Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut 5 v korviani myöten ihastunut varattuun mieheen,
22.06.2010 |
ja nyt aion tehdä aloitteen hänen suuntaansa.
Ihastus ei ole mennyt pois, vaan viiden vuoden jälkeenkin hän vie edelleen jalat altani kun hänet tapaan. Olemme alkaneet välittää toisistamme, se näkyy päälle, ja sen ovat myös muut huomanneet.
Aion nyt tehdä aloitteen siitä huolimatta että hän on naimisissa ja perheellinen mies. Olen pahoillani. En pidä tekoani mitenkään vähäteltävänä vaan tiedän että se on moraalisesti väärin. :-( Onneksi hänen lapsensa ovat sentään jo melkein aikuisia.
Ihastus ei hellitä, sitä näyttää olevan molemmilla osapuolilla, elämässä on joskus tilanteita jolloin on toimittava niin kuin sydän sanoo.
Tässä siis puolustuspuheenvuoroni.
Kommentit (64)
Nykyisin emme ole enää juurikaan töiden kautta tekemisissä.
Kyllä sen ihastuksen vaan huomaa :) Mutta sitä en tiedä onko se vakavampaa ihastusta hänen puoleltaan, vai vain yleistä ihastuneisuutta ja mielenkiintoa.
Eli kyllähän tämä tässä vaiheessa on pilvilinnaa kaikin tavoin. En tunne tietenkään miestä hyvin, eihän monet asiat ihmisestä tule esille kuin todellisessa parisuhteessa.
Mutta kaikesta siitä mitä OLEN nähnyt ja ollut hänen kanssaan tekemisissä, olen ollut vilpittömän ihastunut ja tämä on tosiaan jatkunut jo monta vuotta. Olkoon vain harhakuvaa ja romanttista illuusiota ihmisestä jota ei tosiasiassa tunne - niinhän lähes kaikki ihmissuhteet alkavat ja sitten tutustutaan.
En muuten ole "hukannut elämääni haaveilemalla" tästä varatusta miehestä. Kyllä tämä sivuasia on ollut koko ajan ja reaalisia ihmissuhteita on ollut tänä aikana.
Olen koko ajan elänyt omaa elämääni ja elän vastakin. En kuvittele että päätyisimme yhteen tai että hän jättäisi nykyisen vaimonsa. En usko että hän tekisi sellaista.
Ihan mahdotonta se ei kuitenkaan ole, koska elämässä mikään ei ole mahdotonta. Minun kannaltani oleellista on se, että haluaisin nyt tämän liikahtavan suuntaan tai toiseen, niin pääsisin tämän asian suhteen "rauhaan". Siksi aion olla aloitteellinen asiassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni otti ja ihastui itseään parikymmentä vuotta nuorempaan kollegaan, joka oli päättänyt "katsoa tämän kortin" ja vähän "kokeilla kepillä jäätä". No, isäni, kykenemätön ratkomaan elämänsä selvittämättömiä asioita ja parisuhteensa ongelmia, nappasi tietenkin syöttiin kiinni kuin pelastusrenkaaseen. Pikavauhtia puuhattiin ero, joka todella tuli äidilleni aivan puun takaa ja oikeastaan saman tien muutettiin saman katon alle. Nyt on yhteinen omistusasunto haussa ja katsotaan, niin vauvaa pukkaa ennen pitkää.
Äidilleni ero ja tämä nainen olivat todella rankka paikka. Terapian ja lääkityksen ansiosta elämä alkaa kuitenkin voittaa. Juuri minkäänlaisissa puheväleissä he eivät isäni kanssa ole.
Meni 20 vuotta ja nyt vasta alan olla väleissä isän uuden vaimon kanssa. Ekat vuodet olivat ihan hirveitä, varsinkin äidilleni. Iso halaus sinulle!!! En voi muuta tuntea kuin suurta empatiaa. :´(
Kirjoitat viisaasti, noin se on. Itse en kaikkea vielä tajunnut kun ero tuli, olin niin nuori.
