Lue keskustelun säännöt.
3v ei tottele ollenkaan. En tiedä enää mitä tehdä. (ov)
13.06.2010 |
On taas ollut yksi niistä päivistä kun mikään kielloista ei mene perille. En enää tiedä mitä tehdä. Kuinka saan hänet tottelemaan? Kaikki kuningas-ideat kehiin nyt! Mikä teillä toimii? Vai toimiiko mikään?
Hajottaa kyllä ihan huolella kun tuo kamalan rakas on niin kamala.
Kommentit (32)
3- ja 5-vuotiaan kanssa. Tuntuu, ettei mikään auta. Yllyttävät vielä toinen toistaan.
Nyt nukkuvat ja äiti voi huonosti, kun lähes tulkoon koko viikonloppu meni riidellessä :(
Häpäisin perjantai-iltana itseni naapurinkin silmissä, kun mulla keitti totaalisesti yli isomman kanssa, enkä huomannut, että naapuri pyllisteli kukkapenkissä ihan vieressä. Käytin tosi rumaa kieltä... Ja itkin sitten koko illan ;(
Vaikka mitä yritetään, mutta joskus tuntuu, ettei mikään auta. Käytössä meillä on jäähy, tarrataulu (saa tarran, jos on ollut hyvä päivä ja 14 tarran jälkeen saa itse valita itselleen jotain pientä kivaa) ja nyt on sitten otettu kivoja tavaroitakin pois esikoiselta, kun tuntuu, ettei mikään enää riitä.
Olen samanaikasesti pettynyt, vihainen ja surullinen, enkä aina tiedä miten tästä jatkettais, että saatais noista joskus vielä "kunnon kansalaisia". Onneksi me vedetään miehen kanssa kasvatuksessa yhtä köyttä ja meillä on muutenkin toimiva parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten se on jo käytössä. Jäähyllä ei pysy hetkeäkään vaan tulee naurskellen pois vanhempia läpsimään tai tuhoaa jäähypaikan ympäristöä heittelemällä tavaroita/repimällä tapettia tms.
ap
Ajattelin äsken juuri samaa hieman nuoremmman lapseni kohdalla. Olen aivan poikki. Meillä siis jatkuva uhma ja kaikki on ei ei. Jos vaatii tottelemista, saa kauhean raivarin. Sylkee, potkii, kirkuu, hakkaa päätäyms. Minä olen valinnut sen tien, että pidän hänestä kiinni. Otan siis sellaiseen kunnon otteeseen, jossa lapsi otetaan syliin selkä vanhempaa päin. Jaloilla kiinni lapsen jaloista, käsillä käsistä ja toisella kädellä pidän päästä. Siinä hän sitten raivoaa esim 30 min., mutta sen jälkeen saan esim. vaatteet puettua.
Meillä rajanveto on pakko tehdä fyysisesti, muuten hän ei tottele mitään. Kuitenkin hän tekee koko ajan kaikenlaista eikä tottele eikä tee mitään pyydettäessä.
Hän osaa olla kun enkeli ja käyttäytyy myös välillä(onneksi) hyvin. Tämä uhma on kyllä tosi rankkaa. Tsemppiä vain sinulle ja pidä ne rajat. Kyllä se siitä!!
Kehittäkää taulu jossa joka päivälle oma lokero. Lapsi saa aina yhden tarran/marmorkuulan (johonki lasi astiaan) kun käytös on hyvää saa tarraan tauluun tai marmorikuulan lasiastiaan ja kun käyttäytyy huonosti niin menettää tarroja tai kuulia. Ja kun kuulia tai tarroja on tietty määrä saa valita jonku pienen lelun. Lasiastiaan voi piirtää tussilla että kun kuulia on tähän asti niin saat lelun. niin siinä on motivaatiota. Ei saa kuitenkaan kestää kuukausitolkulla.
Kysy jos jäi kysyttävää kerron tarkemmin. :)
ja tietenki jäähy matto eteisen oven eteen tai keittiön. Joutuu istumaan jäähyllä minuutti/ikä ja munakello soimaan niin sit saa lähteä pois jäähyltä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta meidän 3-vuotias naureskeli ja sylki päin jne. tasan niin kauan kun emme reagoineet fyysisesti. Kevyt näpsäytys otsalle lopetti uhittelun ja riehumisen, tilalle tuli itku ja tahto pyytää anteeksi käytöstään (molemmin puolin tietty!). En tiedä oliko kyseessä harvinaisen luupäinen 3-vuotias, mutta ei muuhunkaan reagoinut oikein muuten kuin fyysisellä puuttumisella (= raahattiin pois tilanteesta, kädestä pitäen käskettiin tekemään jotain jne.).
