Lapsiaan palvelevat vanhemmat! Lopettakaa!
Mulla on ihan mitta täysi. Meillä on pihassa eskari-ikäinen tyttö, jonka vanhemmat toteuttavat kaikki tyttären toiveet ja konflikteja vältetään kaikin keinoin eli lapsi saa aina tahtonsa periksi. Jos ei muuten niin lyömällä vanhempiaan tai huutamalla.
Tyttö ei osaa leikkiä, hän vain kehuu sitä mitä on saanut, hän puhuu lapsille sietämättömän rumasti ja aikuisille sanoo mitä haluaa. Olen sanonut tytölle sata kertaa, että minulle ei todellakaan puhuta tuolla tavalla. Muut lapset eivät halua leikkiä tytön kanssa, mutta sietävät häntä satunnaisesti.
Nyt tyttö oli käynyt käsiksi tyttäreeni ja tönäissyt hänet sillä tavalla, että pää meni vaaksan päästä kivestä. Siinä olisi voinut käydä todella huonosti.
Soitan tytön vanhemmille tänään ja otan mielelläni hyviä neuvoja vastaan. Tekisi mieli sanoa, että teette todellisen karhunpalveluksen kun tytöllä ei ole mitään rangaistuksia ja että meidän tyttöjen seuraan tytöllä ei ole mitään asiaa. Tuollaiset lellipennut ovat kykeneväisiä tekemään ihan mitä vaan, koska on totuttu, ettei rangaistusta tule. Leikkimäänkään meille ei enää pääse, koska joka kerta leikki päättyy johonkin suureen skandaaliin ja ipana huutelee meidän perheelle, että te olette ihan tyhmiä, enkä tule enää teille ikänä.
Naapurisovun takia yrittäisin mieli olla diplomaatti, mutta että sapettaa.
Kommentit (22)
mutta niin arkipäivää. Vanhemmat voivat olla hukassa oman vanhemmuutensa kanssa tai kannattaa yksinkertaisesti vapaampaa kasvatusta. Mene ja tiedä...
Minä ainakin itse puuttuisin napakasti aina kun epäasiallinen käytös jollain tavalla kohdistuu omaan perheeseen. Tekisin myös vanhemmille ystävällisesti selväksi, mikä on mielestäni hyväksyttävää käytöstä omia lapsiani ja itseäni kohtaan, mikä taas on asiatonta.
ja lapselle kehitykselle tärkeiden pettymysten tuottaminen ovat kyllä ihan kokoluokan asioita. Vanhempien ero ei ole lapselle vain pettymys, vaan tarkoittaa perheen "turvapesän" hajoamista. Se on asia, jota toivoisi mahdollisimman harvan lapsen joutuvan kokemaan.
Ettei oltais samasta pihapiiristäkin? nimim. kahden pojan ja yhden tytön äiti B-rapusta ;-)
miten asian voisi esittää nätisti?
ap
Luultavasti käy niin että sanoit mitä tahansa niin suuttuvat ja käyvät puolustusasemiin.
Minä ehkä kertoisin vain tyynesti mitä oli käynyt ja kysyisin että voisivatko jutella tytön kanssa että tuollainen on vaarallista ja siinä voi käydä tosi pahasti.
Tuollainen tyttö on jo vaaraksi itselleen ja ympäristölleen. Tyypillinen koulukiusaajan alku. Eräs nykyinen julkkis on tyttönä juuri tuollainen. Ei mitään rajoja, sai kaiken ja koska hänellä ei ollu mitään rajoja, meidän koko luokka sai tuntea sen nahoissan vuorotellen.
Mä olen kauhean surullinen siitä, ja mun on tosi vaikea kestää sitä. Se vinkuu ja diivailee ja odottaa koko ajan jakamatonta huomiota ja on niin kovin herkkä omien sanojensa mukaan. Meidän lapset on ihan kypsiä. Meillä on kolme omaa lasta, jotka ovat tottuneet rajoihin, odottamiseen ja siihen, että kaikkea ei saa. Heistä on tosi tylsää kun kummityttö tulee kylään ja he protestoivat sitä päiviä etukäteen.
Sääli, että vanhemmat ovat tehneet ihan fiksusta tytöstä varsinaisen prinsessan ja lellityn mammantytön. Vanhemmille olen vähän vihjaillut, mutta mitään heistä ei ole vialla.
Sääli, että vanhemmat voivat pilata hyvän lapsen.
hyvä otsikko. Juuri näitä lapsia palvelevia vanhempia, jotka ovat pikku tyrannin tossun alla on koko ajan enemmän ja enemmän. Jo tarhan pihalla alkaa vaatimukset siitä, mitä vanhemman on tehtävä pikku hirviön hyväksi heti seuraavaksi.
Usein juuri nämä lapset ovat joko kovin arkoja tai kovin ilkeitä ja säälittävän huonoja leikkimään tai jakamaan.
