 20 ja odotukset taas kohoaa...
Mielessähän tää projekti on koko ajan, en voi kieltää. Olen sitä jo niin pitkään kuitenkin käsitellyt ja tavallaan hyväksynyt (itsepetosta?) että toista ei ole tulossa, sen avulla sitä porskuttaa normaalia elämää. Joku vimma kuitenkin pakottaa yrittämään kuin viimeistä päivää... Olen tikuttanut oviksia että tuleeko sitä edes; 2 kiertoa tikuttanut ja molempina kertoina löytynyt. Seksi maistuu meillä, ja harrastetaan ehkä liiankin usein suosituksiin (= joka toinen pv) nähden... Mutta siitä en luovu, jotain iloa oltava! :D Kyllähän nämä ovulaation jälkeiset päivät on sitten yhtä hemmetin kuulostelua ja päivien laskemista ("nyt ne viimeistään ois jo kohdanneet, nyt ehkä jo hedelmöittynyt, ehkä näinä hetkinä kiinnittyy kohtuun..."). Aina siihen päivään, kun se totuus iskee vastoin kasvoja. Kp 1, thank you mam. Sykleissä mennään.
Kiero mieli voi kyllä tosiaan kuvitella raskausoireita, ikävää mutta totta. :(
...jos huolitte mukaan.
Meillä lapsettomuutta hoitoineen takana vuodesta 2003. Saldona ICSI tyttö tuoresiirrosta (k.s.01/07), km PASista (12/07) ja ICSI poika tuoresiirrosta (s.06/09). Nyt sitten tuloillaan PAS luomukiertoon. Meillä ei ole löytynyt selvää syytä hedelmättömyyteen, kuulutaan kategoriaan selittämättömät.
Kovasti jännitän tulevaa PASia, vaikka vauvakuume onkin kova. Tuntuu, että asiat ovat edenneet piiiitkällisen odottelun jälkeen vauhdilla ja kuin omalla painollaan. Ihan positiivisin mielin olen ainakin tällä hetkellä siirtoon ylihuomenna menossa. Se täytyy sanoa, että aikaisemmin en ole käsittänyt, miten vaikea asia sekundaarinen lapsettomuus voi olla. Olen ajatellut, että olkaa ihmiset tyytyväisiä, kun saatte edes sen yhden elävän lapsen. Niin se vaan mieli muuttuu, tunnistan itsessäni kovan vauvan kaipuun, on tosi vaikeaa ajatella, että lapset olisivat nyt tässä.
Jaksuja ja hyvää mieltä toivotellen,
Rilla
Täällä ilmoittautuu yksi tapaus lisää! Meillä 03 kaksoset (IVF)ja nyt passia haaveillaan! Syksyn lopulla olisi ajatuksissa yrittää. Luova kuuden vuoden luomuilu takana ja nyt aletaan olla tulisilla hiilillä...kiva vaihtaa ajatuksia ja kuinka kaikki etenee!
Pitkästä aikaa päädyin näille sivuille (olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa...).
Meillä on 5 vuotias lapsi ja toista on yritetty n. 4 vuotta. Tutkimuksissakin on käyty ja miehen siittiöiden laatu saattaa osaltaan heikentää mahdollisuuksia. Kolme kiertoa kokeiltiin clomeja, mutta tuloksetta. Hoitoihin en ole ainakaan toistaiseksi valmis menemään, mutta jatkuvasti mietin, että pitäisikö kuitenkin. Ikääkin alkaa olemaan kohta sen verran, että nyt olisi aika kokeilla jos meinaa. Ajatukset alkaa kääntymään osittain jo siihen suuntaan, että toisaalta tämä elämä yhden lapsen kanssa on aika mukavaa (aika alkaa ilmeisesti tekemään tehtäväänsä). Silti päädyin tänne ja elättelen pientä toivoa luomuraskaudesta...
Toivottavasti kuulemme vielä plussauutisia joltakulta toista pitkään odottaneelta!!!
Hoplaa
En tiedä, vieläkö vanhoja tunnuksia voi saada käyttöön, en jaksanut yrittää enempää, mutta palaan parin vuoden jälkeen palstalle, koska on aivan pakko saada tuulettaa johonkin ajatuksiaan.
