Vaatisitko sektiota, jos lapsen painoarvio on 4 kg ja la:n painoarvio 4,5?

Olen vaatinut ja saanut sektion, kun painoarvio oli 2,5kg (painoi syntyessään 2480g).

Olin loppuraskaudessa pari kuukautta toksemian vuoksi osastolla ja huonekaverit ehtivät vaihtua moneen kertaan. Joka sissuksen kierrolla väännettiin lukuisien äitien ja lääkärin välillä kättä siitä, onko perusteet sektiolle vaiko eikö. Lähes poikkeuksetta ei tuntunut olevan, vaikka monet itkivät ja rukoilivat. Meno oli aika hurjaa (ja ei, en olisi halunnut kuunnella, mutta rajatussa tilassa tältä ei vaan voinut välttyä).



Toki voi vaatia seri asioita, mutta ei ole yhtään varmaa, suostutaanko potilaan 'vaatimuksiin'.

Vaatimisajatus vaan tuli mieleeni, kun minusta lääkäritkin pitävät tilannetta vaikeana tai poikkeuksellisena tms, mutta silti sektiosta ei puhuta. Eli pitäisikö minun alkaa siitä kyselemään tai jopa vaativaan sävyyn, koska alkaa tuntua että alatiesynnytykseen on liikaa riskejä. Käsittääkseni ketään ei voida pakottaa synnyttämään alakautta, mutta arvaan kyllä että kova kovaa vasten saa laittaa. Pelkään siis sitä, että minut kokeilumielessä pistetään synnyttämään mahd pian alakautta vaikka perusteet suunnitellulle sektiolle on jo hyvinkin olemassa. ap

Itse synnytin hyvin 3,8-kiloisen esikoisen mutta en silti lähtisi leikkimään jos toisen paino uhkaisi olla yli 4 kiloa, saati 4,5. Painoarviot voi heittää paljon, mutta myös yläkanttiin!



Täällä on kaikilla hyvät kokemukset, mutta toisinkin voi käydä. Lapsi voi loukkaantua tai kärsiä hapenpuutteesta ja vammautua ja nainen voi revetä PAHASTI. Tiedän että sektiossakin on riskinsä mutta niin on todellakin myös alatiesynnytyksessä.



Vaatisin sektiota.

Mulla molempien lasten painoarviot olivat LA:n tienoille 4,5 kg. Kyllähän tuosta koosta puhuttiin, mutta mulla ei edes puhuttu käynnistämisestä, ei sektiosta eikä muutakaan sen sellaista ennen LA:ta. Eli jos olisi mennyt yliaikaiseksi, olisi kaiketi käynnistetty jo aiemmin kuin normaalisti, mutta kumpikaan ei mennyt yliaikaiseksi. Esikoinen syntyi päivä LA:n jälkeen, 4,1kg, kuopus viikko ennen LA:ta, 4,3kg. Muista myös se, että painoarviot voi heittää - eräälle ystävälleni povattiin 3,5kg lasta, syntyi 4,9kg, ja toiselle luvattiin 4,7kg, syntyi 3,3kg.



Lantion ulkoinen mitta ei sano yhtään mitään siitä, mahtuuko minkäkokoinen lapsi syntymään. Mun lantion ulkomittani on 87cm, ja synnytin molemmat lapset alakautta. Molemmat synnytykset sujuivat hyvin, ongelmitta ja suht nopeasti ja helposti. En saanut repeämiä, välilihaakaan ei leikattu, kumpikaan ei jäänyt jumiin yhtään minnekään, enkä ole jälkeenpäinkään kärsinyt mistään synnytyksiin yleisesti liitettävistä vaivoista (kohdunlaskeuma, virtsankarkailu tms.) enkä edes väljistyneestä alapäästä. Sen sijaan ystäväni, jolla on lantion ulkomitta 102cm (ei kuitenkaan ole ylipainoinen), joutui sektioon 2,8kg lapsen ulossaamiseksi, koska lantion sisämitta yksinkertaisesti oli hänellä liian pieni.



Kyllä mä kuuntelisin lääkäreitä, he ovat ammattilaisia. Toisaalta luottaisin myös siihen, että luonto on tarkoittanut naiset synnyttämään, joten suurimmalta osalta se kyllä onnistuu ihan ilman skalpellia, anestesialääkäriä ja sektiolääkäriä. Jos lääkärin mukaan lantiossasi näyttäisi olevan riittävästi väljyyttä, se tarkoittaa sitä, että lääkäri uskoo sinun pystyvän synnyttämään lapsen alakautta. Synnytystä, varsinkin käynnistettyä, seurataan koko ajan - jos lapsella on jokin hätänä, tehdään hätäsektio. Nämä jonkun mainitsemat loukkaantuneet, vammautuneet ja hapenpuutteesta kärsineet lapset ovat yleensä niitä, joita on tultu synnyttämään siinä vaiheessa, kun hiukset näkyvät jo (eli synnytystä ei ole pystytty seuraamaan riittävästi esim. hapenpuutteen toteamiseksi).

