Saataisko juttuporukkaa kokoon meistä toista yrittävistä...?

...eli hieman helpottaa harmistus. Tässä kierrossa lähinnä kävi ihmeet mielessä, mutta varsinaista toivoa ei ehtinyt herätä, koska tosiasiat ovat tiedossa. Ei ollut kuvitteellisia oireitakaan. Ensi kierrossa olisi sitten tarkoitus aloittaa clomit ja mennä ultraan. Kävin jo apteekissa tilailemassa lääkkeet, että ovat sitten hollilla, kun tarvitaan.



Tipuli, mukava kuulla, ettei lapsettomuusklinikka pidä vielä ikäloppuna. Tosin meillä on se tilanne, että en oikein tiedä, kuinka pitkälle olisin hoitoihin menossa. Miehestä tiedän, että hän ei hoitoja halua. Suhtautui lääkitykseenkin hieman epäillen, mutta voihan se mieli muuttua, jos tulosta ei tule. En kuitenkaan näe, että lähtisin toista painostamaan asiaan, mitä hän ei halua. Tunnustan, että en ole kovin hyvin perillä eri hoitomuodoistakaan. Miten te, jotka olette käyneet hoitoja läpi,olette kokeneet ne?



Suurperheestä en oikeastaan ole osannut haaveilla. Mulle oli vain aina selvää, että "jos mä niitä lapsia teen, mä teen enemmän kuin yhden". Ja miten kävi. (Pitäisköhän alkaa julistaa kaikille vastaantulijoille, että "mä en sitten tee enää yhtään lasta" ?) Myös jälkeen päin ilmaisu "tehdä lapsia" on todellakin muuttunut...



Mutta olin tänään työhaastattelussa! Josko olisi onnea ja työpaikka vaihtuisi! Silloin olisikin sopivan nolo tilanne ilmoittaa, että jäänkin sitten heti kohta äitiyslomalle... Oih, aina voi haaveilla. ;)



Amalia

Tervehdys.



Täällä ilmoittautuu mukaan 33 vuotias, jolla myös vanhempi mies. Yksi jo on. Toista toivottu jo 13 kiertoa. Yksityisellä tutkimuksia tehty, tällä viikolla vuorossa aukiolotutkimus. Tähän asti kaikki muut olleet ok. Kumpa olisi tuokin ja tämä kierto olisi "huuhtelun" jälkeen se jossa se tärppi käy.



tuikku kp 7 (30)

Totta puhuen en just nyt ole edes kartalla. Mikä on poikkeuksellista, ennen kun olen tiennyt tasan joka kp:n laskematta. Pitäydyn edellisessä lausahduksessani: mua huvita yhtään mikään. Tähän aikaan kiertoa olen kyllä ollut kaikki peukalot ja jäniksenkäpälät pystyssä, että josko nyt... Nyt ei jotenkin jaksa. Tiiä sitten onko tämä jotain käänteistä psykologiaa mitä itseltänikin salaa yritän; lopetetaan yrittäminen, niin alkaa odottaminen... :p



Amalia, vähän kuin sinun taktiikkasi... :) Todellakin, juuri passelisti uuteen työhön kävisi alkava raskaus! Tsemppiä, koska saat kuulla miten haastattelu meni?



Tuikku, tervetuloa mukaan. Kivaa, sulla on jotain konkreettista mitä odottaa... :) Kerrohan sitten miten meni.

tuli!



Rilla

Toivottavasti muut seuraavat perässä ! Ihanaa, että jollain onnistaakin!



Kuinkas Tuikun tutkimukset menivät?



Ovatko asiat edenneet muilla?



Evvu, luulen, että "käänteinen psykologia" ei toimi, ellei oikeasti usko siihen. ;) Olen useasti yrittänyt ajatella, etten haluakaan vauvaa ja että yhden kanssa on niin kovin helppoa jo nyt. Mutta olen siis tietoisesti ajatellut niin, jotta en odottaisi liikaa plussaa. Ei ole toiminut. :) Silloin kun esikoinen ilmoitteli tulostaan, olin tosissani sitä mieltä, että ei olisi oikea aika vauvalle ja etten voi mitenkään olla raskaana. Ja plussahan sieltä tuli, tosin vasta kahden kotona testatun negan jälkeen tk:ssa. Silloin oli menkat jo kuukauden myöhässä.