Vanhemmille jokainen järjen sana on lapsen puolesta, jotta tämä voisi elää tasapainoisen elämän. Yritä olla varovainen ja käytä esimerkkejä siitä miten itse toimit riitatilanteissa.
koska hänen mielestään me emme palvele tarpeeksi esikoistamme ja kehtaamme jopa säätää rangaistuksia.
Tämä isosiskoni on äitini kanssa "kasvattanut" pikkusiskostani totaaliavuttoman vinkujan.
Ja tämä on ihan tosi juttu.
pari hurjaa poikaa, jotka kiusasivat ja uhkailivat milloin ketäkin. Juttelimme poikien äidin kanssa hyvän ystävättäreni ja naapurin äidin kanssa. Poikien äiti ei ollut tajunnutkaan kuinka hurjaa meno oli. Se piti pojille puhuttelun ja antoi luvan komentaa poikia. Nyt tilanne on ihan eri.
Ehkä se äiti ei oikein tajua missä mennään... Mä en ainakaan katsoisi tuollaista terrorismia meidän pihalla...
vanhempiaan ihan täysin talutusnuorassaan. Ja vanhemmat on siinä sitten mukana, ettei vaan tule pettymyksiä ja traumoja lapselle jos kieltää tai ei saakaan haluaamaansa juttua. Se on uskomatonta, ettei uskalleta sanoa ei lapselle hepulin pelossa. Tunnen tämmöisen perheen ja kauhulla katselen menoa, mikähän tilanne heilläkin on 10 vuoden päästä...
koska hänen mielestään me emme palvele tarpeeksi esikoistamme ja kehtaamme jopa säätää rangaistuksia.
Tämä isosiskoni on äitini kanssa "kasvattanut" pikkusiskostani totaaliavuttoman vinkujan.
Ja tämä on ihan tosi juttu.
Ei hyvää päivää....
pilalle hemmoteltu pieni tyttönen. Surullista myöntää, mutta me vedettiin sitä turpaan loppujen lopuksi kun ei kestetty enää. Minä sain siitä selkäsaunankin... elämäni ainoa ja äitini sanoi aikuisena, että oikeastaan se oli ihan oikein sitä pientä räkänokkaa kohtaan. Raivostuttava kakara.
Nyt ajattelen äitinä niin, että olisi pitänyt vetää sen mutsia turpaan, koska se oli siitä tehnyt sellaisen.
on tyttö, jonka kanssa kukaan ei leiki. Ja mitä yksinäisemmäksi se käy, sitä ilkeämpi siitä tulee.
pahoillaan, mutta pihalla kuin lumiukko, eikä ollenkaan ymmärtänyt miten niin lapsi käyttäytyy aina huonosti. Onhan sillä temperamenttia, mutta lapset nyt vaan joskus käyttäytyvät huonosti. Omapahan on ipanansa ja itsepähän tekee lapsen elämästä kamalaa.
ap
Minne on kadonneet vanhemmat, jotka osaavat tuottaa hallittuja pettymyksiä?
mitaleilla tuppaa aina olemaan kaksi puolta, mutta av-mamma on aina oikeassa.
diplomaatti, sinäkö? :d rofl
..että nykyäänhän käsketään välttää eroamista kaikin keinoin sillä uskotaan lapsen menevän suunnilleen rikki tästä. Mutta..entä jos se lapsi selviytyisikin ja kyse olisikin vain siitä että tässä vältettiin PETTYMYS, kun vanhemmat eivät eronneet vaan jatkoivat (epätyydyttävää) liittoaan? Kummallisin ratkaisu tähän liittyen on mielestäni se, jossa lapsi (tuo pikkuvaltias) jää asumaan kotiinsa mutta kumpikaan vanhemmista ei asu siellä vakituisesti vaan vuorottelee. :o Tosi hyvää kuvaa antaa "normaalielämästä"! Ja ihankuin se talo/asunto itsessään tekisi kotia...kyllä se koti syntyy ihan siellä asuvista ihmisistä eikä lapsi yksinään muodosta kotia.
Jos vanhempien suhde on oikeasti vaikea ja siinä on pahoja ongelmia, hankala uskoa että ero (ja tämän myötä rauhoittunut elämä) rikkoisi lasta- melkeinpä päinvastoin. Toki ero ja vastaavat tilanteet ovat lapselle aina kriisejä.
ollaankohan me ap:n kans entisiä naapureita. Mä sanoin sille aina ihan suoraan, ja sen äiti kävi kiekuun mulle, että mä oon leimannut sen lapsen kiusaajaksi. Mä sanoin sille, että en mä sitä ole leimannut, ihan ite se on ittensä leimannut. Karmea tapaus. Rikkoi ihmisten tavarat tahallaan, kiusas ja ilkeili minkä kerkis, kiristi pienemmiltä lapsilta herkkuja, haukkui toisten lasten koteja ja vanhempia - kaiken kaikkiaan sellaien tapaus, että selkäänsä olisi sietänyt saada.