Meillä on 1,5-vuotias (tietenkin) maailman ihanin neiti, joka syntyi kaksi kuukautta vajaa viisi vuotta siitä, kun lapsen oli lupa tulla. IVF-hoidolla sai neiti alkunsa.
Erinäisiä vauvakuumekausia olen viimeisen vuoden mittaan potenut, mutta NYT, on iskenyt ihan oikeasti vauvan kaipuu. Eikä pelkästään kaipuu, vaan ahdistaa myös. Ja pelottaa. Joka päivä mietin esikoisen odotusta, syntymää ja ihanaa vauva-aikaa. Tällä hetkellä en oikein osaa olla siitä ajasta edes kiitollinen, koska päälimmäisenä jyskyttää, saanko koskaan kokea enää sitä ihanuutta uudestaan.
Haluaisin lähteä uuteen hoitoon HETI. Mutta käytännössä se ei ole mahdollista ennen lokakuuta, järjellisesti ajateltuna tosin vasta tammikuussa kannattaisi mennä, jotta voisi hyödyntää mahdollisen lääkekaton...
No, sitten kun alan miettimään hoitoa, niin iskee ahdistus. Taas se hirveä piina? Miten siitä olen ennen edes selvinnyt? Mitä jos epäonnistutaan? Menee rahat täysin hukkaan. (Ollaan hoidossa yksityisellä) Jne, jne...
En muista että esikoisen yirttämisessä olisi näitä ajatuksia hoidoista ollut, sitä vaan mentiin tulta päin sisulla, joka kylläkin toi lopulta ihanan tuloksen :)
Välillä olen "tuskissani" miehelleni sanonut, että olen valmis yrittämään toista lasta yhtä paljon, kuin esikoista. Jonka odotus oli siis pitkähkö....
Mutta, mutta...
Niin paljon muttia. Kukaan ei varmasti tätä ajatusraapusteluani jaksanut lukea, mutta helpottaa tämä omaa päätä, kun saa johnkin purkaa.
Bloginkin pitämistä olen miettinyt asian tiimoilta.. Saas nähdä.
Ihanan kuulaita syysilmoja toivottelee kaikille
Tao_tao
(ollaankohan vanhoja palstatuttuja, kuullostaa nimimerkkisi niin tutulta?)
Niin, kirjotit siitä, miten vaikeaa sekundäärinen lapsettomuus voi olla. Tunteeni ovat hyvin samansuuntaisia. Ja varmasti monella muullakin.
Samalla on äärimmäisen kiitollinen yhdestä lapsesta, MUTTA kuitenkin sisällä on se kaipuu toisesta. Tuntuu kamalalta ajatukselta, että tyttäremme varttuisi ilman sisaruksia/sisarusta. Ja kuten myös kirjoitin, ahdistaa ajatus, etten enää koskaan saisi kokea raskautta, synnytystä ja vauva-arkea.
Tsemppiä kovasti kaikille, neiti heräsi päiväunilta!
Palataan
Tao_tao
Ja onpa mukavaa huomata, että meitä on monta. Mä olen siis viestit 3 ja 6, joka ei myöskään onnistu niiden vanhojen tunnuksien kanssa. Olen ollut toistaiseksi liian laiska hankkimaan toista sähköpostiosoitetta uusia tunnuksia varten, joten kirjoittelenpa edelleen ilman.
Meillä kaikilla taitaa olla yhteistä samanaikainen suunnaton onni yhdestä lapsesta ja epäonnistumisen ja menetttämisen tuska siitä toisesta, jota emme onnistu saamaan. Joskus minusta tuntuu, että pettymys on jopa suurempi kuin jos ei olisi lasta ollenkaan. Silloin surisi sitä,mitä ei ole niin kuin nytkin. Mutta nyt tietää vielä paremmin, mistä jää paitsi. En mitenkään tarkoita väheksyä kokonaan lapsettomien tuskaa! Itse vain heräsin lasten saamisen ihanuuteen vasta saatuani ensimmäisen. En voi koskaan tietää, olisiko vauvakuume herännyt ollenkaan ilman ensimmäistä sattumaa.