Jos jotain alatien puolesta haluaa listata, niin vauvan asento on kuulemma optimaalinen, minua on tutkinut nyt 3 eri äitiyspoliklinikan lääkäriä, käynnistystä todella varmaankin seurataan ja yksi lääkäriopiskelija (kandi) haluaisi tulla mukaan synnytykseen eli käsittääkseni varaisi silloin työaikansa aika pitkälle minun tarpeisiini. Tietty sitten voi kysyä, että miksi hän on niin kiinnostunut juuri tapauksestani, varmaan jotain lääketieteellistä haastetta... ap

ite synnytin 4,9 kilosen alakautta, ja kaikki sujui tosi hienosti. Tosin kyseessä oli toinen lapsi, mutta ainakaan mulle ei jääny mitään pelkoja koon suhteen.



Minä en ainakaan olisi vaatimassa sektiota. Jos ei onnistu alakautta, niin leikkuriin viedään kuitenkin.

Esikoinen oli 4,7kg ja oli hemmetin helppo ja nopea synnytys. Ponnistin jopa 13 minuuttia. Eppari leikattiin. Oli spontaani synnytys, rv 40+2.



Iso koko oli muille yllätys, pari päivää aiemmin tehty painoarvio oli 3,7kg. Itse tiesin, että vauva on iso. Mutta siltikään en osannut pelätä synnytystä, kyllähän ne siellä synnärillä sitten tilanteen mukaan siirtää leikkuriin, jos vauva ei mahdu.



Toista lasta odottaessa pääsin tarkempaan kontrolliin ja synnytys päätettiin käynnistää rv 38+3 vauvan koon takia, arvio oli siinä vaiheessa ultraten 4,5kg ja käsikopelolla "4-kilonen". Synnytys oli edellistä vielä puolet nopeampi ja ponnistin muutaman kerran, vauva oli lopulta 4,1kg.



Esikoisen synnytyksen jälkeen kokenut kätilö totesi, että mun lantio on luotu synnyttämiseen ja sieltä tulisi helposti "paljon isompi vauva, ainakin 5-kiloinen". Ulospäin lantioni on ihan normaali, 91cm. Muutenkin olen hoikka, bmi 20 kieppeillä.

joten käynnistystä varmaan vaatisin



leikkelyhommista muuten sen verran muuta ja ikävää kokemusta että en haluaisi että minua leikataan yhtään enempää kuin on pakko



mulle siis arvioitiin vauva NKL:lla 3,5 ja painoi 4,4



olen kyllä iso 178/67 normaalimitoissa, mutta tän kokosella ihmisellä se vauva jotenkin katosi sinne lantioon, kun ei paljon raskauskiloja tullut...huhuu onko siellä ketään

Sinusta on paljon enemmän kulunkia myöhemmin:

repeät pahasti, et istu - kaki kuukausiin. Et pysty pidättämään pierua et pissaa.



Seksistä nyt puhumattakaan.



Sektiolle löytyy varmasti ns. lääketieteellinen peruste.

Minä olin NKL seurannassa raskauden ajan kun oli niin kovin pieni vauva, ei oikein kasvanut...syntyi 4.3.kg

eikä lantioni ole erityisen iso. Synnytys sujui silti hienosti, eppari leikattiin, mutta yhtään repeämää tms ongelmaa ei tullut. Olin synnytyksen jälkeen oikein hyvissä voimissa, samoin vauva joka sai 10 pistettä.



En kyllä lähtisi painon takia panikoimaan.

Sinusta on paljon enemmän kulunkia myöhemmin:

repeät pahasti, et istu - kaki kuukausiin. Et pysty pidättämään pierua et pissaa.

Seksistä nyt puhumattakaan.

Sektiolle löytyy varmasti ns. lääketieteellinen peruste.

Mulla on 4 ja 4.5 kg lapset eikä ole MITÄÄN mainituista ongemista ilmennyt

Älä usko pelottelijoita, osa on aikamoisia korppikotkia

luonto hoitaa monia asioita

edellytäen että et ole joku 45 vee ensisynnyttäjä

joten paljonpaljon mieluummin synnyttäisin yli 4kg lapsem, jotka muuutenkin ovat ihan arkipäivää nykyään.



Mun toka lapsi painoi 4,3kg ja synnytys oli tosi helppo.

Sinusta on paljon enemmän kulunkia myöhemmin: repeät pahasti, et istu - kaki kuukausiin. Et pysty pidättämään pierua et pissaa. Seksistä nyt puhumattakaan. Sektiolle löytyy varmasti ns. lääketieteellinen peruste.

