Jaksaisiko joku kertoa minulle keisarileikkauksesta ja siitä miltä se tuntuu

ja toivuin "synnytyksestä" paljon nopeammin kuin alatiekollegat. Toisinkin olisi tietysti voinut käydä, mutta minulla näin. Homma oli meidän perheelle niin helppo, että en oikeastaan osaa eläytyä sinun jännitykseesi, mutta kaikillahan meillä on omat vaikeat asiamme.

laitettiin epiduraali eli sattui just yhtä vähän kuin alatiesynnytyksessä saman puudutteen laitto. Koko alakroppa tunnoton joten en tuntenut yhtään mitään. no sen verran että tunsin kun vauva otettiin ulos mutta kipua se ei ollut. Viiltämistä en edes huomannut. Vauvaa vilautettiin mulle ja hän lähti pestäväksi isän kanssa sillä aikaa kun mua mua ommeltiin. Mies ja vauva odottivat mua salon ulkopuolella mistä mentiin yhtä matkaa heräämöön toipumaan. Pari ekaa päivää olin melko kivulias mutta sen jälkeen alkoi nopea paraneminen. Heti sai hoitaa vauvaa kun tuntui että jaksaa. Viimeistään leikkausta seuraavana aamuna heti ylös!

puudutus nipistää inhasti selkään. alakroppa puuduksessa, et tunne mitään. alakeho myös peitossa leikkauksen ajan,et näe mitään. en oikein muista mitään koko jutusta, lapsi tuotiin heti näytille synnytyksen jälkeen, asetittiin rinnalle hetkeksi. mut siirrettiin sit heräämöön useaksi tunniksi "heräämään". nukuin tai olin horroksessa sen ajan, mies hoiti kai lasta. synnytin yöllä, aamulla lapsi jo sylissä ja imetyspuuhat alkoivat heti. ekana päivänä liikkuminen todella ahnkalaa, vatsalihaksia näköjään tarvii pieneenkin liikkeeseen. lapsi piti kooko ajan siirtää ja nostella ja asetella mun puolesta. yöksi annoin lapsen pois muutamaksi tunniksi ja inhosin kun hoitsu kertoi antaneensa lapselle korviketta.

Mukava lukea, että jotkut ovat selvinneet noin "helpolla". Minulla leikkaushaava kipuili sen 5 viikkoa niin, kuin olisi vielä puukko pystyssä siinä haavassa aina, kun vähänkin liikkui. Enkä todellakaan voinut nousta heti seuraavana päivänä ylös, meinasin pyörtyä kivusta.

Mutta minut leikkasi valmistuva lääkäri, et jos hän ei sit osannu kunnolla..



Onneksi mies otti vastuun jälkikasvusta.

Tietysti se jännitää mutta selviät siitä kunnialla!



Epiduraali ei sattunut sen kummemmin. Vaikutus alkoi tosi nopeasti. Tosin ekalla pistolla se puudutti vain toisen puolen ja mulle jouduttiin pistämään uudelleen.



Viillon tekeminen ei tuntunut ollenkaan, tietenkään ei, sitävartenhan se puudute laitetaan :p Kun vauva otettiin uslo, tuntui sellainen lurpsaus kun mahaan meni ilmaa. Sen poistuminen myös seuraavina päivinä sattui. Kamalia ilmakuplia vatsassa!



Ylös olen päässyt toisena päivänä leikkauksen jälkeen. Molemmat leikkaukset myöhään illalla/yöllä, kiireelliset sektiot molemmilla kerroilla.



Molemmilla kerroilla eka ylösnousu oli hankalaa, pyörrytti. Haavan teippaus oli tarkoituksella niin tiukalla että se pisti nousemaan varovasti.



Ekasta sektiosta toivouin tosi nipeasti. En tarvinnut edes särkylääkkeitä. Toisessa olikin lääkitys tarpeen pari viikkoa. Vauvaa pystyin molemmilla kerroilla hoitamaan, mutta rappusissa kävely vauvan kanssa pelotti.



Kotona hommasin kaikki hoitotarvikkeet paraatikerrokseen, ettei tarvinnut ravata rappusissa, eikä varsinkaan vauvaa kantaa.

