Olen ihan loppu ja kukaan ei ota tosisaan

voi voi, mulla ei ole koskaan ollut vaan yhtä lasta, joten en voi kuvitellakaan, kuinka rankkaa se mahtaa olla.

voimia!

Ja selvitä mistä väsymys johtuu.

Vai sanoinko jossain kohtaa että haluan lisää lapsia???????????? En halua enkä ole hankkimassakaan. Eihän siitä tässä ollut kyse.



Kyse on siitä että haluaisin nukkua ja levätä ja nauttia lomasta, mutta kun ei voi.



Ja by the way, on mulla kyllä enemmänkin lapsia, mutta se nyt ei liity tähän.



AP

Joka haukku mut maan rakoon koska kehtasinkin mainita että olen väsynyt.

Eipä ollut siinä mitään enää sanomista kun toinen tekee 10-12 tuntisia työpäiviä.

Minähän makaan vaan kotona lapsen kanssa....



AP

Joku muu ottaa sut tosissaan. Puhu vaikka lääkärille. Kai ymmärrät, että kun mies tekee pitkää päivää, niin sekin on väsynyt, eikä väsynyt mies ole ihan parhaimmillaan vastaanottamaan toisen murheita. Mutta on maailmassa muitakin ihmisiä!



Ja hanki kotiin apua, kun et kerran jaksa. Niin me muutkin tehdään, kun mies tekee paljon töitä. Mikä pakko sitä on yksin kaikki jaksaa, kun kotipalveluyrityksiä on Suomi pullollaan.

Mutta hei, mullahan on loma, ei mulla mikään ongelma ole.



Ystävät ehdottavat että nautin kesästä lapsen kanssa. Istuminen puistossa ei vaan ole minusta kovin rentouttavaa, vaan pelkästään tylsää.



Neuvolantäti vaan hymistelee että sellaistahan se on pienen lapsen kanssa ja otat nyt rennosti.



Miten paljon pitää tapahtua ennen kun kukaan havahtuu että olen väsynyt enkä jaksa enää?



AP

Tiedän ja ymmärrän tunteesi. Olen lapsen syntymän (nyt 3 vuotta) kokenut usein, ettei esim. viikonlopuista saa enää samalla tavalla lepoa, koska ei voi esim. nukkua viikolla kertynyttä univelkaa pois. Et siis ole yksin tunteinesi.



Voisit koettaa selittää miehellesi, ettei lapsen kanssa kotonaolo ole mitään lepäilyä, vaan täyttä työtä. Varsinkin, kun lapsi ei enää nuku päiväunia ja vaatii jatkuvaa vahtimista. Minun mieheni ymmärsi tämän oikeastaan vasta sitten kunnolla, kun oli 11 kuukautisen lapsemme kanssa aikoinaan 5 viikkoa hoitovapaalla kotona. Sen jälkeen on ymmärtänyt paremmin, ettei ole mitää lepoa olla lapsen kanssa, ja ettei lapsen kanssa niin vain lähdetä puistoon tai kaupungille, kun samalla pitää tehdä kotitöitä, laittaa ruokaa (vaikka sitten eineksistä, mutta pitää nekin hakea kaupasta, lämmittää, tarjoilla ja astiat pestä)yms.



Jos teillä ei ole varaa yksityiseen kotipalveluun tai esim. MLL:n lastenhoitajaan silloin tällöin, niin ole yhteydessä kuntasi kotipalveluun (tai vastaavan yksikköön). Sieltä on pientä maksua vastaan yleensä mahdollista saada tuntiapua lastenhoitoon, jotta saisit vaikkapa nukkua muutaman tunnin päivällä. MLL:n hinnat eivät myöskään ole kovin korkeita.



Oletko harkinnut töihin ja opiskelemaan menoa? Kuulostaa siltä, että voisit olla myös hieman kyllästynyt yksitoikkoisiin "vauvapäiviin", ja töihin paluu olisi hyvä vaihtoehto. Voisit laittaa lapselle heti hoitopaikan hakuun, niin voisitte saada sen jo jouluun mennessä viimeistään.

Ei kait se neuvolatätikään osaa muuta sanoa ja tehdä, jos et itse osaa kertoa mistä puristaa.



Saatko nukuttua liian vähän? Onko sun kroppa kunnossa (hb, kilpirauhanen, liikunta...)? Onko sulla tarpeeksi omaa aikaa? Kaatuuko sulla kaikki kotivastuu niskaan, eli sekä lapset että kotityöt? Onko sulla parisuhde viturallaan?



Vähän turha ehdottaa esim. verikokeita, jos kyse on siitä, että sua stressaa parisuhde. Tai hölmöä ehdottaa kotitöiden tasaisempaa jakamista, jos kyse on siitä että sulla kaatuu seinät päälle ja pitäisi päästä ihan yksin ihmisten ilmoille välillä.

Joku kaveri jolla myös lapsioa. Lapset voivat leikkiä keskenään ja te istutte esim. kahviloissa tai käytte eväsretkellä ym.

Sori, nyt huomasin, että ilmeisesti oletkin töissä ja lapsen kanssa lomalla kotona.