Tarvitset selkeästi apua omien tunteidesi käsittelyssä, enkä tarkoita vain tätä pakkomieleistä viimeistä ihastusta. Tekstiesi pohjalta jää semmoinen mielikuva että olet enemmän jumissa omissa rakastumisen ja ihastumisen tunteissasi kuin itse miehessä. Olet ihastunut omaan mielikuvaasi miehestä.
Ihastuminen ja rakastuminen on ihan normaaleja tunteita, se miten toimit niiden tunteiden kanssa on valintakysymys. Itseäsi tulet satuttamaan, kun rupeat iskemään varattua miestä.
Tarvitset selkeästi apua omien tunteidesi käsittelyssä, enkä tarkoita vain tätä pakkomieleistä viimeistä ihastusta. Tekstiesi pohjalta jää semmoinen mielikuva että olet enemmän jumissa omissa rakastumisen ja ihastumisen tunteissasi kuin itse miehessä. Olet ihastunut omaan mielikuvaasi miehestä.
Ihastuminen ja rakastuminen on ihan normaaleja tunteita, se miten toimit niiden tunteiden kanssa on valintakysymys. Itseäsi tulet satuttamaan, kun rupeat iskemään varattua miestä.
ja nyt aion tehdä aloitteen hänen suuntaansa. Ihastus ei ole mennyt pois, vaan viiden vuoden jälkeenkin hän vie edelleen jalat altani kun hänet tapaan. Olemme alkaneet välittää toisistamme, se näkyy päälle, ja sen ovat myös muut huomanneet. Aion nyt tehdä aloitteen siitä huolimatta että hän on naimisissa ja perheellinen mies. Olen pahoillani. En pidä tekoani mitenkään vähäteltävänä vaan tiedän että se on moraalisesti väärin. :-( Onneksi hänen lapsensa ovat sentään jo melkein aikuisia. Ihastus ei hellitä, sitä näyttää olevan molemmilla osapuolilla, elämässä on joskus tilanteita jolloin on toimittava niin kuin sydän sanoo. Tässä siis puolustuspuheenvuoroni.
Että jätä turha itsesi nolaaminen väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies olisi oikeasti sinusta kiinnostunut olisi hän jo tehnyt aloitteen olipa naimisissa tai ei. Ehkä oma ihastukseksi saa sinut ajattelemaan asiaa, kuten itse sanoit, epärealisesti.
Näin. Mutta sitähän ap ei usko.
Allekirjoitan tuon, että se on valintakysymys. Avioliitossa oleva on tehnyt myös valinnan, että hän tahtoo olla puolisonsa kanssa.
Tässä on ajatus, että otan sen riskin ja teen epämoraalisen valinnan lähentyä miestä. Kyllä, olen tehnyt valinnan.
Ystävyysajatusta olen miettinyt paljon. Minulla on ollut miespuolisia ystäviä paljonkin. Näin aikuisena sellaiset ovat kuitenkin kadonneet. Kaikki ovat loppuneet viimeistään miehen "vakiintumiseen".
Haluaisin että ystävyys miehen ja naisen välillä olisi mahdollista edelleen. Kuten sanoin, olen avoin sille että suhde tähän mieheen syvenisi, mutta siten että tuloksena olisi ystävyyssuhde. Ehkä niin tulee käymäänkin. En haluaisi kadottaa tätä ihmistä elämästäni vain siksi että hän on mies. :-(
Miten realistista pelkkä ystävyys sitten on käytännön todellisuudessa. Kokemukseni mukaan se ei ole realistista. Mutta toisaalta, poikkeus vahvistaa säännön, ja sekin on valintakysymys.
Eihän tässä voi muuta kuin luottaa siihen että elämä vie eteenpäin ja asiat loksahtelevat ajan kanssa jollain tavalla johonkin asentoon. Mikä se asento on, on arvoitus.
