Kani lemmikkinä

http://www.nicehouse.fi/lemmikit/jyrsijat/kani.htm

jotta voit rauhassa tutustua aiheeseen.



- Kani saatta olla tai saattaa olematta olla seurallinen.

- Aika todennäköisesti kani tulee tuhostelemaan esim. johtoja, huonekaluja, mattoja, joten parasta on, että se huone, jossa kani asuu (esim. keittiö) tehdään kaniturvalliseksi, jotta valmiina on hyvä paikka kanille olla vapaana.

- Ja tuossa yllähän se jo tulikin, että kania ei voi pitää pelkästään häkissä. Hyvä olisi, jos saisi suurimman osan päivää olla vapaana.

- Mulla on aina ollut yksinäisiä kaneja (ja tämä on viimeinen!), mutta kyllä niitä on parempi olla 2 (samaa sukupuolta tai pariskunta, jossa uros leikattu). Tosin silloin eivät ole niin seurallisia.



Tässä nyt jotain.

Kaksi niistä lapsena. Yksi nyt kun on oma lapsi.



Meidän kaneista ensimmäinen (kääpiöluppa) oli kovin seurallinen, tuli syliin ja nuoli silittäjää. Tämä tykkäsi myös ulkoilla valjaissa, mutta sekin pitää muistaa että kanin ulkoilutus on täysin erilaista kuin koiran. Usein se oli sellaista seisoskelua kun pupu putsasi varpaitaan ja sitten liikkui hetken ja taas putsausta.



Toinen kani oli arempi, ei tykännyt silittelystä eikä sylittelystä. Ei antanut leikata kynsiä helposti. Valjaissa ulkoilu ei onnistunut, koska kani rimpuili niistä irti. Raapi ja puri herkästi jos hermostui.



Kolmas kani oli aluksi arka, nyt kuitenkin rohkaistunut kovin ja viihtyykin eniten 2-vuotiaan (villin!) pojan seurassa. Tämä kani tulee usein sänkyynkin viereen ja tuppaa syliin, tuuppii myös päällää jalkoihin kun haluaa silitystä. Antaa helposti leikata kynnet ja hampaat (tällä kanilla on siis purenta vika, minkä vuoksi hampaat pitää pätkiä 3-5vk välein kun eivät muuten lyhene. Kaikilla kaneilla tätä ei tarvitse tehdä!)



Kaneissa siis kovasti eroja, osa arkoja, osa "sylikaneja". Kani varmasti oiva eläin lapsiperheeseen, mutta ei kuitenkaan (pienen) lapsen omaksi lemmikiksi. Lapselle pitää opettaa että antaa kanin tulla itse tekemään tuttavuutta ja lapsi on rauhallinen kanin seurassa.



Pitää vielä mainita tuosta meidän lapsesta ja nykyisestä kanista; "pojat" ovat kuin parhaimmat kaverukset, monesti istuvat sohvalla ja syövät yhdessä kuivia muroja.. :)

meillä yksi kani, joka asustaan omassa huoneessaan. Siivoamista riittää joka päivälle. Onneksi jäte (kuivikkeet, ruuantähteet ja jätökset) on kompostoituvia, katso että kompostorin kapasiteetti riittää ;-)



Lapset tykkää kovasti, vaikka aluksi kani oli pettymys kun sen kanssa ei voi sillä tavalla leikkiä kuin esim. koiran kanssa. Mutta kun on tutustuttu puolin ja toisin niin ollaan opittu seurustelemaan toistemme kanssa :-)



kani vaatii paljon käsittelyä että tottuu esim. sylissä olemiseen. Rimpuileva kani voi raapia kipeästi. Meidän kani on nyt ollut meillä reilun puoli vuotta ja antaa nyt melko rennosti viisivuotiaan lapsen kantaa itseään.



Ulkoilu sujuu meillä omassa pihassa joko vapaana (valvottuna) tai sitten valjaissa (joita kani inhoaa - tarvitsisi enemmän harjoitusta). Ulkotarhasta tykkäisi varmaan kovasti kun vaan ehtisi tekemään...



Itse olen ollut tyytyväinen hankintaan: Kani ei vaadi sillälailla jatkuvaa seurustelua kuin esim. koira: se on omassa huoneessaan ja sen kanssa voi tiettyyn rajaan seurustella silloin kun itselle sopii. kerran päivässä ruokaa, vettä ja siivous. meidän kani muuten ei ole kovin siisti, periaatteessa tekee tarpeensa samaan paikkaan - mutta se paikka voi yhtäkkiä vaihtua ja sitten on lattia pissassa. pananoita tuntuu tulevan ihan huomaamatta kuin vuotavasta hanasta, vauhdissa ;-/



Olemme jättäneet kanin max. vuorokaudeksi yksin, sekin siis onnistuu.



www.kaniyhdistys.com on hyvä tietolähde, myös kääpiölupasta. Kääpiöluppa on keskimäärin aika seurallinen ja sisäkaniksi sekä ensimmäiseksi kaniksi, kuten meillä.



tässä nyt mitä äkkiä tuli mieleen...