Itseäni jännittää epiduraali just sen takia, että ensimäisessä synnytyksessäni en tuntenut pistoa sen takia kun olin muuten niin kipeä. Olen juuri kuullut paljon siitä että se tuntuu todella inhottavalta:(



Jotkut myös ovat sanoneet että vauvan ulos tulo tuntuu inhottavalta, pelkään siksi näitä kaikkia yhdessä kun tuntuu että jokaisella on mennyt jokin asia enemän tai vähemmän metsään..



Tosin eiköhän tuo nyt ole helpompi kivultaan kuitenkin kun alateitse synnytys, mutta en sitä kipua pelkääkkään vaan sitä kaikkea muuta oheistoimintaa.



Mutta eiköhän se siitä, tuppaan muutenkin olemaan vähän tälläinen etukäteen murehtija ja jälkikäteen sitten mietin että kaikki meni hyvin ja turhaan stressasin..



Mutta kiitoksia siis kommenteistanne;D

on ihan lopussa, kun paikkoja ommellaan kiinni. Vaikka vatsa on ihan turta ja tunnoton, lähettävät hermot aivoihin viestejä, että nyt sattuu ja kovaa. Aivot reagoivat tähän aiheuttamalla tosi pahan olon. Siis kuin jättikrapula yhdessä hujauksessa. Se on kurjinta. Pitää vaan maata siinä, vaikka on ihan järkyttävän paha olo. Se menee sitten ohi, kun toimenpide on ohi, mutta on aina mulla kestänyt noin 10-15 minuuttia. Se on aivan kamalaa.

Ei ollut yhtään paha olo.

Viimeinen sektio kesti minulla yhteensä 15 minuuttia! Taisi olla melkein ennätys! :)

Hirveän hyviä kokemuksia. Älä ap jännitä turhaan! Ei pelkoa! Epiduraali ei meinannut mennä kohdalleen millään keskimmäisellä kerralla, taisi olla anestesialääkärin ensimmäinen kerta :) mutta ei sekään mitenkään sattunut.

on ihan lopussa, kun paikkoja ommellaan kiinni. Vaikka vatsa on ihan turta ja tunnoton, lähettävät hermot aivoihin viestejä, että nyt sattuu ja kovaa. Aivot reagoivat tähän aiheuttamalla tosi pahan olon. Siis kuin jättikrapula yhdessä hujauksessa. Se on kurjinta. Pitää vaan maata siinä, vaikka on ihan järkyttävän paha olo. Se menee sitten ohi, kun toimenpide on ohi, mutta on aina mulla kestänyt noin 10-15 minuuttia. Se on aivan kamalaa.

Ja haava on siis pystypäin. Minusta puolestaa pahin hetki oli avausvaiheessa. Kun mentiin vatsanpeitteiden läpi. Alkoi tehä pahaa, johon sai onneksi nopeasti lääkettä. Näitä hetkiä oli kaksi, toisessa minulla kävi verenpaineet matalalla ja se aiheutti huonon olon. Muuten ei käynyt kipeää. Sain hyvän kivunhoidon ja ensimmäisen vuorokauden ajan kipulääkettä meni suoraan epiduraalitilaan tasasina annoksina. Kipukatetrin poiston jälkeen pärjäsin pelkillä panadolilla ja buranalla.

Mutta kuten täältäkin huomaa, jokainen kokee asiat hieman erilailla. Olemme onneksi yksilöitä.

11kk sitten. Epiduraalin ja virtsakatetrin laitto oli ihan helppo juttu, ei sattunut. Leikkaus itsessään oli hyvin nopea, ei tuntunut missään koska alakroppa täysin puutunut. Heräämössä tais mennä pari tuntia että tunto palas takaisin. Sektio tehtiin myöhään illalla, ja aamulla olin jo jalkeilla, ensimmäinen sängystä nousu vähän kangerteli mutta hitaasti hyvä tuli :) Mahdollisimman paljon vaan liikkeellä sektion jälkeen, toki omien voimien mukaan. Mutta itse ainakin toivuin todella nopeasti. Pieni viiva on muistona bikirajassa leikkauksesta, mikä sekin jo hyvin haalistunut.