Huolestuttaako teitä akateeminen lapsettomuus?

Alhaiseen koulutustasoon liittyy hirvittävästi muita ongelmia: masennusta, alkoholismia, ylipainoa ja siitä johtuvia sairauksia... Jos koulutetut ihmiset eivät kaikista yllä luetelluista syistä hanki lapsia ja vähemmän koulutetut taas sikiävät innokkaasti, se tarkoittaa, että yhteiskunnalliset ongelmat kasautuvat lumipalloefektin lailla. Enkä todellakaan tarkoita, että koulutus suojaisi ihmistä kaikelta maailman pahalta. On vain tilastollinen selkeä fakta, että koulutetuilla ihmisillä menee paremmin lähes kaikilla elämän aloilla.

koulutustausta. Täällä tehdään sellaisia oletuksia lumipalloefekteistä ja " alempien sosiaaliluokkien" sikiämisestä, että ei teistä keskustelun akateemisista kovin monella ainakaan taida kovin laajaa yhteiskuntatieteellistä ymmärrystä olla...



Tuo on ikiaikainen pelko, että " alemmat sosiaaliluokat" lisääntyvät " älykäämpiä" enemmän. Nykyään puhutaan koulutetuista, joskus muinoin säädyistä...





t. yhteiskuntatieteilijä

Olen itse tuollainen kuvailtu akateeminen lapseton. Kommentoin muutamia kohtia:



Ensinnäkään ei todellakaan voida samaistaa älykkyyttä ja koulutusta. Yliopistoonhan pääsee nykyään myös todella " keskinkertaista" , jopa " tyhmää" sakkia eli ei mielestäni koulutus ole sen älykkyyden mittari. Samoinhan monet fiksut, älykkäät eivät vain HALUA korkeakouluihin.



Mitä elämäntapaan tulee niin se voi olla relevantimpi kommentti. Silti en täysin ymmärrä sitäkään, sillä jos valtiovalta nyt on kerta päättänyt, että 70% ikäluokasta menee AMK:hin tai tiedeyliopistoihin niin silloinhan sieltä duunaritasoltakin tullaan väistämättä korkeakoulutukseen.



Mielestäni siis relevantimpi huolenaihe olisi korkeakoulutuksen inflatorisoituminen.



Sitten muista pointeista:

Kyllä tämä ilmiö on omien kokemusteni mukaan olemassa. Meidän noin 20 opiskelukaverin jengistä nuorin sai lapsensa 26-vuotiaana, seuraava 28-vuotiaana ja suurin osa 29-> vuotiaina. Minä ja useat muut emme ole vielä saaneet lapsia, emmekä useat vielä edes yrittäneet.



Minunkaan mielestäni ei kannata puhua tällaisista ihmisistä uhreina. Itse en ainakaan koe olevani uhri: itsepähän olen tieni valinnut. Kysymys on pikemminkin arvoista: halutaanko/suostutaanko elämään esim. vähän pienemmällä rahalla lapsen varhaisvuodet vai halutaanko, että kaikki on jo " valmiina" .



Yksi juttu, joka näissä keskusteluissa kuitenkin AINA unohdetaan, on se, että useat eivät LÖYDÄ sitä sopivaa kumppania niin kovin aikaisin. Itse löysin mieheni vasta 27-vuotiaana. Ei ole järkevää syyllistää ihmisiä siitä, että sitä sopivaa puolisoa ei ole löytynyt. Eiköhän ole järkevämpää odottaa, kuin tehdä lapsi yhden illan suhteessa, esimerkiksi?



Totta on toisaalta myös se, että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä mukavuudenhaluisemmaksikin tulee. Itse olen nyt 31-vuotias ja lapsen teko on siirtynyt koko ajan. Nyt on oma talo ja molemmilla hyvät työpaikat. Ongelmana on miehen asuminen viikot toisella paikkakunnalla eli joutuisin käytännössä olemaan puolet ajasta " yksinhuoltaja" . Tämä ei ole kuitenkaan ainoa syy, vaan haluaisin urani tiettyyn pisteeseen, niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin.



Toisaalta olen entistä enemmän alkanut pelätä, että entä jos niitä lapsia ei tulekaan. Kysymys on siis hankala. Erityisesti naisten kohdalla olen huomannut, että useat niistä, jotka tekevät lapset varhain, kyllä valitettavasti jollakin tavalla " putoavat kelkasta" . Ja tällä en tarkoita valmistumista: suurin osa valmistuu kyllä, mutta työ ei ole sellaista, mitä useilla muilla. Mutta tämäkin vain yleistys. Päinvastaisiakin tapauksia toki löytyy. Tuntuu vain, että naisella ainakin useamman lapsen teko opiskeluaikana tai välittömästi sen perään heikentää työelämän asemaa SAMANIKÄISIIN opiskelukavereihin verrattuna.