Omassa tilanteessa ei siis vielä mitään uutta. Odottelen syksyä ja clomeja. Kuulisin myös oikein mielelläni muiden kokemuksia, jos olette clomeja jo napsineet. Ilmeisesti mikään ihmelääke ei ole kuitenkaan kysymyksessä?
Mieli on ollut rauhallisempi, kun ei tarvitse toivoa eikä suunnitella seksielämää pelkästään vauvatoiveita ajatellen. Mutta ainahan kierron loppupään lähestyessä pientä jännitystä on ilmassa. Josko se lottovoitto osuisi samaan osoitteeseen kaksi kertaa ? Yksi on kerran jo tullut. :)
Varsin viilein alkusyksyn terveisin
Amalia
Kivaa että lisää tulee väkeä tässä ei-niin-kivassa tilanteessa. Omasta puolestani tervetuloa.
Rilla, eikös ookin turhauttavaa kuulua nimenomaan selittämättömiin! Kun ei ole edes mitään hoidettavaa oiretta vaan kaikki perustuu puhtaasti onneen/tuuriin/sattumaan/tähtien asentoon/mihin lie. :/
Pilli ja Pulla, pitkä aika teilläkin takana. :( Onko PAS siis vasta haaveissa vai syksyllä jo ajankohtainen?
Hoplaa, kuulostaa tutulta tuokin. Eskarilainen on jo kovin itsenäinen ja helppo ja kaikki on vaivatonta yhden kanssa. Mutta ei sekään helppous vie sitä vauvankaipuuta pois! :( Saanko kysyä sun ikääsi? Mulla tosiaan 33, en mikään nuorikko itsekään siis. Nykyisen miehen kanssa ei olla käyty tutkimuksissa edes, en tiedä ollaanko menossakaan. Ollaan heitelty ajatuksia siihen suuntaan, mutta tällä hetkellä molemmilla mielessä se apaattinen tjot. Aika valuu käsistä...
Tao_tao, hyvin jaksoi lukea! :) Oon kans palaillut mielessäni usein esikoisen raskaus- ja vauva-aikaan... Katsellut kuvia ihanasta vatsastani ja muistellut hymyssä suin synnytyksen kamaluutta. Ja sitä rakasta pientä vauvaa... josta on nyt kasvanut rakas tomera poika. Joka niiiiin kovasti haluaisi tulla isoveljeksi! Blogi on varmasti hyvä idea tuulettaa.
Kuten Amalia sanoi - jokaisesta viestistänne löydän jotain niin tuttua ja omaa. Surua ja kaipuuta, uskoa ja epäuskoa. Tätä arkea me kaikki elämme. Saammeko surra "lapsettomuutta", no emme ainakaan kovaan ääneen, koska meillä on jo se yksi, "olkaa tyytyväisiä". Tyytyväisiä me ollaan, ei se siitä ole kiinni, ei kukaan meistä vaihtaisi tätä lapsettomuuteen. Mutta ei se myöskään poista sitä surua siitä, että missä se toinen viipyy... Tuleeko se?
Sitä suoltaa ajatuksia ja toiveita vähän joka suuntaan, dear god, hyvä maailmankaikkeus, JOKU! Jos mulla ja mun haluillani ei niin suurta väliä olekaan, niin anna mun miehelleni mahdollisuus tulla isäksi, anna mun lapselleni mahdollisuus kokea isoveljyys, miksi ei edes niille? :(
Puuh. Täällä menossa kp 27/28-30. Hiljaista on, minkään suhteen. Raskausoireita on vino pino niinku joka kuukausi... Jotka kuitenkin on vaan normaalia ihmisen elämää. Vatsanväänteitä, vilunväreitä, nippailuja ja nappailuja. Elättelin ajatusta, että hakisin tänään testin (kotona en voi sellaisia säilyttää, testaisin varmaan jo kp 21! :D ) ja testaisin aamulla. Mut en mää. Odotetaan nyt vaan ne menkat niin säästyy nekin eurot.
