G: Jos sulla NYT ehkäisy pettäis, tekisitkö abortin?

Ensinnäkin vauva olisi todella toivottu ja toisekseen olen periaatteesta aborttia vastaan.

miksi sitten käytät ehkäisyä?

mutta tunnen omantunnontuskia hyönteistenkin tappamisesta (tapan niitä vain pakosta, esim. torakka, kärpäset otan kiinni ja heitän ulos). Kuinka voisin elää oman lapsen tappaminen tunnollani?



(Huom. huom. puhun vain itsestäni, en halua syyllistää ketään.)

En hyväksy aborttia, vaikka en nyt tieten tahtoen tähän tilanteeseen vauvaa halua ja tuntuu ajatuksena aika mahdottomalta selvitä. Mut pakon edessä selviäisin kyllä ja varmasti rakastaisin vauvaa hulluna.

mutta tosiaan jos nyt ehkäisy pettäis, en tosian tiedä, miten kestäisin raskauden, synnytyksen ja vauva-ajan tällaisessa elämäntilanteessa. Ehkä tulisin hulluksi. Tai sitten vain katkeroituisin vuosikausiksi...ja kaikki menisi päin helevettiä...



ap

vaikka en kyllä toivo raskautta enää.

vaikka tiedän, että raskaus tulis olemaan yhtä tuskaa alusta loppuun saakka... Ekat kuukaudet menis varmaan ihan shokissa.



Nimim. Miehen vasektomiaa odotellessa..

ja ikää mulla on sentään jo kohta 43v ja lapsiakin jo suurperheen verran, mutta koskaan en lastani tappaisi!!

Syön lääkettä jota ei saa syödä raskausaikana. Kysyin jo lääkeseurantakäynnillä että olisiko abortti "pakollinen" jos vahinko kävisi ja lääkärin mukaan ei todennäköisesti olisi, mutta ehkäisystä kuitenkin pitäisi hyvin huolehtia. Huono puoli vaan on että sama lääke myös heikentää hormonaalisen ehkäisyn tehoa.



Todennäköisesti emme siis aborttiin päätyisi ihan periaatteen vuoksi. On siis miehen kanssa sovittu että tilanteemme on niin hyvä, että selviäisimme vielä yhdestä lapsesta vaikka sellaista ei olla suunniteltukaan.

ikinä aborttia,adoptiota saattaisin harkita

jos ei millään sopisi elämäntilanteeseen.

Kolmatta lasta en toivo mutta kun takana on myös aikoinaan koettu pitkä lapsettomuus ja yksi raskauden keskeytys sikiön fataalin kehityshäiriön vuoksi niin en voisi kuvitellakaan että abortoisin lapsenalun joka on (mitä luultavimmin) terve. Olen "synnyttänyt" tuon fataalista kehityshäiriöstä kärsineen lapseni rv12+ ja tiedän kuinka valmis lapsi hän jo oli vaikkakin miniatyyrikokoinen.



Toki jos sikiöllä todettaisiin taas fataali kehityshäiriö keskeyttäisin taas raskauden vaikkakin hyvin surullisin mielin vaikken raskautta olisikaan toivonut.

Siis raskaus. Olen täysin tyytyväinen siihen, ettei minun tarvitse enää olla raskaana ja synnyttää lasta. Mutta en tekisi aborttia. Olen aikuinen, pystyisin kasvattamaan yhden lapsen lisää aivan hyvin. Ei olisi tarpeeksi painavaa syytä tehdä aborttia.

En tekis,mutta ihmeellistä jos vielä raskaaksi tulen sillä tehty novasure ja kohtu poistettu.

meillä "käytössä" keskeytetty yhdyntä "ehkäisynä". Riskit on tiedossa ja vastuu kannetaan. Vähän tulis vaan vauhtia asioiden hoitamiseen, kun tällä hetkellä ei miehen kanssa asuta yhdessä eikä meidän kummankaan lapset tiedä että me edes seurustellaan.

Minulla on kolme lasta ja sairastuin vuosi sitten parantumattomaan sairauteen, johon joudun lopun ikääni syömään solunsalpaajia.

Raskaus on ehdottomasti kiellettyjen listalla tämän lääkkeen takia ja epämuodostuma olisi todennäköinen.



Ellen söisi ko lääkettä, en tekisi aborttia.

Kolme jo olemassaolevaa tarvitsevat minua ja tällä hetkellä mulla (ja miehellä) on resurssit aika lopussa kun olemassa olevista kaksi eivät ole terveitä :-/



Jos vaikka viiden vuoden päästä olisi sama tilanne, niin uskon ja toivon että elämäntilanne olisi jo helpottanut sen verran että en joutuisi niin ikävään ratkaisuun.

Ikää jo 36v ja olen sairaaloisen lihava. Kaikenhuipuksi olen lastensuojelunasiakas.

Jos neuvolasta olisivat sitä mieltä, että terveydellisistä syistä pitäisi abortti tehdä tai lastensuojelusta pakottaisivat/suosittelisivat abortin tekoa, niin tekisin abortin ja en varmaan ihan heti toipuisi, koska oman lapsen tappaminen olisi hirveää.

Seitsemän lasta menis siinä kun kuusi nykyistä.

ja kadun lopun elämääni.

En tahdo enempää lapsia, en tahdo synnyttää, en tahdo imettää, en tahdo äitiyslomalle.