Mistä johtuu olematon stressinsietokyky?

itsessään. Kuluttaa kykyä sietää stresssiä. Kortisolitasot jne.

asiaa tai tietoa. Vain halu olla vittumainen. Oletko itse kasvanut aikuiseksi. ET!

Kun et luota itseesi ja kykyihisi, ahdistut vaatimuksista kohtuuttomasti.

Kai sä nyt olet tuosta jutellut terapiassa?

alan olla aika turhautunut terapiaan, tuntuu että mielenterveyskuntoutujan roolin omaksuminen ei välttämättä ole hyväksi... En tosiaan luota itseeni, mutta miten tuota asiaa sitten voisi korjata? Hankkimalla korjaavia kokemuksia kait, mutta onko keinoja siihen?

lapsuutensa jännityksessä ja paineessa, toki se jättää jälkensä. Kaikilla ei ole ollenkaan sellaista ns. baseline-tasoa, jossa voisi olla rento. Toisin sanoen pelko on "normaali" olotila vaikka ei periaatteessa pitäisi olla mitään hätää. Tällasella ihmisellä pienikin lisäkuorimitus katkaisee kamelin selän ja sitten parempituuriset kansalaiset nostaa omaa häntäänsä vaikka totisesti on malka omassa silmässä.



Ole ap armollinen itsellesi. Terapia ottaa aikaa.

suhteessa läheisimpiin ihmisiin, siis vanhempiin. Kun vanhemmat käyttäytyvät ennakoimattomasti ja suhtautuvat välillä lapsen tarpeisiin vihamielisesti ja välillä myönteisesti, lapsi ei koskaan voi tietää mitä hänen käytöksestään seuraa. Siksi lapsen pitää olla koko ajan varuillaan. Etenkin, jos vanhemmat ovat olleet rankaisevia ja ehkä väkivaltaisiakin.

Toisaalta myös riittämätön hoiva ja vauvan jättäminen itkeään yksin pitkiksikin ajoiksi voi aiheuttaa aivojen mantelitumakkeen muutoksia, mikä näkyy juuri siinä että ihminen helposti stressaantuu pienistäkin ärsykkeistä (vaaran tunne herkistyy joskus olemattomistakin asioista).

on jollain tavalla se, että kasvuympäristö on kyllä ollut turvallinen. Eri tasoisia traumoja on varmaan lähinnä yksin jäämisestä. Olen varmaan ollut jotenkin "altavastaajana", ainoa lapsi perheessä jossa työntekeminen on ihmisen mitta.

miten sitä stressinsietokykyä sitten kehitetään?

jos ei ns. tunne itseään. Kaikki lähtee oikeastaan siitä. Ja itsensä tunteminen alkaa ehdottomasta hyväksymisestä. Minulla on huono stressinsietokyky. Ok, sitä ei tarvi muuttaa. Ahdistun sosiaalisissa tilanteissa. Ok, sitä ei tarvi muuttaa. Voin vain katsella itseäni hyväksyvästi, kaikki tunteet on oikeita ja hyväksyttyjä ja niillä on syynsä. Vain teot voi olla vääriä, tunteet ei koskaan.



Ihminen muuttuu harvoin väkipakolla muuttamalla itseään, mutta hyväksyminen muuttaa ihmisen pakottomasti.

kun häntä oltiin ensin vuosikausia pidetty hulluna, syötetty erilaisia lääkkeitä, annettu erilaisia mielenterveysdiagnooseja ja määrätty terapiaa. Häntä stressasi kohtuuttomasti nimenomaan ihmisten kanssa toimeentuleminen, runsaat ärsykkeet jne.



Tiedän että tuota(kaan) diagnoosia ei kauheasti kannata viljellä tällä palstalla, mutta tuo nyt on vaan yksi tarina :)

Eikä se mua erityisesti ahdista. Yritän olla hommaamatta elämääni turhaa stressiä, niin jaksan paremmin.

mieli alkaa usein suurentelemaan siinä vaiheessa vaaraa ja uhkia, joten tällainen fyysinen hälytystila pitäisi saada rauhoittumaan.

Ensisijaista on pystyä havaitsemaan jo alkuvaiheessa, milloin stressaantuminen alkaa.



