tuleva mamma 19
Juu eli olen 19 vuotias ja toisella kuulla raskaana, eilen käyty neuvolassa ja tuli aivan uskomaton tunne kun näki sen pienen pienen mykyrän siellä monitorissa :) Nyt vain haluaisin tiedustella teiltä, jotka olette saaneet lapsen 18-20 vuotiaina, ilman vanhempien minkäänlaista tukea asiaan. (toki myös nuoremmat voivat ottaa asiaan kantansa, en sitä kiellä :)) Olen seurustellut tänä kesänä 3 vuotta poikaystäväni kanssa, mutta suhde on epävakaa. Tiedän, että pitäessäni lapsen vanhemmilta en tule saamaan tukea, isosiskot (vm. 79 & 83) ovat kyllä tukenani, samoin poikaystäväni vaikka suhde on siinä määrin epävakaa, etten halua yhteen muuttaa, mutta toki seurustelu jatkuu tein päätöksen minkä tahansa, asiat on kyllä keskusteltu.
Tiedän, että pystyn, kykenen ja haluan huolehtia lapsestani, joka on omaa lihaa ja vertani, mutta onko se loppujen lopuksi ihan niinkään helppoa? Tiedän että vanhemmuus vaatii erittäin paljon, ja on myös uuvuttavaa, mutta nyt mietin esimerkiksi rahallista puolta. Kuinka hyvin tulee toimeen lapsen kanssa, jos ei ole ammattia eikä työtä? Koulut olen joutunut keskeyttämään vuosi sitten, ja nyt olen töissä hara-rahalla (500e kuussa), mutta niistä rahoista ei kyllä kamalan paljoa saa säästettyä kuukaudessa. Pitäisi ostaa rattaat yms lapselle, ja vanhemmat eivät tule vastaan näissäkään asioissa. Poikaystäväni on samassa tilanteessa, mutta hänen perheensä ottaa uuden tulokkaan avosylin vastaan :)
Antakaa kaikennäköisiä vinkkejä muutenkin vanhemmuudesta, iloista ja suruista, ja jos vain olisi kokemusta näistä raha-asioista.
Sitten mietin myös, kun olen nyt muuttamassa toiseen asuntoon, niin olisiko viisainta hakea suoraan kaksiota? tosin kaksiossakaan ei omaa huonetta pikkuiselle ole, mutta se on varmaan ihan hyvä jos muuttaa noin lapsen ollessa puoli vuotias isompaan asuntoon, jotta lapsikin saa sitten oman huoneen.
Kiitos erittäin paljon kaikille jotka vaan jaksaa vaivautua tukemaan näissä asioissa :)
Kommentit (3)
En ole muistanut täällä käydäkkään, kun enemmän tullu seikkailtua vau.fi:ssä. Täällä tilanne muuttunut hurjasti, muutettiin kuukausi sitten yhteen tulevan isukin kanssa, ja Kainuusta päin kirjottelen :) Omat porukat olis jo vaunuja ostelemassa ja kaikkea, tais olla vaan sitä ensijärkytystä kun näytti ettei minkäännäköstä tukea mihinkään saa.. :D Nyt rv 16+6, ja ensi kuun loppupuolella rakenneultraan, josko näkis kumpi sieltä nyt sitten tulee. Oon kyllä oottanu tosi paljon sitä, mutta kun eipä se sataprosenttisen varma ole eikä välttämättä näekkään mitään jos se alkaa piilottelemaan vehkeitään :)
Tuntuu, että kaikki asiat järjesty vaan jotenkin yhdellä hutkaisulla kun muutettiin yhteen, molempien perheet innoissaan asiasta, ja varsinkin oma isosisko. Päivä kerrallaan tässä on menty ja mennään, eikä huolenaiheita sinänsä enää ole kun vaan että menis odotusaika hyvin, ja sitten tulevat raha-ongelmat, siis juurikin sitä kun ei meinaa töitä tuolle miehellekkään löytyä kun ei ole koulutusta loppuun asti käynyt niinkun en itekkään. Tiukkaa tulee olemaan mutta jospa meki täällä pärjätään :)
sain ensimmaisen lapseni ollessa 18v, aitini ei sulattanut asiaa vaan sanoi ettei heille tarvitse tulla kylaan ennenkuin abortti teetatetty. Tosin mummoni oli tukenani tuolloin ja tietysti mieheni ja hanen aitinsa. meni siina se yli 6kk ennenkuin aitini otti yhteytta.
