Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe ja ero, läpikäyneitä?
21.06.2010 |
Toinen avioliitto hajoamassa, kummastakin lapsia. Olo tuntuu tällä hetkellä niin epäonnistuneelta. Miten tästäkin erosta pääsee yli?
Kommentit (16)
Täällä saa ainoastaan kakkosen kaltaisia vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai siitä pääse yli kuin ajan kanssa. Parhaasi olet kuitenkin yrittänyt, älä ainakaan syyllistä itseäsi.
Parisuhde ei muutenkaan ole niin pakollinen asia elämässä. Onnittele itseäsi että olet nyt vapaa ja nauti vapaudestasi lasten kanssa. Vanno itsellesi ettet ota mitään ukkoja nurkkiin enää koskaan =)
Menin toiseen avioliittoon hätäpäissäni ennen kuin olin selvinnyt ekastakaan erosta ja siihen liittyneestä kriisistä, jossa oli paljon muutakin kuin pelkkä ero käsiteltävänä. Toisessa ja siis nopeasti solmitussa liitossani osoittautui olevan sen verran pahoja ongelmia, etten halunnut lapsiani tai itseänikään altistaa sille elämälle. Siispä annoin miehelle lähtöpassit.
Olen eronnut kolmen vuoden sisään kahdesti, repikää siitä.
Ja kuinka siitä selviää. No. Asettaa lapset etusijalle ja miettii asiat heidän kannaltaan. Sinkkuäitinä heille on ihan eri tavalla aikaa. Ja epäonnistumisen kokemus - niin. Pitää irrottautua siitä kiiltokuvakertomuksesta joka meille käsikirjoitetaan tässä yhteiskunnassa, ja elää omannäköistä elämää. Tämä vaatii vahvuutta.
Kannattaa muistaa, ettei ole tilivelvollinen kenellekään omasta menneisyydestään, se on ollut mitä se on ollut, eikä sitä enää voi muuttaa. Eikä välttämättä haluaisikaan, koska ilman niitä kokemuksia ei olisi se ihminen mitä on nyt. Mä ainakin olen näistä kokemuksista oppinut aika lailla. Itsestäni ja muista.
Ja itselleen pitää olla armollinen, ei toista kertaa eroa huvikseen.
*odottelee kivisadetta*
Menin toiseen avioliittoon hätäpäissäni ennen kuin olin selvinnyt ekastakaan erosta ja siihen liittyneestä kriisistä, jossa oli paljon muutakin kuin pelkkä ero käsiteltävänä. Toisessa ja siis nopeasti solmitussa liitossani osoittautui olevan sen verran pahoja ongelmia, etten halunnut lapsiani tai itseänikään altistaa sille elämälle. Siispä annoin miehelle lähtöpassit. Olen eronnut kolmen vuoden sisään kahdesti, repikää siitä. Ja kuinka siitä selviää. No. Asettaa lapset etusijalle ja miettii asiat heidän kannaltaan. Sinkkuäitinä heille on ihan eri tavalla aikaa. Ja epäonnistumisen kokemus - niin. Pitää irrottautua siitä kiiltokuvakertomuksesta joka meille käsikirjoitetaan tässä yhteiskunnassa, ja elää omannäköistä elämää. Tämä vaatii vahvuutta. Kannattaa muistaa, ettei ole tilivelvollinen kenellekään omasta menneisyydestään, se on ollut mitä se on ollut, eikä sitä enää voi muuttaa. Eikä välttämättä haluaisikaan, koska ilman niitä kokemuksia ei olisi se ihminen mitä on nyt. Mä ainakin olen näistä kokemuksista oppinut aika lailla. Itsestäni ja muista. Ja itselleen pitää olla armollinen, ei toista kertaa eroa huvikseen. *odottelee kivisadetta*
Ymmärsit hyvin mitä hain aloituksellani. Olen sinnitellyt tässä toisessa avioliitossa jo pitkään koska tuntuu että tämän liiton epäonnistuminen on häpeä sekä minulle että ulkopuolisille. Eron tiedän olevan paras vaihtoehto kuitenkin koska tilanteemme on lyhyesti sanottuna epäterve.
Raskainta on kohdata tämän uutisen kanssa omat sukulaiset ja muut ihmiset. Tunnen oloni välillä niin surkeaksi.
