Lue keskustelun säännöt.
Ote työpäivästäni pkssa
15.06.2010 |
1v2kk lapsonen aloitti ryhmässämme jokin aika sitten. Hän, ikäkaudelle tyypillisesti, leimaantuu siihen hlöön joka hänet aamuisin ottaa vastaan, siis ryhmän aamuvuorolaiseen.
En pääse wc:n, en pukuhuoneeseen, en kotiin lähtemään ilman että hän ei itkisi perääni.
Ulkona halusi olla sylissä tai tallustaa vierelläni sormestani puristaen.
Ruokailleessa huoli ruokailuapua vain minulta, vessatuksessa yms myös vain minä olisin kelvannut.
Muuten sydäntä raastava itku.
Kun tämä pienoinen heräsi toisen pienen itkuun päiväunilla hän ei enää nukahtanutkaan sänkyynsä, ei edes maitopullonsa kanssa, ei vaikka lähes kapaloin jotta kokisi olevansa turvassa.
Otin syliini ja siihen simahti muutaman kyyneleen valuessa poskelle, oli kuin vauva siihen käpertyessään pää kainalossani jalat toisessa, joka hän toisaalta vielä onkin.
Kun oli aika herätä niin itkaisi kunnes huomasi että olin nukkarissa vielä, kysyin tuletko syliin ja kädet ojentaen kapusi syliini, kietoi kädet kaulani ympärille ja puristi. Tuli mieleen pieni orankivauva mitä nähnyt luonto-ohjemissa.
Pian sen jälk minun työvuoroni päättyi ja annoin lapsen ryhmäni iltavuorolaiselle, alkoi välitön parkuminen, oli ikävää lähteä:´(
En tiedä mikä tämän minun "purkaukseni" syy on jos mikään, mutta olen TODELLA samaa mieltä L.Keltikangas-Järvisen, Tuula Tammisen ym lasten kehityspsykologien/psykiatrien siitä että alle 3v lapsen paikka ei kyllä ole pk-ryhmä, AINAKAAN jos sen ryhmän koko ei ole suht pieni (max10 lasta ja niinhän nykysuomessa ei ole) ja jos ei hlökunnan pysyvyys ole taattua.
Kommentit (46)
työstä päiväkodin pienten osastolla. Pienet ovat oikeasti vielä vauvoja, jotka tarvitsevat ihan jotain muuta kuin päiväkotihoitoa. Mutta eipä tämä ole vanhempien valittavissa useinkaan, valitettavasti. Kun kunta tarjoaa ainoastaan ko. hoitoa, minkäs teet.
Itsellä onneksi mahdollisuus jäädä kotiin nyt 1v pojan kanssa niin samalla hoidan 3v ja 5v lapset myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka ryhmässä on aina se pieni takiainen joka vie yhden hoitajan työpanoksen. Jos ei pidä sylissä niin huutaa koko päivän.
muistuttaa minua välillä siitä, että ehkä kuitenkin teen ihan oikein kun jäin töistä (muiden mukaan) "laiskottelemaan" kotiin kolmeksi vuodeksi kun lapseni syntyi...
Itse vein lapseni päiväkotiin yhtä päivää vaille 3-vuotiaana, jotta sain päivähoito-oikeuden. Näin ne poliitikot ymmärtävät lapsipsykologiaa. Eli lapselle oli silloin taattu paikka päiväkodissa, jos lapsi oli alle 3-vuotais.
..tenavat päiväkotiin ja palata kotiin loisimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että kaikille ei ole mahdollista jäädä lasten kanssa pidemmäksi aikaa kotiin, mutta olen todella onnellinen, että sain omani kaikki hoitaa kotona 3-vuotiaaksi! Kumpa vanhemmat ymmärtäisivät edes sen, että virikkeiden takia ei pientä tarvitse päiväkotiin tuoda.
Pienten lto
Tämä todella avasi minulle sitä miksi pienten paikka ei ole päivähoidossa. Itse olen vienyt kummatkin lapseni vuoden ikäisenä hoitoon - vielä isoon ryhmään. Olisinpa silloin lukenut tämän... voi olla että olisin valinnut toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän koko ajan miettiä keinoja, jotta töihin ei tarvitsisi mennä.
Tämä viesti ja toissapäiväinen ketju perhepäivähoitajista ovat todella surullisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoinen meni hoitoon neljavuotiaana, seuraava kaksivuotiaana samaan aikaan isomman kanssa ja kolmas meni kolmen vanhana.
Oli vain "pakko purkautua", tuli niin riittämätön tunne taas tänään pitkin päivää:(
Kyllä se vaan niin on, että alle 3v ei vielä tarvitse sitä pk:n tarjoamaan varhaiskasvatusta vaan hoivaa, lainatakseni Keltikangas-Järvisen sanoja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tyttömme aloittaa hyvin tod.näk. päivähoidon tulevana syksynä. Tuolloin ikaa 1v9kk. Olen ikionnellinen että ollaan saatu hoitaa lapsemme kotona tuohon ikään saakka, mutta silti tuntuu pahalta viedä hoitoon. Mieluiten hoitaisin lastamme kotona 3v saakka, se ei vain taida olla taloudellisesti mahdollista. Toivottavasti saan hakemani osa-aikatyön täypäiväsen työn sijaan!!
Olen itsekin ollut lto:na pienten puolella ja tuollaistahan se on, tosi harmillista välillä. Perhepäivähoitopaikkoja on ihan liian vähän tarjolla, ja kotihoidontuki on niin älyttömän pieni. Inhottaa nämä isot pk-ryhmät ja vaihtuva henkilökunta. Mä haluan jäädä kotiin vielä vuodeksi! Ääh..
perhepäivähoitajia ja hyviä lapsirakkaita päikyntätejä - joilla riittää sylitilaa aina ja kaikille.
