Pitääkö teidän mielestä perheellisen kysyä "lupa"

kun on perheen itselleen hankkinut, ei voi enää sooloilla ottamatta muun perheen tilannetta huomioon.

sopia, vaikkei varsinaisesti aikuisen tarvikaan lupaa kysellä menoilleen.



Meillä voidaan ilmoittaa että olisin lähdössä xxxx:n aknssa risteilylle tiistaina ja jos se ei jostain syystä sovi niin toki toinen osapuoli sanoo tämän. Mutta yleisesti näihin on kyllä syynsä, eli risteilyä suunnitellut on unohtanut jonkin tärkeän menon, puolison työvuoron tai muuten sovitun jutun.



Ihan vaan kiusanpäiten ei olla toiselta mitään kielletty ja toisaalta ei kumpikaan ole myös vaatimassa jatkuvia vapaailtoja tai reissuja.

että eihän pienten lasten äidin sovi tehdä yhtään mitään. ja ihmetellään, että joku haluaa matkustella? pitää olla perheen kanssa 24/7? tota vauhtia ero tulee pian

olla 24/7 kotona, jos ei yksin matkustelu puolin/toisin sovi. ap

"ja minusta noissa on muutenkin hyvä jokin "roti" olla

ennen vanhaan naiset eivät päässeet yksin esim. kapakkaaankaan ja nyt pitäs olla ihan OK, jos nainen jättää pienet lapsensa ja lähtee yksin risteilylle. tai vaikka viikon matkalle. Mitä tästä on seuranut: moraalin höltymistä ja avioeroja.



Eri asia, kun lapset esim. murkkuikäisiä.



ap"



Onko tuo todella ap:n mielipide, vai hänen mustasukkaisen miehensä?



Toki en tiedä miallaisia olette ihmisinä, mutta jos on "normaali ihminen" eikä mikään "perseet olalle ikiteini", niin mitä pahaa on matkustelussa?!?



No joo, itsekkään en laivalle lähtisi, en ymmärrä kuka siellä enää edes käy? Mutta miksen lähtisi kaverin kanssa esim. pidennetylle viikonloppulomalle, hieman shoppailua, kulttuuria ja hyvää ruokaa. Lapset eivät tuosta nauti --> parempi että jäävät kotiin isänsä kanssa.

Ja kun mies haluaa Lappiin kalastamaan, pitääkö kieltää, tai vielä pahempaa lähteä itse mukaan keskelle ei mitään, koskeen seisomaan saappaissa jotka ylettyvät kainaloon, sääskien inistessä pilvenä ympärillä?



Minusta on hyvä että saa omaa aikaa, ja aika hukassa on käsitys koko elämästä ja parisuhteesta jos matkustelu ilman kumppania =panomatka tyttö-/poikaporukalla!

Tosi ankeeta vaan ilmottaa lähtevänsä. Löytyypä pari tällästä miestä kaveripiiristä, vaimot vaan suu hymyssä sitten peruu omia menojaan. Mikäs siinä jos kaikki on tyytyväisiä.

"ja minusta noissa on muutenkin hyvä jokin "roti" olla ennen vanhaan naiset eivät päässeet yksin esim. kapakkaaankaan ja nyt pitäs olla ihan OK, jos nainen jättää pienet lapsensa ja lähtee yksin risteilylle. tai vaikka viikon matkalle. Mitä tästä on seuranut: moraalin höltymistä ja avioeroja. Eri asia, kun lapset esim. murkkuikäisiä. ap" Onko tuo todella ap:n mielipide, vai hänen mustasukkaisen miehensä? Toki en tiedä miallaisia olette ihmisinä, mutta jos on "normaali ihminen" eikä mikään "perseet olalle ikiteini", niin mitä pahaa on matkustelussa?!? No joo, itsekkään en laivalle lähtisi, en ymmärrä kuka siellä enää edes käy? Mutta miksen lähtisi kaverin kanssa esim. pidennetylle viikonloppulomalle, hieman shoppailua, kulttuuria ja hyvää ruokaa. Lapset eivät tuosta nauti --> parempi että jäävät kotiin isänsä kanssa. Ja kun mies haluaa Lappiin kalastamaan, pitääkö kieltää, tai vielä pahempaa lähteä itse mukaan keskelle ei mitään, koskeen seisomaan saappaissa jotka ylettyvät kainaloon, sääskien inistessä pilvenä ympärillä? Minusta on hyvä että saa omaa aikaa, ja aika hukassa on käsitys koko elämästä ja parisuhteesta jos matkustelu ilman kumppania =panomatka tyttö-/poikaporukalla!

mutta enpä oikeasti edes haluaisi lähteä ilman lapsia kuin korkeintaan yhden yön yli. Eri asia kun ovat isompia. ap

On kamalaa kun ihmiset uhraavat itsensä parisuhteelle/perheelle. Vaikka on vaimo ja äiti, on myös se oma itsensä! Noiden roolien ei pitäisi poissulkea toisiaan vaan olla rinnakkain ja lomittain.