Täytyy tosiaan vain alkaa rakentaa onnellista tulevaisuutta lasten kanssa ja yrittää olla murehtimatta menneitä.
ap
Menin toiseen avioliittoon hätäpäissäni ennen kuin olin selvinnyt ekastakaan erosta ja siihen liittyneestä kriisistä, jossa oli paljon muutakin kuin pelkkä ero käsiteltävänä. Toisessa ja siis nopeasti solmitussa liitossani osoittautui olevan sen verran pahoja ongelmia, etten halunnut lapsiani tai itseänikään altistaa sille elämälle. Siispä annoin miehelle lähtöpassit. Olen eronnut kolmen vuoden sisään kahdesti, repikää siitä. Ja kuinka siitä selviää. No. Asettaa lapset etusijalle ja miettii asiat heidän kannaltaan. Sinkkuäitinä heille on ihan eri tavalla aikaa. Ja epäonnistumisen kokemus - niin. Pitää irrottautua siitä kiiltokuvakertomuksesta joka meille käsikirjoitetaan tässä yhteiskunnassa, ja elää omannäköistä elämää. Tämä vaatii vahvuutta. Kannattaa muistaa, ettei ole tilivelvollinen kenellekään omasta menneisyydestään, se on ollut mitä se on ollut, eikä sitä enää voi muuttaa. Eikä välttämättä haluaisikaan, koska ilman niitä kokemuksia ei olisi se ihminen mitä on nyt. Mä ainakin olen näistä kokemuksista oppinut aika lailla. Itsestäni ja muista. Ja itselleen pitää olla armollinen, ei toista kertaa eroa huvikseen. *odottelee kivisadetta*
Mutta sinulla ei taida olla tuosta toisesta liitosta lapsia? Se helpottaa eroprosessia kovasti.
En ole ap, mutta itsellänikin on ollut toisinaan mielessä ero toisesta miehestäni. Itse olen kyllä ollut suht pitkissä liitoissa, eka kesti reilut 10 vuotta, toinen on kohta kestänyt 10 vuotta. Molemmista lapsia ja juuri näiden toisen liiton lasten vuoksi eroajatus on sietämätön. Ensimmäisen liiton lapsille ero olisi tietenkin myös kova paikka, mutta he ovat jo isompia ja heillä on turvaverkkoa lisäksi biologisen isän suvun puolella. Nuoremmille lapsille isä (siis nyk. mieheni) on erittäin tärkeä enkä haluaisi "poistaa" isää heidän arkielämästään.
Mutta ap. valitettavasti en osaa sinua auttaa. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siitä erosta toipuu ajan kanssa.Aikamoista haastetta kyllä varmasti tulee elämä aluksi olemaan (itselläni oli ainakin näin).Nyt viimeisestä erosta aikaa viitisen vuotta ja elämä on mallillaan!
Äläkä välitä niistä muiden puheista.Sinnikkäästi vain eteenpäin.
ja toinen ero on ihan tuore, minulla vielä se tilanne, että olen tästä toisesta suhteesta (ei oltu onneksi aviossa) raskaana.
Vaikea oli päätös lähteä, monet pitivät minua aivan hulluna, mutta itse tiedän, että nyt on parempi olo kaikesta huolimatta. Ei ulkopuoliset voi tietää, mitä liiton sisällä tapahtuu.
Minua on helpottanut psykologin juttusilla käynti, olen syyllistänyt kovasti itseäni ja siitä olen nyt päässyt pikkuhiljaa eroon.
Olisi kiva jutella kohtalotovereiden kanssa, en uskalla laittaa kuitenkaan sähköpostiosoitettani, koska siitä minut kaikki tuttavat tunnistaisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin toiseen avioliittoon hätäpäissäni ennen kuin olin selvinnyt ekastakaan erosta ja siihen liittyneestä kriisistä, jossa oli paljon muutakin kuin pelkkä ero käsiteltävänä. Toisessa ja siis nopeasti solmitussa liitossani osoittautui olevan sen verran pahoja ongelmia, etten halunnut lapsiani tai itseänikään altistaa sille elämälle. Siispä annoin miehelle lähtöpassit. Olen eronnut kolmen vuoden sisään kahdesti, repikää siitä. Ja kuinka siitä selviää. No. Asettaa lapset etusijalle ja miettii asiat heidän kannaltaan. Sinkkuäitinä heille on ihan eri tavalla aikaa. Ja epäonnistumisen kokemus - niin. Pitää irrottautua siitä kiiltokuvakertomuksesta joka meille käsikirjoitetaan tässä yhteiskunnassa, ja elää omannäköistä elämää. Tämä vaatii vahvuutta. Kannattaa muistaa, ettei ole tilivelvollinen kenellekään omasta menneisyydestään, se on ollut mitä se on ollut, eikä sitä enää voi muuttaa. Eikä välttämättä haluaisikaan, koska ilman niitä kokemuksia ei olisi se ihminen mitä on nyt. Mä ainakin olen näistä kokemuksista oppinut aika lailla. Itsestäni ja muista. Ja itselleen pitää olla armollinen, ei toista kertaa eroa huvikseen. *odottelee kivisadetta*
Mutta sinulla ei taida olla tuosta toisesta liitosta lapsia? Se helpottaa eroprosessia kovasti.