Mulla on 4 ja 4.5 kg lapset eikä ole MITÄÄN mainituista ongemista ilmennyt Älä usko pelottelijoita, osa on aikamoisia korppikotkia luonto hoitaa monia asioita edellytäen että et ole joku 45 vee ensisynnyttäjä

Eikä saanut synnytyksestä saati raskaudesta mitään vaivoja. Ei edes ainoatakaan raskausarpea, joten eipä se ikäkään aina... Synnytyksen jälkeen iltakierrosta tekevä kätilö kysyi, että tarvitsenko lääkettä, ja kysyin hölmönä että mihin, ei minua nyt koske päätä (kun olin merkinnyt papereihin olevani migreenipotilas)... tajusin vasta sitten, että joillain voi koskea sinne toiseen päähän...

alatiesynnytys on turvallisempi vaihtoehto. Sektio on suuri leikkaus, jossa on pahat riskit komplikaatioille. Lapsen suuri koko pelkästään ei ole peruste sektiolle. Jos koon lisäksi lapsi on perätilassa, ensisynnyttäjälle suositellaan sektiota, mutta muissa tapauksissa alatiesynnytystä. Jos ap:lle ei ole sektiosta mitään mainittu, on tilanne varmasti se että lapsi mahtuu tulemaan alakautta. Jos itseä tilanne epäilyttää/pelottaa, voi tuntua siltä että lääkärit eivät kerro kaikkea tai ovat epäileviä. Itse kuitenkin luottaisin lääkäreihin, etenkin kun olet jo äippäpolin asiakas, jossa lääkärit ovat erikoistuneet synnytyksiin.

Arviot ovat aina arvioita, joten saattavat heittää suuntaan jos toiseenkin.

Itselläni esikoinen syntyi alateitse, helposti ja kivuttomasti, ollen tosin pieni (rv 41+0), alle 3 kg.

Toista lasta arvioitiin isoksi, ja vielä 2 vkoa ennen la:ta yksi gyne tuumasi, että "kyllä te rouva synnytätte vaikka 5 kg vauvan alateitse".

Itkin kauhusta ja pelosta :(

Päivää ennen la:ta painoarvio oli 4,5 - 5 kg, ja suunniteltuun sektioon mentiin, toisen gynen suosittelemana. Rv 40+5 syntyi suunnitellulla sektiolla 4750g vauva, jonka py 40 cm.

Sektiopäätöksen tehnyt gyne tuumasi, että "olipa hyvä että päädyttiin sektioon, sillä vauva ei olisi millään mahtunut alateitse tulemaan, ja olisi jäänyt päästään kiinni".

Kolmannesta povattiin edellistä isompaa, ja jälleen väännettiin kättä synntystavasta.

Lopulta päädyttiin suunniteltuun sektioon, mikä tehtiin rv 39+0.

Vauva oli 4055 g.

Neljäs oli myös iso, ja tällä kertaa ei enää väännetty synnytystavasta, sillä kahden sektion jälkeen sektio on selviö.

rv 39+1 syntyi 4250g vauva.

Kaikista sektioista olen toipunut yllättävän nopeasti, ja kipulääkkeitä en enää kotona ole tarvinnut (ja sairaalasta kotiuduttu joka kerralla 3 vrk ikäisen vauvan kanssa).

Itse koen, että alatiesynnytys oli kiva kokea, ja siitä jäi positiivinen ja ihana kuva.

Näitten kolmen nuoremman osalta olen kyllä tyytyväinen sektiopäätöksiin, sillä kaikki ovat olleet isoja ja isopäisiä (toisin kuin esikoinen).



t. neljän äiti

mulla om ahdas lantio todettu nröntgenissä ekan lapsen sektion jälkeen kun ei mahtunut ulos 25 h yrittämisen jälkeen. Pitkä tarina lyhyesti kerrottuna niin toista mennessänu synnyttämään ennenaikaisesti (vko 36+3) lapsivesi meni, niin päivystyksessä oleva lääkäri totesi heti mut nähtyään (ei katsonut papereitani) totsei että mulla ulkoisesti kapea lantio että ei millään voi mahtua vauva edes näillä viikoilla ulos. teki toki sisätutkimuksen ja totesi saman asian. Sektioon mentiin suoraan.

ihan yhtälailla synnyttäjä tai vauva voi vammautua/kuolla synnytykseen tuli sieltä 5kg:n tai 2kg:n painonen vauva. Ei se iso vauva läheskään aina ole ongelmien syy.



Itsellä esikoinen paino vain 3660g ja sain elinikäisen vamman yllättäen!!!

Esitin kyllä huoleni asiasta, mutta neuvolassa ja Kättärillä oltiin sitä mieltä että "kyllä se siitä", ja niin pelottavalta kuin se etukäteen tuntuikin, kyllä se tosiaan siitä sutviintui. Esikoiseni syntyi 4,5-kiloisena enkä siitä mitenkään traumatisoitunut (repesin kyllä, mutta sitä sattuu muutenkin).



Toisesta epäiltiin vielä isompaa, mutta ei onneksi ollut. Ei traumoja siitäkään.