Tiedättekö mikä on säälittävintä mitä mä olen tehnyt? Kun testaan ovulaatiota, joka siis näyttää haaleaa viivaa ilman oviksen ajankohtaakaan, niin mä yritän aina hetken leikkiä ja kuvitella, että se olisi raskaustesti. Että mä saisin siihen katsoa viivan piirtymistä, haalea vaaleanpunainen viiva. Raskaana! No, hankala (kun tietää ettei se ole r-testi) ja typerä leikki, mutta miten ihana hetki se ois oikeasti...
Toiveikasta torstaita ja silleen!
Ihanat toivotukset olit laittanut viestin loppuun! Toiveikkaanahan tässä, kuinkas muutenkaan?!
Kävin aamulla klinikan pakasteella mutkan ja sain kaksi alkiota kyytiin. Toinen oli jakautunut jo 6-soluiseksi, toinen ei ollut jakautunut ollenkaan, mutta kuulemma kumpikin ovat kuitenkin potentiaalisia. Kaksosraskauden riskillä taas muistettiin 'pelotella'. Mulle on aina siirretty kaksi alkiota ja yhden lapsen kerrallaan olen saanut.
Nyt sitten pitäis pari viikkoa pysyä ns pöksyissään;) Aikasemmilla kerroilla siirtojen jälkeen olen hyppinyt seinille jo hyvissä ajoin ennen testipäivää, ihan mielenkiintoista kokea tämäkin, miten yksi uhmaikäinen talossa tätä skitsoilua tasoittaa (jos tasoittaa).
Hyviä ja paksuja vointeja kaikille, palaillaan!
Rilla
Hei taas, täällä tipuli.Ja kiva kun ollaan saatu juttua aikseksi. Jotenkin koen olevani kuitenki eri tilanteessa kuin ne joilla ei lasta ollenkaan. Olemmehan onnekkaita kun olemme sen yhden edes saaneet. Ja toki siitä onnellinen olenkin. Mutta sama juttu täällä, 6-vuotias kovasti kaipaisi pikkuveljeä/-siskoa. Selitä siinä nyt sitten toiselle....
Toivotaan että saatais niitä onnellisia viivoja testipuikkoihin täälläkin palstalla.
Meillä tilanne edennyt nyt niin että aloitin kp 2 Femar hormonien napsimisen ja sitten kun ovulaatio bongataan on inseminaation aika. Ens viikolla ultra jossa katsotaan onko hormonihoito kasvattanu folleja riittävästi että kantsii inseminaato tehdä. Olen tietty innoissani tästä homman etenemisestä vaikka järki yrittää taustalla huhuilla että malttia.... Uskon kuitenkin että kun miehet parhaat siittiöt onnistuttais oikeana ajankohtana päästämään perille niin voi olla paremmat mahikset kuin luomuna. Löytyi miehestäkin "onneksi" jotain vikaa eli 93% siittiöistä epämuodostuneita. 7 % on ok ja lääkärin mukaan tämä ei selitä lapsettomuutta vaikka hurjilta lukemilta (tai siis huonoilta) vaikuttaakin. On kuulemma hyvin yleistä tuollainen epämuodostuneisuus. Mutta yhdistettynä mun heikkoon ovulaatioon toi vois antaa osviittaa miksei olla raskauduttu. Ja alkaa ikääkin jo olemaan että ei tässä enää niin helposti tule raskaaksi kuin esikoista yrittäessä 7 vuotta sitten. Mutta toivo heräsi uudelleen ja se on tärkeintä koko "projektissa".
En jaksanu kirjautua kun se ei tahdo onnistua, mutta siis aiemmin kirjoittelin nimimerkillä tipuli.
Aika omaperäinen tuo testitikun lukeminen...