Olemme omassa perheessäni järjestäneet molemmille vanhemmille omaa aikaa siten, että



a) Pidämme molemmat ns. omaa lomaa 2-3 päivää. Itse menen Tallinnaan kylpylään yksin uimaan ja lepäämään, mies menee omalla lomallaan myös jonnekin.



b) Pidämme kesälomamme samaan aikaan. Ei ole minusta kunnollista lomailua, jos toinen on koko ajan lapsen kanssa kahdestaan, ja toinen paiskii töitä, ja sitten osa vaihtuvat. Lapsi saa kyllä pitkän loman kotona, mutta vanhemmilla ei ole lainkaan lomaa.



c) Menen mieheni oman loman aikana kyläilemään omille vanhemmilleni toiseen kaupunkiin lapsemme kanssa. Paikanvaihdos virkistää, ja saan hoitopaua, ja voin vaikka nukkua ne päikkärit itsekin, koska isovanhemmat hoitavat mielellään lastamme.



Tuo meidän järjestelymme vaatii vähän suunnittelua, ja vähän ehkä rahaakin, mutta toisaalta se "oma loma" voi olla myös kotona yksin vietettyä aikaa, jos puoliso lähtee lapsen kanssa esim. mummolaan pariksi päiväksi.

Siis olen nyt lomalla, koska olen tavallisesti töissä. Töissäkin pitäisi tsempata ja jaksaa kertoa jotain järkevää. Olen ollut koko kevään jo tosi väsynyt kun en ole päässyt enää nukkumaan kunnolla.



Eikä se että mies lupaa hoitaa lasta viikonloppuisin että pääsisin nukkumaan auta. Sillä kuvio on sellainen että mies kyllä kovasti yrittää ja herääkin sitten lapsen kanssa klo 7 vaikka. Mutta useimiten mä olen siinä vaiheessa jo herännyt klo 5, klo 5.30 ja klo 6, josta mieheni on autuaan tietämätön koska on nukkunut silloin sikeesti. Sen jälkeen nukun enää vaan jotain koiranunta.



Joo, tiedän, vali, vali, vali....



AP

se on omien lasten kanssa; mennään hieman lapsen ehdoilla, ei voi tehdä samoja asioita kuin ilman lasta. Mutta kukas sinun lastasi jaksaa jos et sinä?? Ymmärrän jos sulla on joku sairaus minkä vuoksi tarvitset apua, mutta muuten en.. aikoinaan olin kahden pienen yh, ja itsekin kovin nuori. Ei niitä lapsia kukaan muu hoitanut kuin minä, se nyt oli itsestäänselvää. Ja hyvin selvisin, ei mulla ollut aikaa miettiä jaksanko vai en.



Minusta vaikutat mukavuudenhaluiselta, et haluaisi pilata aikaasi lapsen kanssa kun se ei nyt ole kivaa.

Ehdotin tuossa jo joitain vaihtoehtoja ("oma loma" yms.) lepäämiseen, ja muutama sana vielä lisää:



Mielestäni et ole valittaja, vaan väsynyt ja tarvitset lepoa. Voisivatko vanhempasi auttaa edes vähän, tai mahdolliset sisaruksesi? Voisitko mennä lapsen kanssa vanhemmillesi kylään vaikka viikoksi, että saisit levätä? Jos unettomuus yms. on jatkunut jo kevään ajan, puhu heti työterveyslääkärille asiasta.



Olen itse ollut samantyyppisessä tilanteessa, eli todella väsynyt ja ärsyyntynyt levon puutteeseen, ja vähitellen, hitaassti perheessä erilaisia järjestelyitä tehden saanut asian jonkinlaiseen kuntoon. Kuten se, että meillä on molemmilla tuo "oma loma".

selvästi viittaa siihen, että taustalla on jonkin tyyppistä burn outia. Tuo, että heräät aamuyöllä vaikka kroppasi on väsynyt, on kyllä selvä masennuksen merkki. Itse olen kokenut saman ja ilman lasta - stressitekijöitä vain oli elämässä liikaa, ja se johti sitten totaaliväsymykseen. Mutta älä käperry negatiivisuuden kierteeseen, vaan hae apua!

Puhelin vaan kauniiseen käteen ja varaamaan aikaa neuvolalääkärille. Aika kummallista, että neuvolan hoitaja ei ole tajunnut paneutua enempää oirehdintaasi.

Luulen että tämä taitaa olla burn outin alkua.

Se että herään aamuyöllä on kyllä ihan sen takia että lapsi herää, ja herättää minut koska sillä on pissahätä/jano/ei halua enää nukkua ja yritän vakuuttaa että nyt on vielä keskellä yötä.



Parisuhteeni ei ole vituralleen, kiitos kysymästä.



Mutta kiva että edes joku kuunteli.



Joo, tiedän on muita joilla on ollut huomattavasti rankempaa eivätkä ole silti romahtaneet.

Haluaisin taas tuntea iloa lapsestani, mutta kun olen vaan niin väsynyt että en jaksa enää tuntea sitä iloa.





