Sanotaan että raiskauksista 9+% jää ilmoittamatta. Millainen on sinun tarinasi?
Miten tapahtui? Miksi jäi ilmoittamatta? Mitä ajattelet nykyään?
Mun tarina: pieni kaupunki, olin kännissä tulossa baarista, 17-v. opiskelijatyttönen, kun kolme paskapäätä lähti seuraamaan minua. Yks oli ulkomaalainen. Kaks piti kiinni kun toinen suomalainen raiskasi nurkan takana. Ei auttanut rimpuilla vastaan. Kävelin ásuntolalle ja itkin. En ilmoittanut kenellekään, ajattelin että poliisit sanoo vaan et oma syy. Ja vanhemmat olisivat suuttuneet. Jälkeenpäin ajatellen ei pahempia traumoja, olen vaan yrittänyt unohtaa koko jutun. Toki se välillä mieleen tulee.
Kommentit (61)
"Todellakin, ajatelkaa sitä, että kaikkien raiskausten takana on aina myös se raiskaaja. Miten paljon raiskaajia keskuudessamme liikkukaan!!!
Pitäisikö miehille pitää jotakin raiskauksienehkäisykasvatusta, eikö muu auta?"Eikös täällä ole poikien äitejä? Jos kotona kasvattaisi....
nämä raiskaajien äidit niitä naisia, jotka täälläkin kirjoittelevat, että "mitäs olit humalassa".
vaikeaa elämäntilannetta, jos siskosi sijalla olisikin ollut veljesi? Paha masennus, vaikea elämäntilanne ja psykoositila?
Mutta tiedätkö, on eri asia ymmärtää mistä joku asia kumpuaa kuin antaa anteeksi.
26
Oma tarinani: olin parikymppisenä au pairina Pariisissa ja seurustelin paikallisen pojan kanssa. Hän kuitenkin eräänä iltana teki bänät baarissa, josta murtuneena join itseni humalaan, en kuitenkaan mihinkään räkäkänniin.
No, paikalle saapui joku mies lohduttelemaan minua kaverinsa kanssa, vaikuttivat oikein ystävällisiltä ja sympaattisilta. Lupasivat heittää minut autolla takaisin isäntäperheen luo (jonne oli matkaa n. 15 km, asuivat siis esikaupunkialueella).
Lähdin miesten matkaan ja jossain vaiheessa toinen pysäytti auton erään rakennuksen edessä ja sanoi, että hänen täytyy käydä äkkiä toimistollaan, tulkaa mukaan. Hälytyskellot soivat päässäni, mutta tyhmänä sitten päätin luottaa ja lähdin miesten matkaan. Herra A (jonka työpaikasta ilmeisesti oli kyse) häipyi jonnekin ja jäin istuskelemaan sohvalle herra B:n kanssa. Hän oli kivan näköinen ja mukava ja lopulta suutelimme ja hän alkoi hyväillä minua ja annoin kaiken tapahtua.
Yhtäkkiä herra A saapui jostain ja otti tilanteessa johdon itselleen ja B häipyi. A siis raiskasi minut, vaikka sanoin hänelle, etten halua seksiä. Hän sanoi myös, että jos vastustelen, hän hakee aseen pöytälaatikostaan ja ampuu minut. Itkin ja olin kauhuissani ja B tuli takaisin ja itseasiassa pyysi A:ta lopettamaan, mutta tämä ei totellut. Pelkäsin henkeni edestä ja toivoin vain, että A hoitaisi hommansa nopeasti (onneksi hän sentään käytti kondomia).
Kun tilanne oli ohi, B heitti minut autollaan kotiini ja yritti jotenkin jopa lohduttaa minua. A häipyi omille teilleen. Minulle ei tullut mieleenkään tehdä asiasta ilmoitusta poliisille tai edes isäntäperheelle. Häpesin hyväuskoisuuttani, en osannut paikallista kieltä tarpeeksi hyvin, enkä vain halunnut aiheuttaa mitään julkista hämminkiä. Seuraavana aamuna piti vielä herätä töihin.
Raastavinta kaikessa on, että varsin temperamentikas exäni sitten yllättäen halusikin jatkaa kanssani ja tämä raiskaaja, herra A kävi sanomassa hänelle harrastaneensa seksiä kanssani. Kerroin luonnollisesti poikaystävälleni asian oikean laidan ja hän jopa uskoi minua, mutta ei uskaltanut tehdä asialle mitään. Kävimme tietyssä vakibaarissa tuohon aikaan ja jouduin kohtaamaan raiskaajani monistellen tuon jälkeenkin. Vihasin häntä enemmän kuin mitään. Herra B:tä, sitä ystävällisempää, en tainnut enää nähdä.
