Lue keskustelun säännöt.
Oletko pakkosyöttänyt lastasi?
Kommentit (10)
Luotan siihen, että terve lapsi osaa itse säädellä ravinnonsaantiaan ja syö sen minkä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useita kertoja ihan syntymästä lähtien. Nyt viimeisen neljän viikon aikana useastikin, lisäksi istuttanut ruokapöydässä, kunnes on syönyt lautasen tyhjäksi.
Kyseessä syömisongelmainen lapsi.
Johtuukohan syömisongelmat juurikin tuosta..?
sääntönä on ollut, että niin monta lusikallista ruokaa syödään kun on ikää (jos ei ole mistään tosi inhokista kyse, vaan muusta veekoilusta eli kiireestä, haluttomuudesta tms.) mutta ei tarkoita että aina pakoittaisin, vain silloin kun tarpeelliselta näyttää...
En halua tuottaa lapsilleni vinksahtanutta suhdetta ruokaan. Jos ruoka ei ruoka-aikana maistu, ei sitä tarjota myöskään ruoka-aikojen ulkopuolella.
Johtuukohan syömisongelmat juurikin tuosta..?
Ongelma ilmeni ensimmäisen kerran jo synnytyslaitoksella. Vauva ei vain syönyt ja joutui letkuruokintaan.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sääntönä on ollut, että niin monta lusikallista ruokaa syödään kun on ikää (jos ei ole mistään tosi inhokista kyse, vaan muusta veekoilusta eli kiireestä, haluttomuudesta tms.) mutta ei tarkoita että aina pakoittaisin, vain silloin kun tarpeelliselta näyttää...
On meilläkin sääntöjä ruokapöydässä. Pakkosyöttäminen on sitä, että työnnetään ruokaa väkipakolla suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T: neljän äiti
lasten ja nuorten sairaalasta. Eli ruiskulla maitoa suuhun, kun ei mennyt kuin 300 ml korviketta päivässä kolmikuiselle. Minusta ei ole tervettä olla huolehtimatta lapsen ravinnonsaannista.
2
Meidät ohjattiin 8kk vauvan kanssa sairaalaan kun syöminen ei onnistunut. Siellä sitten pakkosyötettiin vauvaa ja näytettiin minkä verran ruokaa ja maitoa piti mennä. Lapsi huusi, itki ja rimpuili mutta silti syötettiin. Kertoivat että ei haittaa vaikka oksentaa, niin silti on jatkettava.
Kiitin ja lähdin kotiin. Totesin että perille meni, tuon minäkin osaan. Kotona sitten pakkosyötettiin kevyemmällä tyylillä. Tosin ei kovin pitkää, niin syöminen alkoi sujumaan.
Tietenkin tätä ennen oli neuvolan ohjeiden mukaan vähennetty maidon antamista yms. Lisäksi lapsi oli käynyt lastenlääkärillä ja kaikki mahdolliset allergiat yms. tutkittiin.
Nykyään lapsi on 10v terve, mutta laiha poika. Kaikista mauista ei tykkää vieläkään, mutta syö hyvin ruokaa. Tosin joskus harvoin valittaa vatsakipua, mutta ei tiedä itse onko se nälkää- on siis yleensä kyllä nälkää, ei vaan tunnista sitä.
Voi olla että minä vanhempana olen jo kasvattanut tuon syömisen suhteen lapsen pienenä väärin. Mies oli jo kotona ennen rumbaa sitä mieltä että pakkosyötettävä, itse en hallunnut. Oletan että kun kiinteiden syöminen ei lähtenyt ollenkaan käyntiin, niin johtui siitä että kun lapsi ei tykännyt mausta-> ei syönyt-> ei saanut kylläisyyden tunnetta-> ei oppinut syömisen vaikutusta.
Lisäksi lapsella oli tosi paha vatsatauti kun ensimmäisiä kertoja maisteli soseita (oli meillä vanhemmillakin- noro/rotavirus) ja pienistäkin kököistä kakoi vielä alle vuoden ikäisenä- oli varsin herkkäkurkku. Lapsi ei myöskään työntänyt koskaan mitään suuhunsa, ei sitä hiekkaakaan. Lisäksi uusien makujen maistumisessa meni kauan, tavallista maitoa joi vasta n. 100maistelukerran jälkeen (laskin kun annoin 2-3 kertaa päivässä 3kk ajan ennen kuin joi, ennen sitä sylki aina suustaan pois ja maistoi vaan siinä luulossa että mukissa oli vettä).
Useita kertoja ihan syntymästä lähtien. Nyt viimeisen neljän viikon aikana useastikin, lisäksi istuttanut ruokapöydässä, kunnes on syönyt lautasen tyhjäksi.
Kyseessä syömisongelmainen lapsi.