Nyt odottelen vastausta työpaikasta ensi viikolla. Haastattelu meni mielestäni kohtuullisen hyvin, mutta en voi tietenkään tietää, millaisia muita hakijoita on ollut.



Aurinkoista viikonloppua toivottaen

Amalia

Mulla ei hoito menny ihan niin kun oli suunniteltu. Miehen kanssa kun oli ollut jo pidemmän aikaa jonkinlainen on-off suhde ja erimielisyyksiä hoidoista ja viime hetkillä ennen punktiota, se alkoikin vedota "työkiireisiin" eikä suostunut tulemaan paikalle. Onneksi oli mahdollisuus pakastaa soluni (31 kpl!) eikä menny sentään suoraa roskiin.

Lopullinen erohan tästä seurasi koska en jaksanut enää tuollaista epävarmuutta ym. pelleilyjä näin vakavalla asialla.

Nyt on aluillaan uusi suhde, jossa emme käytä ehkäisyjä :) mutta mies ei ainakaan tällä erää halua enempää lapsia (sillä on jo 2) jollei niitä sitten tule kotitoiminnan seurauksena, eikä ole luvannut vielä apua hoidoissa. No en sentään näin lyhyen tuntemisen jälkeen sitä odottaisikaan. Suunnitelmani oli jatkaa hoitoja yksin, eli hedelmöittää soluni lahjasiittiöillä. Tämäkään ei nyt sitten etene ainakaan puoleen vuoteen mihinkään, koska asiani ja olotilani muka "paremmin" tietävä psykologi ei antanut puoltavaa lausuntoa lahjasolujen käyttöön :( En siis voi tehdä aikoihin muuta kuin toivoa jotain luomuihmettä, jota ei kuitenkaan tule...



Turhautunut ja maahan löyty, mutta silti (uudesta miehestä ja ainoasta lapsestaan) onnellinen

oli jostain syystä tippunut lopusta nimimerkki pois, kirjoittaja oli siis ^ vaaka77.

Todella mahtavaa! Miljoonasti onnea!

Tulehan kertomaan lisää kuulumisia!

Toivotan kaikkea hyvää matkaan.



Itsellä ei mitään ihmeitä, muuta kun valehtelematta ensimmäistä kertaa elämässäni kuukautiskiertoni säännöllinen. Tosin vasta viimeisen kolmen kierron ajan, mutta hienoa silti :)

En tiedä mistä tämä säännöllistyminen johtuu, osittain painon pudotuksesta varmaan, vaikka tämä alkoi jo ennen kun alkoi dieettini ;)



Näillä näkymin tammikuussa tosiaan menemme IVF:ään. Että sitä odotellessa. Ja esikoinen kasvaa hurjaa vauhtia, olisi NIIN ihana saada pian hänelle pikkusisarus.



Nyt nukkumaan, syksyistä uutta viikkoa kaikille!



Tao_tao

Heh, tuli oikein "hyvä me" -fiilis viestistäsi, ihan kuin mulla jotain ansioo plussassasi olisi... :) On vaan niin hienoo, kun joku edes plussaa!



vaaka77, kurja kuulla tilanteestasi... Vaikka ihan toiveikas tunnut olevan, hyvä niin! :)



Tao_tao, onnea säännöllisestä kierrosta!



Mulla jatkuu edelleen hälläväliä-fiilis. Kun ei niin ei, kauanko sitä jaksaa hitto vie ihminen edes toivoa. :( Miehen kanssa ollaan puhuttu, että tutkimuksetkin jätetään ajatuksista toistaiseksi, hoidoista puhumattakaan, tuntuu ihan hyvältä ratkaisulta just nyt. Viimeiset ovistikut käytin enkä sitä bongannut, joten tälle kuulle ei tarvitse edes odottaa mitään. Luulen että kirjoitteluni vähenee entisestään ja jätän kakkosen haaveen vain katkeransuloiseksi "mitä olisi voinut olla" -ajatuksen tasolle, ainakin parhaani mukaan.



Näillä puheilla, hyvää jatkoa teille muille ja paaaljon paljon plussia. :) Ehkä joskus palailen, toistaiseksi jään maahan makaamaan ja haavojani nuolemaan...



Evvu*77 joka ei jaksanut edes kirjautua sisään...

