Kulkeeko lapsesi toinen nimi suvussa?

kolmas on sama kuin itsellänikin.

molempien toinen nimi suvusta. Ei mikään pakkohomma, mutta kävi nimiin ja tuntui hyvältä tehdä näin. Lapsia emme velvoita tähän "perinteeseen".

Mutta ensimmäinen nimi pojan isopapalta, joka oli miehelleni rakas ja tärkeä esikuva. Itsekin koen tärkeäksi että nimellä on jokin tarina. :)

on toisena nimenä oma nimeni. Joka ei tosin ole kutsuma nimeni, mutta oikea etunimeni. Että yhden askeleen on nyt kulkenut suvussa:)

vähintään toinen nimi suvusta. Kolmannelle ei sit enää piisannut kivoja perintönimiä :D

joka meidänkin ensimmäisellä pojallamme on. Minusta tuo on hieno tapa ja mielelläni annoin tuon nimen pojalleni. Sen pitää kuitenkin aina lähteä vanhemmista itsestään, sitä en ymmärrä enkä hyväksy että suku yrittää painostaa antamaan lapselle jonkun suvussa kulkevan nimen, olkoon millainen perinne tahansa! Mitä iloa on perintönimestä, jolla ei ole mitään tunnearvoa vaan tuntuu painolastilta ja muistuttaa aina katkerista riidoista?

Tiedättekö?



Meillä tämä toinen nimi ainakin 4 sukupolvea. En velvoita lapsiani jatkamaan. Kivahan se olisi, mutta en myöskään loukkaannu jos näin ei käy :).

ap

Tarkemmin sanottuna meidän molempien suvuissa. En ollut ajatellut, että nimien pitää kulkea suvussa, mutta kun kävi aikanaan ilmi, että sama nimi (hieman eri variaatioin) on ollut molempien suvuissa useammassa polvessa, halusin ehdottomasti omallekin lapselleni sen. Tottahan pidin nimestä muutenkin. Mitään painostusta ei asiassa suvun suunnalta ollut, kukaan ei osannut arvata, että antaisimme tuon nimen.

mun esikoisella on 3. nimi sama kuin yhdellä tädilläni, kakkosen toinen nimi on sama kuin yhdellä enollani, kolmosen toinen nimi on sama kuin isäni. Eli "kulkee" mukana varmuudella toisessa sukupolvessa, aiemmista en ole varma, en myöskään siitä, miten monessa muussa suvun perheessä samoja nimiä annetaan! Siis juuri 2. tai 3. nimeksi. Olen miettinyt monesti sitä, että jos tytön vielä saisin, olisi kiva sisällyttää nimeen mun äitini nimi, myös tätien nimissä on vielä monta hyvää, samoin uuden mieheni äidin nimi on hyvä jne..:-).



Tietenkään mikään velvoite ei nimen anto voi olla. Nimen pitää vanhemmista tuntua hyvältä. Exän äiti tarjosi meille monesti tytön nimeä, joka kulki heillä suvussa: aina toisena nimenä. Ei tykätty siitä kumpikaan, eikä siksi sitä tyttärellemme annettu;-D.

mun toinen nimi 'jonne' on aika legenda joissaa piireissä, siks mäki oon viljami jonne spurdåspora nykyään

joo se on Jonne XD RAID

Tytön kaikki nimet on suvussa.

Oikeastaan 2. nimi on sama kuin oma 2. nimeni.

1.nimi isäni tädin nimi 3. nimi myös suvussa aiemmin ollut