On myös yksilöllistä kuka takertuu ja kuka ei. Kaikki lapset eivät takerru hoitajaansa.
Jouduimme viemään esikoisen perhepäivähoitoon 1v8kk iässä. Meillä oli onnea ja perhepäivähoitaja oli oikein kultainen rouva, jonka omat lapset olivat jo muuttaneet pois kotoa. Hoitolapset olivat hänelle kuin lapsenlapsia. Tällä ihanalla tädillä oli aina aikaa sylitellä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarhassa näin kesän kunniaksi hoitaja kertoi miten isojen ryhmässä (3-6- vuotiaat) on lapsi joka reagoi kaikkeen vaihteluun itkulla.
Meillä on lapsista 2 mennyt alle vuoden ikäsenä tarhaan. Itkee joskus kausittain muutaman minuutin ja sitten on reippaita loppupäivän.
Päiväkodista meillä on ihania kokemuksia!!
ja tiedät että perhepäivähoitopaikoista on pulla, niin oletko ajatellut jos ottaisit muutamaksi vuodeksi lapsia hoitoon?
Minä sain hoidettua muutaman ensimmäisen lapsen kotona ottamalla pari vierasta lasta.
Tarhassa näin kesän kunniaksi hoitaja kertoi miten isojen ryhmässä (3-6- vuotiaat) on lapsi joka reagoi kaikkeen vaihteluun itkulla.
Meillä on lapsista 2 mennyt alle vuoden ikäsenä tarhaan. Itkee joskus kausittain muutaman minuutin ja sitten on reippaita loppupäivän.
Päiväkodista meillä on ihania kokemuksia!!
Millanen tilanne täytyy olla,että vie alle 1.v päiväkotiin?!
tuli surku oman 1v2kk tytön puolesta; jos olisi jostain syystä aivan pakko laittaa hänet hoitoon. :( Onneksi ei sellaista ole nyt ja saan nauttia ja hoivata häntä, ihan minä itse. :)
ja ap:n kuvailema kokemus on tuttu minullekin. Olen hehkuttanut vuosia ympäristössäni, että vaikka polttaisinkin maata omien jalkojeni alta, ei pienen lapsen paikka mielestäni ole isossa lapsiryhmässä.
Mielestäni on siis lapsikohtaisia eroja ja ymmärrän paremmin kuin hyvin, että kaikilla EI ole vaihtoehtoja. Ja senkin, että itse ainakin yritin parhaani.
Silti. Oma vanhemmpi poikani oli mummon hoitama 5-vuotiaaksi saakka ja nuorempi meni päiväkotiin 2.5-vuotiaana. Kummallakaan ei minkäänlaista eroahdistusta, ymmärsivät, miksi menevät hoitoon. Pienempi poika nosti ekana aamuna käden pystyyn ja tokas mulle lähtiessäni "terve!"
Juttelin tästä psykologituttavani kanssa ja hän on monia kertoja myöhemmin palannut pohtimaan kanssani aihetta. Keskustelusta johtuen ei vienyt sitten omiaankaan lapsia alta 3 vuoden päiväkotiin.
Omasta mielestäni pieni lapsi ei pysty kiinnittymään moneen ihmiseen päivän mittaan, mitä taas päiväkotihoito edellyttää jo työvuorojen vuoksi. Itse ajattelen niin, että 3 ekaa vuotta menevät lapselta perusturvallisuuden kehitykseen. Yksi oleellinen asia on lisäksi kielen kehittyminen niin, että lapsi pystyy ilmaisemaan omia tärkeitä asioitaan vieraille hoitajille...
Sinuna en yleistäisi lapsia ja syyllistäisi äitejä enempää kuin on tarpeen. Käyn töissä vain ja ainoastaan siksi, koska emme muuten sais kattoa pään päälle. Mitään luksuselämää emme vietä. Ja onneksi kaikki kolme muksuani ovat tottuneet päiväkotiin loistavasti. Pienin kärsii eroikävästä varsinkin maanantaisin, mutta joka päivä kun haen hoidosta tulee iloisena ja touhukkaana vastaan. En pidä viittä päivää viikossa hoidossa, koska sen tiedän, että lapseni ei jaksaisi, mutta kolme neljä päivää viikossa onnistuu hyvin.
Pääasiassa pienten ryhmien pienet touhusivat kaikenlaista ja ikävöintiä ei juurikaan monillakaan ollut aamun jälkeen. Mutta siitä olen samaa mieltä, että alle 2-vuotias on aika pieni päiväkotiin. No toisaalta, perhepäivähoitajakin voi olla tympeä ja elämäänsä kyllästynyt kuten naapurin pphoitaja on. Hän ei esim. koskaan anna lapsille keinuissa vauhtia, ei pidä lähellä. On sellainen kylmä tyyppi.
Sellaiselle en haluaisi viedä.
Ymmärrän sen, ettei kaikissa perheissä ole varaa jäädä kotiin. Mutta me ainakin hankimme pankilta lyhennysvapaita kuukausia asuntolainaamme nyt tämän kolmannen kohdalla, että voisin olla kotosalla. Ja oikeesti sitä PÄRJÄÄ kun pakko on pienelläkin rahalla vaikka sen puoli vuotta. Se on asennekysymys. Mutta tietysti jos haluaa sisustaa koko ajan ja ostella vaatteita, käydä rafloissa jne niin silloin ei olekaan varaa olla kotona. Perusasiat ihminen saa pienelläkin rahalla. Lapsuus on niin lyhyt kuitenkin.