Lue keskustelun säännöt.
Ote työpäivästäni pkssa
15.06.2010 |
1v2kk lapsonen aloitti ryhmässämme jokin aika sitten. Hän, ikäkaudelle tyypillisesti, leimaantuu siihen hlöön joka hänet aamuisin ottaa vastaan, siis ryhmän aamuvuorolaiseen.
En pääse wc:n, en pukuhuoneeseen, en kotiin lähtemään ilman että hän ei itkisi perääni.
Ulkona halusi olla sylissä tai tallustaa vierelläni sormestani puristaen.
Ruokailleessa huoli ruokailuapua vain minulta, vessatuksessa yms myös vain minä olisin kelvannut.
Muuten sydäntä raastava itku.
Kun tämä pienoinen heräsi toisen pienen itkuun päiväunilla hän ei enää nukahtanutkaan sänkyynsä, ei edes maitopullonsa kanssa, ei vaikka lähes kapaloin jotta kokisi olevansa turvassa.
Otin syliini ja siihen simahti muutaman kyyneleen valuessa poskelle, oli kuin vauva siihen käpertyessään pää kainalossani jalat toisessa, joka hän toisaalta vielä onkin.
Kun oli aika herätä niin itkaisi kunnes huomasi että olin nukkarissa vielä, kysyin tuletko syliin ja kädet ojentaen kapusi syliini, kietoi kädet kaulani ympärille ja puristi. Tuli mieleen pieni orankivauva mitä nähnyt luonto-ohjemissa.
Pian sen jälk minun työvuoroni päättyi ja annoin lapsen ryhmäni iltavuorolaiselle, alkoi välitön parkuminen, oli ikävää lähteä:´(
En tiedä mikä tämän minun "purkaukseni" syy on jos mikään, mutta olen TODELLA samaa mieltä L.Keltikangas-Järvisen, Tuula Tammisen ym lasten kehityspsykologien/psykiatrien siitä että alle 3v lapsen paikka ei kyllä ole pk-ryhmä, AINAKAAN jos sen ryhmän koko ei ole suht pieni (max10 lasta ja niinhän nykysuomessa ei ole) ja jos ei hlökunnan pysyvyys ole taattua.
Kommentit (46)
Siis päivittäiseen hoitoon moneksi tunniksi vieraalle. Silloinkin mieluiten perhepäivähoitajalle. Meidän kuopus aloitti 2,5v perhepäivähoitajalla ja vuoden päästä siirtyi päiväkotiin. Päiväkodissa meni aina aamulla ekana hoitajan syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vienyt molemmat päiväkotiin 1v3kk iässä ja meillä ei ole ollut koskaan ap:n mainitsemaa takertumista. Päinvastoin lapset oikein innoissan juoksevat lelujen ja kavereiden luo ja hyvä, kun pois malttavat lähteä. Tämän olen kuullut useaan otteeseen niin hoitajilta kuin lto:kin.Hoitoa takana jo useampi vuosi.
Enkä usko, että meidän lapset on mitenkään erikoisia, suurin osa meidän pk:n lapsista vaikuttaa tyytyväisiltä. Luulen, että nuo takertujat ovat harvinaisempia loppujen lopuksi. Luonteitahan lapsilta löytyy monenlaisia, jotkut ovat kitisijöitä vaikkei ole mitään hätääkään yms.
Jotkut enenmmän sylissäolijoita jne.
Jos huomaisin jotain negatiivista oireilua lapsissani päiväkodista johtuen, lopettaisin heti työt ja elettäisiin vaikka vedellä ja näkkileivällä. Mutta näin ei ole.
myös pari lasta, jotka ovat todella kiintyneitä minuun. Ryhmä on esikouluryhmä. Nämä kaksi lasta haluavat lomilta päiväkotiin, koska heillä on ikävä minua; he pyörivät koko ajan ympärilläni, haluavat pelata jne vain minun kanssani; puhumattakaan siitä miten kilpaillaan siitä kuka saa istua sylissäni. He ovat mustasukkaisia perheestäni (lapsistani, miehestäni).
Aikaisemmin en ole törmännyt näin vahvaan kiintymiseen, ja voin sanoa, että välillä ahdistaa ja paljon.
Olemme tietysti näihin asioihin työpaikallani keksineet keinoja jne. mutta jo nyt toinen suree sitä, että hänen pitää lähteä kouluun eikä näe minua ehkä enää koskaan, hän ei tiedä miten koulussa pärjää...
Ja tälle "Muistakaa nyt kuitenkin että on olemassa hyviäkin
perhepäivähoitajia ja hyviä lapsirakkaita päikyntätejä - joilla riittää sylitilaa aina ja kaikille." kommentoisin, että kyllä varmaan useammassakin paikassa löytyy halua ja rakkauttakin, mutta ei niitä sylejä vaan aina riitä vaikka kuinka haluaisi, kyllä ne resurssit ovat aika minimissään ihan perushoitoon nekin menee usein.
sitäkin olen väliaikaiseksi( eli parin vuoden aikaiseksi) vaihtoehdoksi miettinyt ihan vakavastikin, mutta ei taida käytännössä onnistua johtuen meidän remontissa olevasta talovanhuksesta ja lemmikkieläimestä eli isosta koirasta.
t. 14