Hyvä tapa rauhoitella itseä on keskittyä hengitykseen - kun rauhoittaa hengityksen, ei ala hengittää ns. pintahengitystä. Syvältä keuhkoista tuleva hengitys rentouttaa elimistöä ja vähentää stressihormonieritystä. Kun keho rauhoittuu, mielenkin on helpompi rauhoittua.



Mielen rauhoittamiseen muilla kirjoittajilla onkin varmaan hyviä vinkkejä...

tämän ei ole tarkoitus olla loukkaava mutta tuo aikaisempi kommentti "aikuiseksi kasvaminen" voi olla oikeassa (mutta tilanteesta riippuen vaikea sanoa).

Löysin tämän keskustelun kun itse googletin stressistä sillä minulla on sama ongelma,  kestän oikein hyvin työsressiä (sitäkin vain jonkin aikaa), mutta ihmissuhde tai koulu ym stressit olen tottunut lakaisemaan maton alle ja häipymään paikalta ja sitten syyllistää toista osa puolta (ja osaan tämän taidokkaasti).

Nyt viimeisen 3v. aikana olen kokenut masennusta, itsemurha yrityksiä, muuttoja, eroja ja vaikka mitä ja ne on saanut mut tajuamaan pikku hiljaa millainen ihminen todellisuudessa olen..  matka ausseihin yksin kasvatti mua henkisesti ja Paljon! Siellä mun oli kohdattava stressit, en voinut pyytää apua enkä vuolaa asioita kavereille aikaeron takia. Ja nyt lopulta myös ymmärrän miksi en koskaan 27v. ole kasvanut aikuiseksi sillä äitini aina oli paikalla (lähinnä henkisesti puhelimessa) puhumassa tai hoitamassa asioitani tai kun valitin jostai hän jopa kannusti lopettamaan jos kerta niin ikävää (koulu tai parisuhde oli), mutta en syytä häntä sillä osaan puhua hänelle asiat niin että ne näyttävät kuten tahdon. 

Lähinnä harmittaa että en ole suorittanut yläasteen jälkeen mitään koulua loppuun tai armeija (unelma) jäi kesken, hyviä parisuhteita olen lopettanut ennen 2v. eikä minulla ole vuotta pitempää työkokemusta samassa työpaikassa.

Mutta onneksi nyt tajuan tämän ja tahdon muuttua siinä asiassa lisää sillä muuttuminen on aina iso asia ja pitkä tie.

Toivottavasti sinäkin löydät sen tien! Onnea matkaan :)å

T:27v. ja vieläkin lapsi?

Lue Tunne Lukkosi -niminen kirja, se auttoi minua käsittelemään stressiä ja tunteitani paremmin ja auttoi ymmärtämään, mistä ne loppupeleissä juontavat juurensa. Elämänlaatuni parani kirjan myötä, suosittelen kaikille. http://www.tunnelukkosi.fi/

Pitkään jatkunut asteessa, masennus ja ahdistus tekee tuota. 

Stressi siis. Typo. 

Voi tehdä myöskin kilpirauhasen vajaatoiminta (myös alkava/piilevä). Minä söin pitkään masennuslääkkeitä, olo ei parantunut, ja sitten onneksi tsekattiin TSH. Ei ollut edes vajaatoiminnanssa vaan ihan viitteen rajalla, mutta lääkekokeilu aloitettiin oireiden perusteella. Ja siitähän se oli kiinni.

Miten huono (tai hyvä!) stressinsietokyky ilmenee? Miten tämä näkyy esim työelämässä? Osaako joku antaa konkreettisia esimerkkejä?

Vierailija kirjoitti:

alan olla aika turhautunut terapiaan, tuntuu että mielenterveyskuntoutujan roolin omaksuminen ei välttämättä ole hyväksi... En tosiaan luota itseeni, mutta miten tuota asiaa sitten voisi korjata? Hankkimalla korjaavia kokemuksia kait, mutta onko keinoja siihen?

Ei se muiden antama positiivinen palautekaan välttämättä enää auta, jos lapsuuden takia on ruuvit vääntyneet päässä siihen asentoon mihin on vääntyneet. Itse en ainakaan osaa ottaa kehuja vastaan ja mikä tahansa muu paitsi 100% on heikko suoritus josta piiskaan itseäni. Ehkä pitäisi muuttaa Japaniin.

Luonnevikaisista kanssa-ihmisistä kaikki johtuu.