En ole ap, mutta itsellänikin on ollut toisinaan mielessä ero toisesta miehestäni. Itse olen kyllä ollut suht pitkissä liitoissa, eka kesti reilut 10 vuotta, toinen on kohta kestänyt 10 vuotta. Molemmista lapsia ja juuri näiden toisen liiton lasten vuoksi eroajatus on sietämätön. Ensimmäisen liiton lapsille ero olisi tietenkin myös kova paikka, mutta he ovat jo isompia ja heillä on turvaverkkoa lisäksi biologisen isän suvun puolella. Nuoremmille lapsille isä (siis nyk. mieheni) on erittäin tärkeä enkä haluaisi "poistaa" isää heidän arkielämästään.
Mutta ap. valitettavasti en osaa sinua auttaa. Voimia!
Minulla on puolivuotias vauva tästä toisesta liitosta. Hänen tulonsa oli yllätys ja liittyi siihen, ettei elämänhallintani ollut ylipäänsä ihan kohdillaan toiseen avioliittoon mennessäni tai sen alkuaikoina. Voitte uskoa, että anopilla oli nielemistä eropäätöksessäni. Äitini ja muu minun puoleni lähipiiri, joka näki tilanteemme sellaisena kuin se oli, ymmärsi kyllä eron täysin.
Liitossamme oli osasia, jotka olisivat lasten kasvaessa tehneet elämästämme saman katon alla ihan yhtä helvettiä, en nyt lähde erittelemään mitä, koska tapauksemme on sen verran erikoinen profiililtaan että joku sen saattaisi tunnistaa.
Sikäli tietysti "helppoa", että viimeisen liiton lapsi on vielä niin pieni, ettei isän lähtö pahemmin hetkautanut suuntaan tai toiseen. Olen antanut isän tavata lasta aika vapaasti, koska henkilönä mies on sellainen etten uskalla asettua huonoihin väleihin hänen kanssaan. Kostaisi todella vittumaisesti ja monitahoisesti. Mikä sitten on lapsen paras, vaikea sanoa...
Terkuin nro 6
Olisi kiva jutella kohtalotovereiden kanssa, en uskalla laittaa kuitenkaan sähköpostiosoitettani, koska siitä minut kaikki tuttavat tunnistaisi...
Sähköpostia voi laittaa osoitteeseen pikkulintu2@luukku.com
Nro:t 6&11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaisiko hetki odotella ja miettiä ennen kuin ryntää tekemään isoja ratkaisuja kuten LAPSIA uuden kumppanin kanssa eron jälkeen?
Ja taas saavat lapset kärsiä aikuisten typeryydestä....
Uusperheet pitäisi kieltää lailla...
valaistuksissa, oikein ajatuksen kanssa.
Ja sitten on aika katsoa peiliin vielä uudestaan.
Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tukevista kommenteista. Tämän läpikäyneet tietävät mistä puhuvat, muut eivät.
Teille muille voisinkin kertoa että en todellakaan jahdannut uutta miestä ensimmäisen eroni jälkeen. Olin oikein tyytyväinen elämääni esikoisen kanssa kaksin. Tämä uusi aviomieheni tavallaan siis jahtasi minua vuosia ennen kuin aloimme edes seurustelemaan. Ja nyt en todellakaan aio hankkia uutta miestä ja tehdä lisää lapsia. Enkä odottanut päähän tapatuksia vaan nimenomaan kokemuksia ja vertaistukea muilta jotka ovat kokeneet uusperheen hajoamisen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
,,sitten taas sama juttu...
ja luoja kiittää!! :(
,,sitten taas sama juttu... ja luoja kiittää!! :(
Miten toisen epäonni ja hankala elämäntilanne voi olla toiselle pilkan aihe =(
Itse en todellakaan ole tehnyt lapsia peräperään, ovat ihan eri ikäisiäkin.
ap
ja teet taas sen kanssa lapsia, kyllä se siitä helpottaa.