Korkea kipukynnys
Siis minua kovasti kiinnostaa, että mitä helvettiä tarkoittaa korkea kipukynnys? Mistä sitä kukaan voi tietää, miten kivuliaana joku toinen kokisi saman tilanteen, tai miten joku kipu keskivertokokemuksena koetaan???
Kipuunhan kuitenkin vaikuttaa niin moni asia: aiheuttaja (tyyliin kidutus jossa halutaan pahaa tai synnytys joka on luonnollista ja "hyvää"), psyykkinen/henkinen tila (surullisuus, ahdistuneisuus, pelot, turvattomuudentunne jne.), tieto (lisää tuskaa;)), aiemmat kokemukset, kivun tyyppi (sisäelinkivut, pistoskivut, viiltokivut, jomotus, jatkuva, hetkellinen, samat lievänä ja voimakkaana...) yy äm yy äm.
Kiinnostaisi tietää, millä perusteella mielestään korkean kipukynnyksen omaavat tämän perustelevat? Myöskään kivusta valittaminen, kivusta äänteleminen (huutaminen, voihkiminen, mitä tahansa) ei kerro, miten kipu koetaan vaan miten siihen reagoidaan. Huuto saattaa myös esim. auttaa, se ei tarkoita sitä että henkilö ei enää kestä.
Kommentit (23)
Lääkäri kertoi minulla olevan todella suuri kipukynnys vetäessään kollegansa kanssa murtunutta rannettani että luut palaisivat paikoilleen.
Aivojen välittäjäaineiden toiminta säätelee kipuaistimuksia.
Elämäni karmein kipu on ollut hammassärky, mutta siihen auttoi parhaiten kuitenkin vain jääveden purskuttelu.
Vuosikymmenten toistuvat, rajut kuukautiskivut koin invalidisoivina, enkä olisi ikimaailmassa pärjännyt ilman kovaa lääkitystä. Synnytyskivut eivät siis tuntuneet mitenkään uusilta ja oudoilta ja koin ne keskivaikeina.
Pistoksia en koe kipuna ollenkaan. Ne vain pistävät ja ovat hetken juttu.
Tatuoiminen tuntui lähinnä kiristämisen tunteena ja kirvelynä.
Ihokarvojen ajelu Epiladylla on jotain sanoinkuvaamattoman kammottavaa. En pärjää ollenkaan sen tuntemuksen kanssa.
Murtumat eivät tunnu miltään.
Niveltulehdus jäytävää särkyä, joka lievittyy perus-Buranalla hyvin.
Tässä elämäni kipukokemukset.
Itse en tiiä että onko mulla korkea - vai matala kipukynnys. Koska minulla esim. hammaslääkäri on todella herkkä paikka, aina sattuu niin paljon ettei mitään rajaa! Mutta muutama vuosi sitten murtui luu kädestä, tai no, luu meni kokonaan poikki kun kaaduin ulkona. Kotona en mitään valittanut, sillä siedin sen kivun. Kuitenkin kun piti syödä, tai laittaa turvavyö, ajaa autolla, niin siskoni ihmetteli kun en käyttänyt toista kättäni ollenkaan, roikutin vaan alhaalla. Lääkäriin en edes olisi mennyt, ellei siskoni minua sinne olisi pakottanut. Siellä sitten todettiin että luu on ihan säpäleinä, ja ihmeteltiin, miten sen kivun kestin. Joten enpä tiedä, kaikilla ihmisillä niitä herkkiä paikkoja on..