AP

10 jatkaa vielä: Voimia Sinulle!



Voisiko miehesi hoitaa lastanne yöt jonkin aikaa, jos voisit vaikka nukkua toisessa huoneessa (tai jokin muu järjestely, jolla saat nukkua yksin) ja mies hoitaisi lapsen rauhoittamisen yöllä?



Meillä mies tajusi, että en jaksa kaikki yöheräämisiä, vasta sitten kun sanoin sen ääneen (itkien, koska olin silloin aika väsynyt). Jos mies vetoaa siihen, että käy töissä, sano, että niin käyt sinäkin, ja lisäksi, että et pysty hoitamaan lapsen yöjuttuja yksin. Meillä mies nukkuu tulpat korvissa ja minä olen välillä jopa herättänyt hänet hoitamaan osansa lapsen yöjutuista, koska minusta koko homma ei kuulu yksin minulle, vaikka herkemmin siihen heräänkin.Jos lapsi on jo tottunut siihen, että äiti auttaa yöllä, on hänelle selitettävä, että nyt se onkin isä, joka auttaa tarvittaessa, ja äiti nukkuu toisessa huoneessa.

ei ole normaalia että vaan nukkuisi. Lääkärissä katsottaisiin ensin veri- ja kilpirauhasarvot. Tunnetko itsesi masentuneeksi? Mitkä asiat tekevät sinut iloiseksi tai virkistävät?

En usko että olet masentunut vaan olet vaan kertakaikkisen väsynyt. Sama täällä: valvominen alkoi jo raskausaikana kun ei saanut ison vatsan kanssa nukuttua ja pissatti jatkuvasti. Sitten meni puoli vuotta niin että vauva valvoi yöllä ja esikoinen päivällä, sen jälkeen puoli vuotta tätä lasten kanssa hullunmyllyä jossa pitää kokoajan olla silmätarkkana ja edelleenkään ei saa nukkua kunnolla yöllä eikä päivällä. Yhden yön olen viettänyt lapsista erossa että saisin nukkua mutta ei se oikein tämän 1,5v kestäneeseen väsymykseen auttanut. Jatkuvasti ottaa päähän eikä mikään oikein huvittaisi kun ei oikein muuta jaksa kun tuijottaa kelloa ja odottaa että pääsee nukkumaan. Itse en ole muuta ratkaisua löytänyt kun sen että odotan että lapset kasvaa niin sitten saisi nukkua. Toivottavasti pää ja kroppa kestää siihen asti.

http://xestia.net/testit/bdi.php



Jos näyttää hälyyttäviä lukemia, niin heti lääkäriin. Voisin veikata, että kärsit vakavasta masennuksesta. Mulle lääkäri käytti em. testiä osana masennusdiagnoosin tekemistä.

Luulen että tämä taitaa olla burn outin alkua.

Se että herään aamuyöllä on kyllä ihan sen takia että lapsi herää, ja herättää minut koska sillä on pissahätä/jano/ei halua enää nukkua ja yritän vakuuttaa että nyt on vielä keskellä yötä.

Parisuhteeni ei ole vituralleen, kiitos kysymästä.

Mutta kiva että edes joku kuunteli.

Tässä ketjussa oli MONTA asiallista, pohtivaa, ehdottelevaa vastausta. On ihan oikeasti monta syytä väsymykselle ja se syy pitää löytää. On eri juttu olla väsynyt parisuhdeongelmien kuin lapsen korvatulehduskierteen vuoksi, saati sitten työpaikkaan liittyvän burn-outin takia. Siksi minäkin kyselin, että onko parisuhde viturallaan vai kunnossa, kun ei muuten tiedä mistä suunnasta lähteä vyyhtiä purkamaan. Samasta syystä se neuvolatätikään ei tainnut osata sanoa mitään, kun vastaanottoaika on lyhyt ja jos vain sanoo että "oon väsynyt", niin ekana terkkari yrittää lohduttaa ja kertoo että se on ihan normaalia.

Mitä olet nyt ajatellut tehdä? Jos olet oikeasti burn-outin partaalla, niin ota yhteyttä lääkäriin. Jos romahtaa, niin romahtaa. Mullakin iski burn-out pitkittyneen rankan työtilanteen vuoksi ja se heijastui suoraan jaksamiseeni perheen kanssa, esim. oksennustaudissa yöllä herännyt lapsi herätti minussa suoranaista raivoa ja pinna oli muutenkin kireällä, enkä tosiaankaan jaksanut lomalla enää "suorittaa" mitään lapsiperhejuttuja. Itku oli herkässä, naama oli harmaa ja ilmeetön, heräilin pitkin yötä ja olin aivan tööt.

Eli jos olosi johtuu siitä, että kroppasi on ylirasittunut, niin aloita lääkärikäynnistä. Jos saat saikkua, mutta joudut silti huolehtimaan lapsesta ja kodista, niin sitten hankitte kotiin hoitoapua, että saat rauhassa toipua. Ja sitä rataa. Vaikea tosiaan neuvoa, jos et osaa itse (vielä) kunnolla hahmottaa väsymyksen syytä.