Eronneet! Missä olette tavanneet uuden miehenne?

Minä tapasin omani. Pitkään meilattiin, ehdin olla eronnut pari kuukautta. Seurusteltiin sitten pitkään, yhteen muutettiin vähän ennen kuin ensimmäinen yhteinen poikamme syntyi reilu 3 vuotta sitten, kastetilaisuudessa naimisiin. Ja nyt meillä on 2 yhteistä poikaa.



Esikoisen kanssa elelin kahdestaa siis eron jälkeen 2 vuotta.



Ja olen ehdottomasti onnellisempi nyt. Exällä oli ongelmia alkoholin kanssa ja hän petti.

deittinetistä minäkin miehen löysin. Varsinainen hiomaton timantti, jonka naiset olivat laittaneet kiertoon, kun eivät timantiksi huomanneet. Ihme pinnallisia monet nykynaiset.

Onko pahojakin floppeja löytynyt mukaan?

piristää juuri eronneen mieltä :)

Tsemppiä kaikille sinkuille ja yksinhuoltajille!Hyvää kannattaa odottaa ja vaikka se kuinka kliseiseltä kuullostaakin niin " se löytyy silloin kun vähiten odottaa.."

p.s. en muuten ollut lapseni isän kanssa siellä kaljalla vaan exäni nuoruuudesta (jos joku tätä ihmettelee ; )

Oli minulla yksi ravintolatuttavuuskin jonka kanssa seurustelin, mutta olikin oikea kusipää ;)

minäkin mietin eroa. Kaikki sanovat ettei se vaihtamalla parane, mutta en jaksa uskoa että kaikki miehet ovat taipuvaisia esim. henkiseen väkivaltaan, masennukseen ja mielialanvaihteluihin...

muutama kuukausi virallisen eron jälkeen. asumuserossa olin ehtinyt olemaan jo vuoden. siinä välissä tapasin jopa 4 netissä löytämääni miestä, mutta 3 oli ihan kauheeta, ja ihan jotain muuta kuin kuvittelin. yks oli ihan täydellinen, mutta NAIMISISSA, joten en halunnut tehdä hänen vaimolleen sitä, mitä mulle oli tehty!!!



nykyinen mieheni on jo nuoruuden ajoilta tuttu. sitten vaan eräänä ravintolailtana alkoikin nähdä toista " sillä silmällä" . meillä synkkas heti ihan täysillä, olin pitänyt kyllä häntä mukavana ihmisenä aiemminkin. siitä lähtien nähtiin joka päivä, mutta lapsille esittelin hänet noin kuukauden jälkeen, jolloin olin melko varma jo, että tästä kehkeytyy ihan tosissaan jotain. jossain vaiheessa halusin himmata, koska pelkäsin, että tästä ei tuu mitään sitä varten, että erosta oli noin vähän aikaa. halusin aikalisää, ei tavattais vähään aikaan, mutta mies oli ehdoton EI, sillä hän oli totaalisen rakastunut, ja varma meistä.



no, nyt meillä on yks yhteinen kaksvuotias lapsi, ja elämä on ihanaa. joskus jopa niin ihanaa, että pelkään, koska tää kaikki loppuu. ei merkkejäkään siihen suuntaan, mutta kun on niin onnellinen, niin välillä mietin voiko tällasta ollakaan!!



tsemppiä kaikille eronneille/eroaville. kyllä se vaihtamalla paranee joskus, aika useinkin. ei kaikki miehet todellakaan ole alkoholisteja, pettäjiä tai psyykkisiä pahoinpitelijöitä. mulla ainakin vaihtu 100 kertaa parempaan!!

Olin vain pari kuukautta yksin. Ja ihana mies löytyi aivan vierestä...

Exäni kaveri. Olin tuntenut hänet muutaman vuoden. Hän oli eronnut puolisen vuotta aiemmin.

:(

Erosta oli kulunut 2,5v, ja tämän kanssa vaan lähti homma kulkemaan niin luonnostaan...se loksahdus, josta joku muukin kirjoitti :)



Puoli vuotta ollaan seurusteltu ja ihanaa on!