AP ei meilläkään pikku-uhmis pysy jäähyllä. Tarrat ei tehoa. Meillä siis siirryin siihen, että pidän hänestä kiinni siellä jäähypenkillä. Ihan siis fyysisesti vaikka laitan hänet maahan ja pidän kiinni. Minusta tavaroiden heittely, läpsiminen yms. pitää lopettaa. Ainoa vaihtoehto monesti on kiinnipito, joka ei ole vahingoittamista(täytyy pitää hermot kurissa), mutta määrätietoista kiinnipitoa, jossa vanhempi sanelee ehdot. Tätä käytetään myös lastenpsykiatriassa, kun rajat on pitkään olleen pois ja toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rauhoittuu, mutta jatkaa läpsimistä tai muuta epätoivottua käytöstä vapaaksi päästyään. Lupaa olla nätisti, mutta "unohtaa" lupauksensa sekunnissa.
Tarrataulu ei tunnu toimivalta kun päivässä on niin monta tilannetta missä huonoa käytöstä esiintyy eli ei varmaan koskaan saisi tarraa. Toisaalta syy-seuraus-suhteen muistaminen voi olla vielä näin pienellä vaikeaa. Ja vielä, lelut ei kauheasti kiinnosta muutenkaan, joten en tiedä osaisiko arvostaa saamaansa.
ap
Siis älä kysy lapselta lupauksia rauhoittumisesta, vaan arvio tilanne itse. Meillä ainakin hurjan raivon jälkeen alkaa laantuminen ja sitten tulee itku ja halaukset. Tilanne pitää viedä loppuun asti eikä päästää lasta irti hänen tahdostaan tai lupauksestaan. Aikuinen päättää milloin holding loppuu ja se pitää viedä loppuun asti vaikka tunnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toimii ns. helpoilla, ei kovin älykkäillä lapsilla. Jos lapsi on vähänkään fiksumpi = yleensä myös itsepäisempi, häntä ei kauaa joku tarra motivoi.
Meillä 4 v. ja 5 v. ja osaavat halutessaan käyttäytyä erittäin fiksusti ja nätisti, mutta sille päälle sattuessaan osaavat myös olla todellisia riiviöitä. Yleensä tilanteita pahentaa (yli)väsymys ja nälkä, eli vaikken mikään orjallisen päivärytmin noudattamisen kannattaja olekaan, kovin hankalina aikoina kannattaa ottaa aika tiukka roti siihen, että ruoka-aikoina syödään (ja kunnolla) ja että lapsi nukkuu tarpeeksi. Sitten vaan toistoa, toistoa ja toistoa. Pari kertaa sanotaan, jos lapsi ei tottele, näytetään kädestä pitäen, miten tehdään jne.
En kuitenkaan halua besserwisseröidä tässä asiassa, koska hermot minullakin menee säännöllisesti omieni kanssa.. eli voimia, ap, eiköhän noista jollain aikavälillä ihan ihmisiä kasva kuitenkin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa itseänne niskasta kiinni NYT koska myöhemmin on jo myöhästä!
Meillä istuu yläkerran rappusilla, portti kiinni eli ei voi sinne karata. Itse touhuilen keittiössä, jos ei näe suoraan jäähypaikalla, mutta näen heti, jos lähtee siitä pois. Vein vaikka miljoona kertaa takaisin, ja pikkuhiljaa oppi, ettei sieltä pääse pois kuin rauhoittumalla ja käyttäytymällä hyvin.
Tosin meillä pahimmat ongelmat olivat sängyssä pysymisessä ja tiedän, että on varmasti paljon sinnikkäämpiäkin uhmaikäisiä kuin meidän kuopus. Mutta todella sinnikästä johdonmukaisuutta vaatii vanhemmilta joka tapauksessa.
t: 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei vasta silloin kuin lapsella alkaa tulla ongelmia.
Ottakaa itseänne niskasta kiinni NYT koska myöhemmin on jo myöhästä!
tuohan onkin hyvä neuvo! Oikea nero äiti taas vauhdissa. Et sattunut lukemaan kysymystä (tai et tajunnut lukemaasi), kun tässä just niitä vinkkejä siihen kysytään, mitä tehdä tottelemattomille lapsille kun kaikki on jo yritetty!
ei vasta silloin kuin lapsella alkaa tulla ongelmia.
ja jos sulla olisi ollut "vaikeampi" lapsi, et tätä olisi kirjoittanut.
Eiköhän kaikki ole aloittanut kasvattamisen jo vauvana. Katsos kun ympäristökin on se mikä vaikuttaa, ei pelkät vanhemmat, you know ;)
mitään tekemistä keskenään :D
Ehkä voisi jopa kärjistää, että tyhmät ovat itsepäisempiä, kun eivät tajua seuraamuksista huolimatta ;D
Kolmen lapsen äitinä tiedän, että lapsilla toimii erilaiset keinot kullakin ja älykkyydellä ei ole tuon asian kanssa mitään tekemistä.