Jokaisella on ystäviä, on tärkeää viettää aikaa myös heidän kanssaan. Ja tottakai se onnistuu myös että nähdään lasten kanssa/perheenä, mutta joskus tekee hyvää lähteä ystävän kanssa aikaa viettämään. Se voi olla arkipäiväinen lenkki kerran viikossa, mutta kyllä muutamia kertoja vuodessa pitää päästä myös vaikkapa kylpylään tai iltaa istumaan (ei siis ryyppäämään, vaan esim. leffa/teatteri ja päälle ruoka ravintolassa, tai vaikka joku hyvä keikka/konsertti).

Ihan senkin takia että silloin kun elää muiden kanssa ei voi elää kuin eläisi yksin, muutkin on otettava huomioon. Kompromisseja on tehtävä puolin ja toisin.



Jos jompikumpi meistä haluaisi lähteä esim. sinne laivalle, niin hän kertoisi toiselle koska ja miksi, ja toinen sitten kertoisi oman mitä mieltä on asiasta. Jos laivamatka ei aiheuta hankaluuksia sille toiselle osapuolelle niin silloin tietysti suostutaan olettaen ettei ole mitään muitakaan esteitä tai huomioon otettavia seikkoja (esim. rahat vähissä tai perheen yhteinen aika tosi vähäistä).

olivatpa ne sitten työ- tai lomamatkoja. Toisen pitää jäädä kotiin, pyörittää huusholli ja hoitaa lapset, emme voi olla esim. yhtä aikaa matkoilla (no joo, joskus on vaihdettu vahtia lennossa lentokentän aulassa...).

Siinä mielessä pitää kysyä "lupa".

työmatkat on toki välttämättömiä ja joskus jotain menoja kavereiden kanssa, nämä tosin hyvin harvakseltaan ja käsittävät lähinnä esim. mökki- ja kalastusreissun miehellä kavereineen ja mulla joskus elokuva- tai ruokaravintolailta kavereiden kanssa. Se olisi kyllä ihan vieras ajatus, että jompikumpi lähtisi yksin esim. risteilylle tai lihatiskiravintolaan bailaamaan, ehkä liittyy siihen, että muutenkaan ei käydä enää bilettämässä eikä kumpikaan juo alkoholia (poislukien ruokaviini harvakseltaan).



Ei musta (eikä miehenkään mielestä) naimisissa olevan perheellisen tarvi hillua kännissä sinkkupaikoissa olemassa tarjolla tai katsomassa tarjontaa. On jotenkin aivan vieras ajatus.

Syöty jossain ravintolassa, istuttu juttelemassa jossain laivan baareista (ei kännejä!), kierrelty Tukholmassa ja takaistulomatkalla taas syöty ravintolassa ja istuttu juttelemassa.

Tarkoitan vaan sanoa, että kaikille risteilyt eivät ole kännäystä ja lihatiskimeininkinä :) Syy risteilyyn on ollut ihan vaan vaihtelunhalu, eihän se mikään unnikki elämys ole, mutta mieluummin menen laivalla Tukholmaan kuin vaikka kahdeksi päiväksi Tampereelle.

työmatkat on toki välttämättömiä ja joskus jotain menoja kavereiden kanssa, nämä tosin hyvin harvakseltaan ja käsittävät lähinnä esim. mökki- ja kalastusreissun miehellä kavereineen ja mulla joskus elokuva- tai ruokaravintolailta kavereiden kanssa. Se olisi kyllä ihan vieras ajatus, että jompikumpi lähtisi yksin esim. risteilylle tai lihatiskiravintolaan bailaamaan, ehkä liittyy siihen, että muutenkaan ei käydä enää bilettämässä eikä kumpikaan juo alkoholia (poislukien ruokaviini harvakseltaan).

Ei musta (eikä miehenkään mielestä) naimisissa olevan perheellisen tarvi hillua kännissä sinkkupaikoissa olemassa tarjolla tai katsomassa tarjontaa. On jotenkin aivan vieras ajatus.

aivan vieras ajatus! :)



"Ei musta (eikä miehenkään mielestä) naimisissa olevan perheellisen tarvi hillua kännissä sinkkupaikoissa olemassa tarjolla tai katsomassa tarjontaa. On jotenkin aivan vieras ajatus."



Mutta kertoo jotain jos "matka" mihin pitää "lupa" pyytää on juuri joku känni päälle ja hyttiin paneen jotain vastaantullutta tuntematonta. Mutta minusta tuolloin ei ongelma ole siinä pitääkö kysyä lupaa jne. vaan siinä että parisuhteessa on muutenkin jotain vikaa.