Jos ihminen olisi synnitön ja puhdas, hän ei olisi ihminen vaan Jumala.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä että tämä naimisissa oleva mies on itse vastuussa viime kädessä omista tekemisistään, ei kukaan häntä pakota mihinkään. Ärsyttää ihmiset jotka aina syyttää vain sitä kolmatta osapuolta, tangoon tarvitaan kaks ja jos toinen on vapaa, kannattis suunnata se raippa vaan siihen omaan, varattuun puolisoon. Vai onko teidän ukot niin aivottomia ettei osaa sanoa ei kenellekään??
Ja sitäpaitsi, myös varatut ihmiset voivat löytää itselleen paljon paremmin sopivan puolison muualta, ihmiset vaan turhan usein tyytyvät siihen näivettyneeseen suhteeseen kun ei osata lähteäkään, tämähän voi olla juuri tarvittava sysäys siihen että kaikki osapuolet pääsevät paremman elämän makuun.
just joo, sitä lähimmäisenrakkautta parhaasta päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä juuri eilen valitteli yksi nainen kun heidän rivarinaapurinsa vokottelee hänen miestään. Tää on tätä, miksi et anna toisten pitää avioliittoaan rauhassa. Uskonnollisena ihmisenä ehkä ymmärrät että avioliitto on myös sumboli, että pysy kaukana ja anna toisten olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hengellistä neuvoa, apua, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä niin otan sen kiitollisuudella vastaan.
ap
hengellistä neuvoa, apua, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä niin otan sen kiitollisuudella vastaan. ap
No niin. Hilkulla olin jo uskoa juttusi, mutta tässä viimeistään kävi selväksi, että on provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta aikaa oli juuri tuo ihastumisen tunne ja kutkuttava odotus.... Näin jälkikäteen on helppo sanoa!
Rikoimme perheemme ja löimme hynttyyt yhteen. Alku olikin ihanaa... Lopulta selvisi että mies piti tuosta tilanteesta että "naiset" piirittivät häntä ja olivat ihastuneita eli peli alkoi taas ja vanha suolakin janotti.
Ei siitä mitään loppupelissä tullut mutta näin jälkiviisaana... olisi kannattanut antaa asioiden olla niin kuin ne oli...
pitääkö ehdoin tahdoin lähteä vikittelemään ihastusta jos kohde ei itse tee aloitetta. Hieman asia mennä varatun mukaan kuin houkutella varattu luokseen.
mä olen myös samaa mieltä, että ei varattujen miesten perään kannata yrittää. On niin paljon eronneita perheitä ja lapset ovat todella rikkinäisiä sen jälkeen. Niitä kun tässä lähipiirissäkin on niin paljon... Itse uskovaisena suosittelen kyllä puhumaan papin tai jonkun sielunhoitajan kanssa asiasta. Kun omat ajatukset tuo julki, niin rupee suhteellisuuden tajukin palaamaan. Mutta ystävyydestä voin sen verran sanoa, että kyllä voi mies ja nainen olla ystäviä, jos puolisot sen hyväksyy. Mä ystävystyin ensin yhteen yh-mieheen ja mieheni oli vähän epäröivä. Kun aikaa meni eteenpäin, niin mieheni ystävystyi myös häneen. Nyt ollaan kaikki saatu luottamus toisiimme. Puhelimella voi soitella ja jutella monista asioista. Mutta tuota toisen avioliittoa en menisi koskaan rikkomaan!
aloitteellinen, koska hänestä itsestään siltä tuntuu ja on mahdollisuus saada asian suhteen rauha. Ei kenenkään avioliittoa pysty väkisin rikkomaan, onhan sillä toisellakin osapuolella eli tässä tapauksessa miehellä sananvaltaa omiin tekemisiinsä!
Olen itse avioeroperheestä, en kulje ihan laput silmillä. Jokaisessa tarinassa on monta puolta.
Yllä mainitussa tarinassa, joka on varmasti lasten kannalta nähtynä niin kuin kerroit, on myös isäsi näkökulma ja sen toisen naisen näkökulma. Joskus ihmisestä voi kertoa jotain se, että ero "tulee kuin puun takaa" - millainen nainen on äitisi? Tuijottiko materiaan, sulkiko silmänsä ja mielensä, unohtiko miehensä, mitä jos isäsi on parempi olla sen toisen naisen kanssa?