Meillä 7-vuotias poika, joka sai alkunsa 3. kierrosta. Yritetään toista lasta nyt kuudetta vuotta, huoh. Hoidoissa ei olla oltu eikä pahemmin tutkimuksiakaan oo tehty. (paitsi sen verran, että ovuloin normaalisti ja prolaktiini oli ok). Odotellaan luomuihmettä. Nyt jotenkin vauvakuume on taas noussut pinnalle, kun esikko aloitti koulun ja tuntuu niin isolta. Olen 33 v., joten kai se vauva pian saisi tulla, jos sellainen on joskus tulossa...



Tsemppiä meille kaikille:)

T: Viveliina (kp 7/28-30)

Ja toivotaan, että tulit vain käymään.



Amalia taas täällä. Kuten meidän viesteistämme voit lukea, samantyyppisissä tunnelmissa me kaikki. Itsellä on nyt ollut helpompaa sen jälkeen, kun selvisi syy (ainakin yksi syy) vauvan viipymiselle eli se PCO. Kyseessä kuitenkin melko yleinen ongelma, joten ilmeisesti monet ovat onnistuneet raskautumisessakin. Mä olen siis 34, ja myös sitä mieltä, että jos vauva tulisi, niin toivottavasti lähiaikoina. Ei enää 5 vuoden päästä.



Mites Tipuli? Onko uutisia?



Evvu, tuotakin konstia olen kokeillut eli häipynyt paikalta ja lopettanut palstailun. Käänteinen psykologia ei toiminut mulla edes siinä asiassa. Ei vauvaa, vaikka päätin, että unohdan koko jutun. Onneksi näissä keskusteluissa voi itse valita, osallistuuko tai lukeeko vain, vai pysyykö poissa. Niin mennään, miltä tuntuu.

Sinähän kuitenkin meidät olet tälle palstalle kasannut, joten jos voimme olla tukena, niin toivottavasti palaat vielä.



Enkä saanut sitä työpaikkaakaan. :(

Joku kyseli kuulumisia... Meille tehtiin tosiaan se inseminaatio tasan 2 vkoa sitte. Ja nyt näytti testi että oisin raskaana!!!! Olen vielä hyvin varovaien asiasta kun en voi uskoa että tärppäsi ekassa inseminaatiossa. Yritystä kuitenkin takana 3 vuotta....

Tipuli

Mahtava uutinen. Nyt vaan peukkuja että kaikki menee hyvin, ja miksei menisi! :) Joko olet uskonut uutisen todeksi? :D



Amalia, niin, se käänteinen psykologia tämän asian suhteen oli enimmäkseen vitsi... :) En osaa itsesuggestiota niin hyvin. ;)



Vaan kyseessä on ihan aito jonkinasteinen luovuttaminen. Toki mä tulen varmaan edelleen jännäämään viimeistä kiertopäivää (tosin tässä kierrossa en edes onnistunut nappaamaan ovulaatiota), mutta varsinainen yritys, tikutus, greippimehut jne. on nyt ohi mennyttä. En sano että ikuisiksi ajoiksi, mutta ainakin toistaiseksi. Tosin, vyöhyketerapian aloitin MUISTA syistä, mutta olen toki kuullut sen hyvistä vaikutuksista raskautumismahdollisuuksiinkin... *viheltelyä* Miehen kanssa kuitenkin tosiaan päädyttiin siihen, ettemme mene tutkimuksiin, miehellä töihin liittyen jonkinasteista burnoutia, joten emme nyt käytä voimavarojamme mihinkään ylimääräiseen.



Monella on hoitoja meneillään, mikä on mahtava homma, tuo vähän konkretiaa tähän touhuun. :) Sekin vähän tekee eroa minun ja tosissaan yrittäjien väliin, meillä kun ei ole luomuyrittelyä kummempaa ollutkaan (eikä siis tule). Mun oikea termi olisi varmaan feidaava tjottaaja, heh.



Kiitos kuitenkin Amalia kauniista sanoistasi ja ikävä kuulla että jobi meni sivu suun. :/



Tervetuloa uusille. Meikäläinen käy täällä aina välillä lukemassa mitä teille kuuluu ja varmaan kommentoimassakin.



Evvu77 (kp 26)

Ihanaa, että jo toinen onnenpotku tälle ketjulle.



Evvu, olen kokeillut myös vyöhyketerapiaa raskautuminen mielessä. :) Minullahan se ei ehkä olisi voinutkaan auttaa, mutta uskomattoman hyvä olo siitä tuli muuten. Helpotti stressiä ja tasapainotti oloa. Suosittelen, ihan siis muista syistäkin.