...mun juttuni on laskee kiertooni niinkui oisin muka raskaana :) Näin siis niissä kierroissa, joissa ollaan "työstetty" asiaa enemmän ja uskoa taas tähän kiertoon löytyy...tänään ois 3+3
Hulluja on monenlaisia ;)
Meillä tää on tosiaa aika mielenkiintoinen projekti, mutta siitä ehkä myöhemmin. Pas ois ajankohtanen nyt syksyn saapuessa...suunnitteluun varailen aikaa, kun nyt menkat alkaa - jos en nyt sitten olisi ihmeesti raskaana ;)
Onne matkaan meille ja muille...laitetaan kuulumisia! Toivotaan paljon plussia tulevan syksyn aikana :)
Pilli j Pulla
Meillä esikoinen kysyi taas kerran tänä aamuna, miksi sitä pikkusiskoa ei meille tule. (Meille ei pikkuveljellä ole asiaa, sen olisi oltava pikkusisko :) Vastasin, että kyllä äiti kovasti toivoo, että vauva meille tulisi, mutta ei äiti voi muuta tehdä kuin toivoa. Lapsella oli ratkaisu valmiina. Kunhan hän näkee jossain ulkona haikaran, hän käy kuiskaamassa haikaralle salaisuuden,että "tuo haikara meille vauva". Sitten haikaran tarvitsee enää etsiä se vauva ja tuoda se meille. Nyt meidän siis tarvitsee enää vain odottaa, että nähdään se haikara ja ongelmamme on ratkaistu! :)
Toivottavasti onnistaa, Rilla!
Esikoinen piristi muuten hieman alavireistä päivää. Vaikuttaa siltä, että täti on hiipimässä paikalle, sen verran jomottaa. Evvu puheli jossain viestissä iästä. Mäkin olen 34 eli ei ehkä enää kovin montaa "aktiivivuotta" saada kakkosta. Paineitahan sekin kasaa. Mies on vielä mua 8 vuotta vanhempi. Täytyy miettiä myös hänen kohdallaan asioita, milloin on viimeinen takaraja haluta lasta? 5-kymppisenä?
Amalia
Amalialle: Me ollaan miehen kanssa 33 vuotiaita ja olin hyvin hämmentynyt kun lapsettomuusklinikalla lääkäri sanoi että teillä on vielä todella hyvin aikaa ettei iän puolesta mitään "kiirettä". Tottahan se on että lapsia "tehdään" nykyään vanhempina kuin ennen mutta ei kyllä lohduta kun on itse aina ajatellut tekevänsä lapset nuorina. Ja kuinkas sitten kävikään.... Mutta lapsettomuus klinikalla on pääsääntöisesti näkynyt itseä vanhempia pareja. Se jollakin tapa tuo lohtua, ei syytä paniikkiin, vielä. Luomuna mahikset tietty vähenee jo tässä iässä melko dramaattisesti vuosi vuodelta.
Ja entäs ne haaveet suurperheestä? Ne on saanut kyllä haudata jo aikoja sitten. Toisilla asiat ei vaan mene niin. Onko täällä muita jotka ovat aikoinaan haaveilleet useammastakin lapsesta? Joko olette luopuneet toivosta? Meille olisi tervetullut 3 tai enemmänkin mutta eipä tällä tahdilla onnistu. Ellei sitten tapahdu jotain ihmettä ja saada useampaa kerralla.
-tipuli-
Pilli & pulla - ihana kierronlaskusysteemi sulla! :) Toivottavasti joskus päästään taas laskemaan noin...
Amalia - ai tuo suloinen lapsenusko ja asioiden yksinkertaisuus! :) Haikaraa odotellessa, hih...
Tipuli - en ole tainnut mistään suurperheestä koskaan haaveilla, kaksi tai kolme. Tosin ihan lapsena halusin kuulemma 10... Öh. Nyt kun saisi vaan sen toisen... Olisi niin tavattoman ihanaa saada esikoisesta isoveli. :(
Ja että mitäkö tänne sitten. No kp 2. Mua huvita yhtään mikään taas.
...vauvakuumeen puolelle, jos ette tänne saa omaa pinoa kokoon. Meitä on pinossa sekä lapsettomia että sellaisia joilla lapsi/lapsia on ennestään. Yhteistä meille kaikille on kuitenkin se, että vauvakuume on valtava, mutta sitä vauvaa ei vain näy eikä kuulu!
Tunteesi kuulostavat niin tutuilta!!!