Meillä jopa molemmat isommat lapset ovat pärjänneet koulussa paremmin kuin hyvin, vaikka ovatkin olleet kohtuullisen helppoja. Kuopuksella juuri mennyt pahin uhma ohi, en tiedä vielä on erittäin fiksu (eli fiksumpi kuin sisaruksensa) vai todella tyhmä, ettei opi vielä muutamastakaan toistosta ;)
toimii ns. helpoilla, ei kovin älykkäillä lapsilla. Jos lapsi on vähänkään fiksumpi = yleensä myös itsepäisempi, häntä ei kauaa joku tarra motivoi. Meillä 4 v. ja 5 v. ja osaavat halutessaan käyttäytyä erittäin fiksusti ja nätisti, mutta sille päälle sattuessaan osaavat myös olla todellisia riiviöitä. Yleensä tilanteita pahentaa (yli)väsymys ja nälkä, eli vaikken mikään orjallisen päivärytmin noudattamisen kannattaja olekaan, kovin hankalina aikoina kannattaa ottaa aika tiukka roti siihen, että ruoka-aikoina syödään (ja kunnolla) ja että lapsi nukkuu tarpeeksi. Sitten vaan toistoa, toistoa ja toistoa. Pari kertaa sanotaan, jos lapsi ei tottele, näytetään kädestä pitäen, miten tehdään jne. En kuitenkaan halua besserwisseröidä tässä asiassa, koska hermot minullakin menee säännöllisesti omieni kanssa.. eli voimia, ap, eiköhän noista jollain aikavälillä ihan ihmisiä kasva kuitenkin =)
Katsos kun ympäristökin on se mikä vaikuttaa, ei pelkät vanhemmat, you know ;)
mitään tekemistä keskenään :D
Ehkä voisi jopa kärjistää, että tyhmät ovat itsepäisempiä, kun eivät tajua seuraamuksista huolimatta ;D
Kolmen lapsen äitinä tiedän, että lapsilla toimii erilaiset keinot kullakin ja älykkyydellä ei ole tuon asian kanssa mitään tekemistä.
Meillä jopa molemmat isommat lapset ovat pärjänneet koulussa paremmin kuin hyvin, vaikka ovatkin olleet kohtuullisen helppoja. Kuopuksella juuri mennyt pahin uhma ohi, en tiedä vielä on erittäin fiksu (eli fiksumpi kuin sisaruksensa) vai todella tyhmä, ettei opi vielä muutamastakaan toistosta ;)
toimii ns. helpoilla, ei kovin älykkäillä lapsilla. Jos lapsi on vähänkään fiksumpi = yleensä myös itsepäisempi, häntä ei kauaa joku tarra motivoi. Meillä 4 v. ja 5 v. ja osaavat halutessaan käyttäytyä erittäin fiksusti ja nätisti, mutta sille päälle sattuessaan osaavat myös olla todellisia riiviöitä. Yleensä tilanteita pahentaa (yli)väsymys ja nälkä, eli vaikken mikään orjallisen päivärytmin noudattamisen kannattaja olekaan, kovin hankalina aikoina kannattaa ottaa aika tiukka roti siihen, että ruoka-aikoina syödään (ja kunnolla) ja että lapsi nukkuu tarpeeksi. Sitten vaan toistoa, toistoa ja toistoa. Pari kertaa sanotaan, jos lapsi ei tottele, näytetään kädestä pitäen, miten tehdään jne. En kuitenkaan halua besserwisseröidä tässä asiassa, koska hermot minullakin menee säännöllisesti omieni kanssa.. eli voimia, ap, eiköhän noista jollain aikavälillä ihan ihmisiä kasva kuitenkin =)
kyllä että fiksuudella ja itsepäisyydellä on yhtäläisyyttä. Ja toi koulufiksuus on jo ihan eri
asia kuin mitä 2-4vuotias keksii.
Eli siis kun tekee jotain oikein ja hyvin, kehun kovasti ja poika paistattelee tyytyväisenä. Seuraavalla kerrallakin tekee luultavasti fiksusti, että saa taas paljon positiivista palautetta.
Mutta tiedän kyllä hyvin nuo huonommatkin päivät. Meillä on auttanut jäähyt. Sinnikkäästi vain jäähylle ja takaisin vaikka miljoona kertaa, ei mitään huomiota silloin, kun on jäähyllä. Ja meillä on auttanut myös se, että uhkaan laittaa pinnasänkyyn jäähylle (ei tajua vieläkään kiivetä sieltä pois :o) Sinne kun vie huutamaan muutaman kerran, niin johan alkaa pelkkä uhkaus tehota ;)
Voimia!!