Amalia

Ihanaa, että saadaan plussia tänne ketjuun!!

Onnea kovasti!

Tällä viikolla kuulin vauvauutisen parilta, joka on yrittänyt vauvaa vuosia. En edes oikeastaan tunne pariskuntaa, ovat vain "hyvänpäiväntuttuja". Mutta kun kuulin uutisesta, meni kylmät väreet pitkän aikaa. Kun tietää, miten järkyttävän hienoa se onnistuminen pitkän ajan jälkeen on, niin.... ei sitä osaa sanoin kuvailla. Tiedätte kyllä :)



Mutta sitten toinen puoli. Kirottu facebook. Tiedätte varmaan senkin? ;) Vaikka pyrin pitämään naamakirjakaverini vain niissä, kenen elämässä haluan olla oikeasti mukana, niin silti siellä on liuta juuri noita hyvänpäiväntuttuja, jotka nyt suurinpiirtein KAIKKI ovat päättäneet synnyttää. Parin viikon sisään on tupsahdellut useampi syntymäilmoitus, jota seuraa kotiinpääsyilmoitus, ilmoitus siitä, miten ihanaa elämä vauvan kanssa on, ilmoitus siitä miten ihanaa imetys on, jne, jne, jne....



Nuo ilmoitukset eivät suinkaan aiheuta vihan-tai katkeruudentunteita, (mitä varmasti aiheuuttaisivat, jos ei olisi lasta ollenkaan) VAAN ne aiheuttavat tunteen että MÄKIN HALUUN!!

Tai no, myönnän että aiheuttavat myös hetkellistä ketutusta...



Niin, ja voisihan ne juuri synnyttäneiden kavereiden tilapäivitykset jättää lukematta, mutta pakkohan ne on kuitenkin lukea :D



Kehuin aiemmin, että kiertoni on nyt säännöllinen ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen jopa hommannut ovulaatiotestejä ja "bongannut oviksen". Arvaattehan, mitä tästä seuraa? Oireiden kyttäämistä, päivien laskemista ja... ja.... olihan se testi viimein äsken pakko tehdä. Tulos tuttu sama yksi viiva.



No niin. Nyt on ahdistusta purettu. Kiitos! :)

Aurinkoista viikonlopun jatkoa kanssasisaret.





Tao_tao

Niin suurieleisesti muka häivyin ja täällä heti ensimmäisenä rutkuttamassa... ;) Ei vaan, kuten sanoin, ainoastaan yrittämällä yrittäminen on nyt tauolla, haaveet - never.



Mutta ennen rutkutusta; Amalia, tosiaan tulee mielettömän rento olo vyöhyketerapiasta! Olen nyt kahdesti käynyt ja sen jälkeen kun lähden kotiin niin on kuin syvässä unessa kävelisi läpi kaupungin... Mahtavaa! :)



Tao_tao, tiedän "mäkin haluun" -tunteen. :) Mulla ei "onneksi" ole kamalasti odottavia/synnyttäviä ystäviä Feissarissa, mutta aina kun on, niin kyllä sitä läikähtää jotain sisällä. Ja missään nimessä ei mitään katkeraa tai mitään epämukavaa, päinvastoin.



Tämä kierto on mennyt rennosti, kun en ovistakaan löytänyt tikuilla. Tikutin kp 13-17 eikä mitään. Mutta mihin sitä raidoistaan pääsisi; miksi alavatsaa tykyttää (kp 21-24), mitä tämä väsymys on, FINNI, minulla?! Ja ennen kaikkea - missä mun menkat viipyy...? Nyt jo kp 31/28 eikä tuhrun tuhrua, joka siis normaalisti alkaa siinä 26-28, josta päivän, parin päästä hanat auki. Järki (90 % mua) sanoo, että ovulaation puuttumisestahan se johtuu. Sunnuntaina (kp 29) tein meinaan raskaustestinkin, vilpittömästi voin sanoa, etten edelleenkään usko/uskonut raskauden mahdollisuuteen, mutta miehen mielenrauhan vuoksi tein kuitenkin illalla. :) Nega, mikäs muu. Testin kuivuttua siinä oli kuitenkin toinenkin viiva... Ohjeissa lukee selkeästi, että älä tulkitse testiä 10 min jälkeen, joten TIEDÄN etten ole. Lisäksi illalla testasin ovistikulla (saattavat näyttää), yksiviivainen sekin. Myöskään mitään _oikeita_ oireita ei ole, eikä tarkemmin miettien edes kuvitteellisia. Ja olisihan se jo testissä näkynyt.