Se ei muuten ole kääpiöluppakorvakani, vaan kääpiöluppakani :)



Kani tosiaan vaatii enemmän hoitoa kuin luulisi. Häkkiä täytyy puhdistaa päivittäin, usein montakin kertaa päivässä papanoiden ja pissojen vuoksi - meillä on onneksi toiminut vessalaatikko, joka vähentää siivouksen tarvetta. Vettä ja heinää pitää olla koko ajan tarjolla, ruuasta saa olla tarkka, etenkin tuoreruuista ja lapsiperheessä on vahdittava, ettei lapset syötä jotakin ylimääräistä tai liikaa jotakin ruokaa kanille. Kaneilla on yleensä aika herkkä vatsa, joten uusiin ruokiin kania pitää totuttaa pikkuhiljaa. Ei voi lykätä kiloa porkkanaa nenän eteen, jos kani ei ole koskaan ennen syönyt porkkanaa, vaan sitä pitää antaa vähitellen ensin pieniä ja sitten isompia määriä. Ripuli tms. pikkuvaivakin voi olla kanille kohtalokas.



Sinänsä kyllä sanoisin, että hyvin kääpiöluppa sopii lapsiperheeseen, kunhan vain aikuisella itsellään on aikaa ja motivaatiota kanin hoitoon. Yleisesti ottaen kääpiöluppa on kaneista reippain, sosiaalisin, rohkein ja seurallisin rotu, ja uteliain, mutta tietysti on yksilökohtaisia eroja. Tiedän, että jotkut kääpiölupat viihtyvät sylissä ja tulevat mielellään omistajien syliin, istuvat esim. sohvalla vieressä ja jotkut jopa hyppäävät yöksi omistajan viereen nukkumaan, mutta meidän kääpiöluppamme ei näin seurallinen ole. Se kyllä mielellään seurailee meidän tekemisiämme, haistelee sukkia, käsiä, antaa silittää jne., mutta uskon sen vain havittelevan herkkuja siten. Meillä on myös kissoja, ja niiden kanssa se tykkää enemmänkin leikkiä. Toisaalta olemme rajanneet kanin oleskelutilaa siten, että se saa olla keittiössä vapaana, muttei pääse keittiöstä pois. Tämä siksi, että lapsemme ovat vielä aika pieniä (1- ja 5-v.), eivätkä aina muistaisi kania varoa. Lisäksi kanit tykkäävät tietysti jyrsiä, enkä toistaiseksi jaksa miettiä, miten suojataan tietokoneen, telkkarin yms. sähkötavaroiden johdot.



Meidän kanimme ei kauheasti säiky lapsia, ellei lapset metelöi. Se antaa silittää, käy nuuskimassa vieraatkin lapset, mutta jos lapset intoutuvat kiljumaan tms. niin kani pinkoo pakoon. Omista lapsistamme isompi on opetettu siihen, ettei kanin lähellä, käytännössä siis keittiössä, saa koskaan juosta, riehua, hyppiä, huutaa tai muutenkaan metelöidä. Pienempi on tietysti vielä sen verran nuori, ettei nyt ihan täysin ole vielä sisäistänyt tätä oppia, mutta hänkin on päässyt valvotusti silittämään ja syöttämään kania, ja samat säännöt pätevät häneenkin. Jos keittiössä hän metelöi tai riehuu ja kani säikkyy, hän joutuu pois keittiöstä.



Ulkoilua ei ole meidän perheessä vielä kokeiltu, tosin kani tulikin vasta viime vuonna loppukesästä meille, eikä tänä kesänä ole vielä onnistunut ulkoilutus. Monet tutut kaninomistajat kyllä sanovat sen onnistuvan, ja aion minäkin sitä lähteä tässä jonakin päivänä kokeilemaan. Ensin täytyy vain saada mieskin joskus töistä kotiin, jottei tarvitse valjaissa samaan aikaan ulkoiluttaa kania sekä katsoa lasten perään :) Mulle on suositeltu ns. liivivaljaita, ja sellaiset ostinkin eläinkaupasta - niissä kani kuulemma pysyy paremmin, tavallisissa remmivaljaissa on kuulemma suurempi riski sille, että kani saa kiemurreltua itsensä irti.