Tapahtuma ei ole mikään elämäni suurin tragedia, mutta toki se jälkensä on jättänyt.
yritettiin hyväksikäyttää, kun olin noin 9-vuotias. Noin 20 vuotias serkkupoika tuli kylään. Olin esittelemässä lelujani, kun hän veti lastenhuoneen oven kiinni. Hän veti housunsa nilkkoihin ja pyysi minua tulemaan istumaan hänen päälleen.Muistan vieläkin, kuinka hän oli hermostunut ja käskevä. Kiva serkku alkoi yhden äkin komentelemaan. Muistan kuinka puistelin vain päätäni ja sanoin etten tule. Tuijotin hänen kikkeliä ihmeissäni. Onneksi en suostunut istumaan, joten mies veti housunsa ylös. Hän sanoi minulle, että asiasta ei saa kertoa kenellekkään. En kertonutkaan heti. Myöhemmin kerroin äidilleni, joka suuttui minulle. Äidin mielestä olin keksinyt tarinan ja sellaisesta ei saanut puhua. Aikuisena olen kertonut asiasta muutamille ystäville. Olen inhonnut kyseistä serkkua siitä lähtien. Välttelen hänen tapaamista.
Äidin mielestä olin keksinyt tarinan ja sellaisesta ei saanut puhua.
MITEN tuo on mahdollista?
Siis minkälainen äiti suuttuu lapselleen tuollaisesta?
Mitä mitä!?
Kyse serkku oli kaikkien rakastama. Suvun lellikki. Hyvästä perheestä. Lukeneet vanhemmat. Ei kuule sellaisesta uskota tuollaista:( Tapauksesta on aikaa yli 20 vuotta. Tänä päivänä puhutaan asioista avoimesti. Olen ollut eloisa lapsi. ja luulen, että vilkkaan mielikuvitukseni takia äiti ei uskonut. Tai sitten hän vain halusi olla uskomatta. Äiti on ollut hyvä, hyvään uskova, mutta näköjään sinisilmäinen ja halunnut olla suvun mieliksi. Oma lapseni jos puhuisi moisia en jättäisi asiaa siihen.
ja todellakin olen sitä mieltä että saa melkein itseään syyttää jos humalassa raiskataan. Jokainen kai tiedostaa sen että raiskaajia täällä on, he eivät mihinkään katoa jne. Ja siksi olisikin hyvä olla aina tietoisessa tilassa että mahdollisuus raiskatuksi joutumiselle pienenee huomattavasti.
Tai toinen juttu on se että kävellään keskellä yötä yksin ties missä (usein humalassa) ja sitten ihmetellään että jouduttiin raiskatuksi.
Jotenkin outoa että ulkomailla ollaankin jo paljon tarkempia ja tiedostetaan mm. raiskausriski mutta kotimaata pidetään lintukotona, jossa ei mitään tapahdu.
Kannattaisi siis katsoa vähän missä kunnossa on niin välttäisi pahantekijätkin paremmin.
En nyt viitsi tähän kirjoittaa, mitä sinusta muuten ajattelen, mutta kerro ihmeessä sukupuolesi.
että elämä on jotenkin ennalta tiedossa ja nainen muka voisi estää raiskauksensa, jos vain haluaisi? Etkö tiedä, että suurin osa raiskuksista tapahtuu parisuhteessa tai muiden tuttujen henkilöiden tekemänä?
Mitä tarkoittaa "ties missä"? Onko sinun "ties missä" sama kuin kaikkien muiden ihmisten? Mikä on "ties missän" virallinen määritelmä? Entä jos naisella on syytä kävellä "ties missä"? Eikö hän saa mennä enää ulos, koska hänet voidaan raiskata, kun sattuu nyt olemaan "ties missä"?
Miksi et halua naisille yhtäläisiä oikeuksia koskemattomuuteen kuin miehillekin?
Valitettavasti on niin että nainen ei voi yhtä turvallisin mielin ulkona liikkua kuin mies.
Omalla toiminnallaan voi kuitenkin jonkin verran vaikuttaa siihen että kuinka todennäköistä on tulla raiskatuksi.
Jokainen saa minun puolestani kävellä missä haluaa ja olla humalassa mutta vastaa sitten itse seurauksista jos vaikka Kaisaniemenpuistoon menee yöllä humalassa kävelemään.
että elämä on jotenkin ennalta tiedossa ja nainen muka voisi estää raiskauksensa, jos vain haluaisi? Etkö tiedä, että suurin osa raiskuksista tapahtuu parisuhteessa tai muiden tuttujen henkilöiden tekemänä?