Mikä vimmatun juttu tämäkin nyt on, että menkat alkaa tällä lailla omin päin myöhästelemään, pöh. :/



Evvu

Tao_tao, mä olen alkanut vähitellen turtua lähiympäristön vauvauutisiin. Alkuun odotin kovasti, että milloin olisi mun vuoro kertoa "Uutiset" ystäville ja sukulaisille. Nyt olen jo luovuttanut, kun monet ovat saaneet jo kaksi mun esikoisen jälkeen. Nykyisin hieman katkeruutta herättävät ei-toivotut vauvauutiset, tai jopa abortit, joita puolestaan työyhteisössäni tapahtuu. Tuntuu niin käsittämättömän epäreilulta, että ne, jotka eivät lapsia halua, keskeyttävät raskauden toisensa jälkeen ja me, jotka toivomme ja toivomme, joudumme aina pettymään. Samoin oli hieman vaikeaa kestää yhden ystävän tuskailua kasvavasta vauvamahasta. "Kuinka sä oletkin noin laiha ja mä olen tällainen valas?" Itku melkein tuli, kun ajattelin, miten mielelläni olisin vaihtanut vatsoja hänen kanssaan.



Mun menkat ovat taas myöhässä. Nyt olisi se kierto, missä aloitan clomit, mutta menkkoja ei näy, ei kuulu. Mulle tää on tavallista, mutta haluisin niin kovasti aloittaa pillerien popsimisen, että voisin edes kuvitella jotain tapahtuvan. Raskaus ei ole mahdollinen, mutta tää on niin turhauttavaa, kun kuitenkin toivo taas herää... Testaamaan en kuitenkaan ala. Jos viipyvät kauemmin kuin 2 viikkoa, voin alkaa harkita.



Joko Evvun tilanne ratkesi?

Olen uusi jasen, joten ekaksi kiitoksia kaikille, jotka ovat tahan ketjuun jaksaneet kirjoitella! Olen jo pidempaan lueskellut viesteja ja monet ajatukset tuntuvat omilta. Meilla siis on jo yksi tytto (13 kk, ICSI-hoidoista sai alkunsa), josta olemme hyvin kiitollisia, mutta silti on aina pyorinyt mielessa etta perheeseen kuuluu useampi lapsi... Ja siis nama ajatukset minulla oli jo ekaa yrittaessa! Ja nyt olemme lahteneet yrittamaan toista. Ehkaisya en ole kayttanyt viim. 5 vuoteen ja koska meissa on molemmissa "vikaa", lahdimme heti hoitoihin ja nyt on jo alkioita kyydissa. Ensi viikon pe olisi testipaiva, joten siihen asti pitaisi jollakin konstilla jaksaa pinnistella. Ja tottahan toki on alkuraskauden oireita (mutta niin kuin monella muullakin, ne ovat olleet jo vuosia osa minun arkeani. Joka kierrossa on aina jotakin oireita...). Hassua kylla, etta silloin kun olin raskaana, ei ollut oireita! Mutta eihan se tassa kierrossa olisi taysin mahdotonta. Vaikka tod. nakoisemmin turvotus jne. johtuu siita hurjasta maarasta laakkeita, joita tassa on viime viikkoina joutunut itseensa tankkaamaan. Pieni toivonkipina elaa aina...

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille! Pan

onko alkaneet? Täällä tosiaan ei mitään epäselvyyttä enää, jos sitä jossain vaiheessa häilyikin. Mikä lie kuukautisia myöhästyttäneet, alkoivat sitten viimein kp 33 tai jotain. Nyt kp 11 tai jotain... Oliskohan syy vyöhyketerapiassa tai missä lie.



Pan, tervetuloa, onnea matkaan! :)



Evvu

Mutta nyt olen aloittanut clomien popsimisen. Mitään oireita ei ole niistä havaittavissa, mutta kuinkahan osaan odotella sitä ovulaatiota, kun en taida tietää, mitä pitäisi odottaa. :)



Tervetuloa Pan! Mites sinulla nyt?



Amalia