Jos on naimissa/seurustelee fiksun miehen/naisen kanssa, niin ei tarvitse pelätä että toinen ehdottaa jotain älytöntä. Eli on helppo päästää toinen iltaa istumaan tai vaikka matkalle kavereiden kanssa, koska tietää ettei siellä juoda tajua kankaalle ja mokailla.



Ihmiset ovat erilaisia, esim. tätini inhoaa mökkielämää, ei nauti siitä. Tädin mies taas voisi vaikka asua mökillä :) No kesät hyvin pitkälti viettävätkin erillään, tätini kaupungissa ja miehensä mökillä (käy sieltä töissäkin). Toki tapaavat toisiaan joka viikko, toinen tulee mökille/kaupunkiin 1-2 päiväksi/vko. ja tekevät myös yhdessä "matkoja", lähinnä suomessa tanssilavoille ja muihin tapahtumiin. Ja noin on ollut niin kauan kun muistan, ja suhteensa voi edelleen hyvin vaikka ikää jo molemmilla aika paljon :)

Tosin meillä mies ei käy missään vaan viihtyy kotona niin yksin kuin perheenkin kanssa. Minä taas tykkään extempore lähteä ja yleensä otan äkkilähtöjä, jolloin saan matkoja halvalla. Viimeksi tuli niin ehkä vähän turhan nopea lähtö:)



Löysin 2 eurolla Tallinnanmatkan. Ihan päiväristeily vain. Nappasin lapset kainaloon ja lähdin. Kun mies tuli töistä tyhjään kotiin, niin soitti, että missäs olette. En ollut muistanut miehelle ilmoittaa, totesin että ollaan Tallinnassa ja tullaan myöhemmin takas. Ei miestä haitannut. Tuo nyt oli yhden päivän reissu, mutta vaikka oltaisiin pidemmänkin aikaa oltu, niin ei miestä haittaa.



Yleensä kyllä sanon että onko ok, että lähden jonnekkin. Miehellä ei ole mitään ongelmaa menenkö yksin tai lasten kanssa. Jos lasten kanssa, niin mies on vaan tyytyväinen kun saa vähän lomaa ja olla yksikseen kotona.

On kamalaa kun ihmiset uhraavat itsensä parisuhteelle/perheelle. Vaikka on vaimo ja äiti, on myös se oma itsensä! Noiden roolien ei pitäisi poissulkea toisiaan vaan olla rinnakkain ja lomittain. Jokaisella on ystäviä, on tärkeää viettää aikaa myös heidän kanssaan. Ja tottakai se onnistuu myös että nähdään lasten kanssa/perheenä, mutta joskus tekee hyvää lähteä ystävän kanssa aikaa viettämään. Se voi olla arkipäiväinen lenkki kerran viikossa, mutta kyllä muutamia kertoja vuodessa pitää päästä myös vaikkapa kylpylään tai iltaa istumaan (ei siis ryyppäämään, vaan esim. leffa/teatteri ja päälle ruoka ravintolassa, tai vaikka joku hyvä keikka/konsertti).

asia voisi olla eri jos mies olisi itse kiinnostunut matkustelemaan ja jos meillä olisi niin paljon rahaa, että olisi myös perheen kanssa varaa matkustella. (eli mielestäni ensin pitäisi olla varaa perheen kanssa matkustella ja sitten vasta muiden) Kyllä itsestänikin tuntuisi pahalta, jos käyttäisi rahat muiden kanssa matkusteluun, mutta ei matkustettaisi perheenä.

Eli kyllä voi itseäni ja ystävyyssuhteitani hyvinkin hoitaa

ap

neuvotellaan kaikki reissut

Yhdessä sovitaan ja jos ei sovi niin ei mennä. Meillä ainakin mennään perheen kanssa taikka kaksistaan ;)

tekee pari kertaa vuodessa jonkun yhden yön/viikonlopun matkan,mutta näistä sovitaan aina etukäteen..ei tyyliin nyt minä lähden heippa..baariin voi lähteä lyhyelläkin varoitusajalla=)

mikä ainakin meillä tarkoittaa sitä, että kysytään onko silloin ja silloin jotain ihmellistä, kun menisin poikien/tyttöjen kanssa kalaan/teatteriin/laivalle/peliin. jos ei oo, niin mennään. jos on ehditty jotain muuta sopiin, niin sumplitaan ja keksitään jotain ettei vaan toisen tarvi joustaa.

toimii meillä, enkä 15 vuoden yhdessäolon aikana muista kun kerran etten päässyt kavereiden kanssa kylpylään, kun mies hälytettiin töihin. muuten reissaan ja matkustelen ja käyn keikoilla yms. melkeinpä kuukausittain.

mies vastaavasti käy peleissä tai urheilemassa saman verran ja yhdessäkin ehditään silti olla.