Mieheni oli pelkka paska mita tulee lastenhoitoon :D eli vois sanoa et ois yh ollut jo silloin.
mina en koskaan vasynyt ja ei ollut rankkaa, enka ymmarra miksi kaikki nykyaan valittavat "ku se on niin vaikee" jne, omasta asenteesta kaikki on kiinni!!
Olen aivan varma, etta pystyt huolehtimaan lapsestasi, ja kun olet viela nuori...sinulla ei ole niita vuosikymmenia kaytossa olleita rytmeja ja tapoja tehda asioita! eli olet paljon joustavampi muuttamaan elamasi lapselle :)) katsokaa vaikka noita yli 30v ensisynnyttajia, ne ei muutakuin marise "en enaan paase, pysty,voi" ;)
Rattaat voit ostaa kaytettyna ja kay ahkerasti kirpparilla!! sielta loytyy kaikkea ihanaa.
alaka murehdi vanhempiasi, he varmasti leppyvat viela ja huomaavat olleensa moukkia, kuten aitinikin...heh ja sanon et joskus pojan synnyttya kun hehkutteli sukulaisille pojasta jne niin se sattui..ois tehnyt mieli sanoo et joo mita siin hehkutat ku ite halusit abortin ;)
vanhempasi ovat taatusti vain huolissasi sinusta aivan kuten minunkin olivat...mulla ei ollut koulutusta tai tyota!!
Olen itse nyt 19v ja sain pienen poikani noin vuosi sitten, ollaan pärjäilty ihan kivasti, ilman äitini tukea en olisi kyllä selvinnyt! Kuulostaa hurjalta kun meinaat kasvattaa lapsen "yksin" ilman vanhempien tukea ja jos poikaystäväsikin asuu eri osoitteessa.. Itse asun poikaystäväni eli Miikon (lapseni) isän kanssa enkä kyllä olisi jaksanut kaikkia niitä itkuja, heräämisiä ja raivareita ilman lapsen isää (tai äitini apua). Tietysti sitä jaksaisi erilailla jos olisi pakko.. Lauseeseen: "Tiedän, että pystyn, kykenen ja haluan huolehtia lapsestani, joka on omaa lihaa ja vertani, mutta onko se loppujen lopuksi ihan niinkään helppoa?" Ei se ole helppoa! Ei sitä pysty kuvittelemaan tai ajattelemaan millaista se on ennenkuin se on siinä. Itse muistan kun minulle hoettiin monta monta kertaa miten raskasta arjesta tulee lapsen kanssa, niinhän siinä tietysti kävi että raskasta tuli olemaan mutta suuttutti se ettei ketään ollut kertonut oikeasti kuinka raskasta arki voi olla!
Minulla ei ole työtä ja nyt menen marraskuussa jatkamaan viimeisen vuoden amista loppuun, poikaystävä valmistui tänävuonna eikä ole vielä saanut töitä, eli vuosi ollaan elelty vain kelan ja sossun avustuksilla ja vielä ollaan hengissä :)
Jos kerran anoppilassa otetaan uusi tulokas avosylin vastaan niin olisiko sieltä mahdollista saada avustusta? Ei ole vain sinun asiasi hoitaa lapsen tulevia tarpeita vaan myös lapsen isän velvollisuus on ostaa tavaroita, vaippoja, vaatteita ja mitä nyt ikinä siinä tarvitseekaan.
Me kolme asumme tällä hetkellä kaksiossa ja olemme muuttamassa Nokialle päin josta etsimme kolmiota, kaksio ei tule enää kysymykseenkään :) Joten kannattaa muuttaa ainakin siihen kaksioon heti ja jos siltä näyttää että alkaa jäädä asunto pieneksi niin vaihtaa isompaan. Missä päin muuten asustelet? Entäs monennella rv:llä olet?