Olen itse ollut huonossa liitossa, josta pääsin pois kauhean rytinän jälkeen, ja olin vuosia yrittänyt käsitellä asioita miehen kanssa, jota ei yhtään kiinnostanut. (Ei häntä kiinnostanut kuitenkaan erotakaan. Sellaisiakin ihmisiä on. Syinä mm. oma mukavuudenhalu ja taloudelliset seikat.)
En ole kertaakaan katunut tätä päätöstäni lähteä. Pääsin pois helvetistä, jatkuvasta kinasta ja välinpitämättömyydestä.
Voi myös sanoa että te lapset kuulostatte kypsymättömiltä. Eväätte lastenlasten tapaamisia ja olette katkaisseet välit. Yrittäkää hyväksyä se että isällänne on oikeus olla onnellinen. Miettikää jos itse olisitte vastaavassa tilanteessa.
Olen mies joka ei ole eronnut, mutta ihastuin toiseen naiseen voimakkaasti. Tähän väliin yksi asia jota kannattaa tuumia. Miksi ihminen ihastuu/rakastuu voimakkaasti vaikka ei edes ole aktiivinen koko asiassa ? Kouluikäisiä
lapsia on. Vaimon kanssa ei ole mennyt hyvin pitkään aikaan (tässä yhteydessä kyseessä vuosia). Otin asumuseron esille vaimon kanssa, joka ei halua erota. Välitän lapsistani paljon, mutta en koe
mielekkääksi elää loppuelämääni onnettomana liitossa, joka ei toimi. Asia ei ole edennyt ihastuksenikaan kanssa, joka tietää tilanteeni, eikä sen tähden ole halukas etenemään. Olen pahasti jumissa. Olen alkanut tuntea masennuksen merkkejä.
Voi olla että voimavarani ei riitä enää pitkään tällaista itsepetosta. Onko oikein että muut ihmiset syyllistävät jos tällaisessa tilanteessa kuuntelee sydäntään ? Ei yksi ihminen voi elää vain muita varten, vaan pitää huolehtia ennenkaikkea omasta hyvinvoinnista, että on jotain mistä jakaa muillekin.
Minäkin olen huolissani mielenterveydestäsi tämän kirjoituksesi perusteella:
Olen huolissani itsestäni. Miten hajalle tällainen suhde repii minut.
ap
Mitä ihmettä oikein ajattelet ja kuvittelet? Itse juuri sanoit, ettet edes kunnolla tunne koko ihmistä ja haluat oppia tämän tutun tuntemaan ja pääkopassasi puhut siltikin jo suhteesta! Menet asioiden edelle, kuvittelet asioita. Ei teillä sanojesi mukaan ole suhdetta, joten se ei voi myös sinua riekaleiksi repiä. Sinulla on ongelma.
Toisekseen, sanoit että miehellä on jo melkein aikuisia lapsia. Melkein aikuinen=pahin teini-ikäinen? Onnea vaan silläkin valitsemallasi tiellä. Eikö eilen ollutkin ketju, jossa miehen teini-ikäiset lapset huorittelivat perheen rikkomiseen osallistunutta uutta kumppania. Onnea vaan edelleen, sellainen suhde varmastikaan ei pidemmän päälle toimi, jossa miehen ykkösasia eli lapset eivät sinua, perheenrikkojaa, kunnioittaisi. Muista, että lapset ja erityisesti nuoret tuppaavat ajattelemaan asioista erittäin musta-bvalkoisesti ja epäkypsästi.
että ensin soittaisit kyseisen miehen vaimolle, että olet ihastunut hänen mieheensä ja aiot vokotella hänet itselleen.
Näin vaimolla olisi myös mahdollisuus vokotella omaa miestänsä ja taistella tästä.
Tasapuolisuutta: Minkä takia vain sinulla olisi oikeus olla upea ja haluttava niillä harvoilla tapaamiskerroilla..sillä varmasti antaisit parastasi silloin. Vaimonhan pitää olla sitä sitten jatkuvasti, koska asuukin miehensä kanssa.