Mitä tarkoittaa "ties missä"? Onko sinun "ties missä" sama kuin kaikkien muiden ihmisten? Mikä on "ties missän" virallinen määritelmä? Entä jos naisella on syytä kävellä "ties missä"? Eikö hän saa mennä enää ulos, koska hänet voidaan raiskata, kun sattuu nyt olemaan "ties missä"?
Miksi et halua naisille yhtäläisiä oikeuksia koskemattomuuteen kuin miehillekin?
epäsolidaaristen empatiakyvyttömien ääliöiden pennuista niitä raiskaajia kasvaa. Vastuu väkivallasta EI OLE UHRIN VAAN TEKIJÄN. Sanoisitko miehelle, ettei ylipäänsä kannata liikkua missään kännissä ettei saa vaikka vahingossa turpiin. Miksi naisen pitäisi pienentää elinympäristöään???
liikun kaupungilla tuossa 3 aikoihin niin kovimmassa kännissä yksin kävelevät tytöt on kyllä ne, joilla on pienin minihamekin. Jos miehelle on väkivallan riski iso tuolloin kaupungilla isoin niin on se naisillekin tuo raiskauksen. Tosin tyypit, jotka tiedän raiskatun on tulleet raiskatuiksi seurustelusuhteessa ja yksi isänsä toimesta, vaimoni yritettiin ulkomailla baarista kotiin palatessa raiskata, laittoi kampoihin ja ei onnistunut.
Kerropa sinä melko heikohkon kirjoitustaidon omaava mies nyt meille, että millä tavalla se minihame sitä raiskausta sitten puolustaa? Mikä on se hameenraja, jossa raiskaus ehkäpä alkaa olla raiskaajan vika, eikä raiskatun?
kaveriporukoissa ja vähemmän kännissä ei olleet minihameissa. Ehkä kävivät erilaisissa baareissa. Tosin tämähän ei liity raiskauksiin mitenkään vaan huomio kun ulkona kuljeskelin, ehkä vain itse tuijottelin vesirajaa liian innokkaasti. Kännikin oli varmaan vain kuvitteluani ja seisovat silmät.
Kerroinpa vaan huomioni, mutta jollekin se oli liikaa.
Laitettiin jotain juomaani. Tiedän, koska join vain kaksi drinkkiä, enkä menisi sellaiseen kuntoon noin vähästä.
En tehnyt ilmoitusta, koska syytin itseäni ja häpesin, en kertonut kellekään. Mies oli tuttu ja ehkä kerron hänen läheisilleen, jotka tunnen aika hyvinkin. Nautin siitä tilanteesta varmaan aika paljon kun tämä jätkä tulee tuntemaan suurta häpeää teostaan.
Luulen, että hän muutenkin on elänyt pelossa, kerronko vai en. Kyllä silloin kun se sattuu eniten, revin kaikki haavat, vaikka omanikin, niin ei ole väliä. Koska hän on päässyt ihan liian vähällä, mutta joskus sitä saa maksaa teoistaan.
Toisilla vain on kykyä analysoida asioita perusteellisemminkin. Toiset eivät tee kovinkaan pitkälle vietyjä johtopäätöksiä siitä, mitä ovat joskus kolmen aikaan ulkona kuljeskellessaan vesirajoja tuijotellessaan sattuneet näkemään. Koska tällaiset huomiot eivät esitä minkäänlaista pitävää dataa eivätkä vie mitään keskustelua hedelmällisesti eteenpäin.
Aika outo yhdistelmä jopa pienellä paikkakunnalla. (nyt en puutu siihen raiskaukseen, se on aina väärin)
Olin laivalla ja sain lasiini tyrmäystippoja. Näin itseni katonrajasta, en pystynyt liikkumaan. Kolme miestä raiskasi mua tunteja. Kävin suihkussa, itkin ja menin nukkumaan.
Kolmonen jatkaa. Häpesin, olin naimisissa. Kerroin miehelleni, jouduimme käyttämään puoli vuotta kortsua, hivin pelossa. Onneksi ei tullut. Mieheni olis halunnu mennä poliisille, mutta se oli myöhäistä. Todisteita ei ollut, muistikuvani hataria, halusin unohtaa koko jutun ja mies ei siis ollut laivalla sillä kertaa mukana, oltiin tyttöjen kanssa.
Enää en muistele tapahtunutta, mutta kunhan tyttäreni kasvaa, käsken varoa kiivaasti jättämästä lasiaan mihinkään!!!!
ihanaa että sinulla 3 on ollut mies tukena ja olet pystynyt makuuhuonehommiin kaiken jälkeen.
toivon että jokaisella raiskatulla olisi voimia ilmoittaa tapahtuneesta
vaikeaa elämäntilannetta, jos siskosi sijalla olisikin ollut veljesi? Paha masennus, vaikea elämäntilanne ja psykoositila?