Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eroasitteko tässä tilanteessa?
21.09.2005 |
Meillä on nyt tullut 4 vuotta aviolliitoa täyteen. Sitä ennen oltiin yhdessä 3,5 v. Olen ruvennut miettimään, että meidän ei olisi pitänyt koskaan mennä avioon, ja olen harkinnut eroa. Ennen avioliittoa en epäröinyt kertaakaan ettemmekö ole yhdessä loppuelämämme. Olimme jo päälle 30, kun mentiin avioon.
Avioliitto alkoi rakoilla jo ekana aviovuonna. Miehelle tuli uusi murrosikä, tai ilmeisesti se oli eka (hän ei kapinoinut teininä). Hän rupesi käyttämään väärin lääkkeitä (viinan kanssa sekaisin). Ja hän harrasti tv-chattailua, ja sain selville, että nimenomaan toisten miesten kanssa.
Mä ajattelin luonnoliisesti, että hän on homo. Asiasta keskusteltiin, mies myönsi olevansa bi, ja pääsimme tuosta yli. Tuo lääkkeiden käyttökin loppui ja viinan kanssa läträily.
Samoihin aikoihin selvisi, että meille ei se lapsen saaminen ole helppoa. Kävimme lapsettomuusklinkalla hoidoissa, pitkään tuloksettomia, mutta tulin lopulta raskaaksi. Sain 2 keskenmenoa noin 7 kk:n välein. Kolmas raskaus onnistui, ja meillä on nyt 1 v 2 kk vanha tyttö.
Meillä ei ole seksiä. Miestä ei kiinnosta. Avioliittoa ennen oli ne normit 2-3 kertaa viikossa, ihan suhteen alussa joka päivä. Avioliiton aikana se on hiipunut, ensin oli pari kertaa kuussa. Kun kävi ilmi, että meillä ei lapsia tehdä sängyssä, se on hiipunut ihan kokonaan. Nyt on edellisestä kerrasta 8 kk, sitä ennen joskus alkuraskauden aikaan, sitä ennenkin väli saattoi olla 6 kk.
Minä olen hyvin seksuaalinen olento, ja välillä seksin puute oikein sattuu. Olen miettinyt rakastajaa, ja viime talvena oli hyvin lähellä, etten ryhtynyt suhteeseen. Kerroin sen miehelle, mies sikähti, lupasi petrata, mutta yhden kertaan se jäi.
Mies on ollut aika vanha, kun harrassti eka kerran seksiä, eli 29 v. Ja mä olen hänen kolmas kumppani, mutta eka seurustelukumppani. Olen tätä miettinyt aika paljon, koska millainen mies odottaa noin kauan? Mies on ihan hyvännäköinen, ei ole ujo (iski mut), en olisi ikinä uskonut alussa että hänellä on niin vähän kokemusta. Olen miettinyt sitä homoutta, että jos se on kuitenkin tämän takana. Mutta voi olla muutakin, hän on aika estoinen kokeilemaan mitään uutta ja jännittävää. Sinänsä kun hän rupeaa seksiin, se on hyvää.
Toisaalta hän katsoo heteropornoa, ja välillä netistäkin (ja saa koneen sekaisin). Että olisko se niin, että kiinnostaa, mutta ei uskalla, estot estää? Vai laiskuus, minkä hän itse sanoo syyksi.
Toinen syy on koulutustasoeromme. Mulla on korkeakoulututkinto, olen kunnianhimoinen. Mies on duunari tehtaassa. Tämä ei haitannut silloin rakkauden huumassa, mutta ikävä kyllä se välillä tuntuu meidän suhteessa. Mies on kyllä kulttuuria harrastava, ja lukee paljon, mutta hän ei vaan osaa ajatella samalla lailla kuin koulutetumpi ihminen.
Muutenkin tuntuu, että haluamme liian eri asioita. Mä haluaisin lomalla matkustella kaupunkilomilla, mies jököttää mökillä. Muutenkin mä olen sosiaalinen ja monessa mukana, mies ei pidä yhteyttä ystäviinsä jne.
On hänessä hyvääkin. Hän on hyvin perhekeskeinen, hyvä ja osallistuva isä, meillä sujuu arki hyvin, on ystävyyttä & kumppanuutta. Mutta kaipaan kipinää. Miten te jatkaisitte tästä eteenpäin? Eroaisitteko, yrittäisittekö uutta lasta, ottaisitteko rakastajan?
Kommentit (70)
kultainen keskitie...
Se että on korkeakoulututkinto ei tee ihmisestä parempaa... uskokaa tai älkää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä on kaksi:
1) Sinä ansaitset rinnallesi miehen jota rakastat
2) Miehesi ansaitsee rinnalleen naisen/miehen (?) joka pystyy rakastamaan häntä sellaisena kuin hän on
ja oikeastaan vielä:
3) Lapsenne ansaitsee kotiolot jossa vanhemmilla on hyvä olo.
no se selittää nuo sinun tuntemukset.
kaikki pienten lasten äidit haluaa erota. Pure hammasta kunnes lapsi on 3 ja katso silloin uudestaan miltä tuntuu. Saattaa nimittäin tuntua helpommalta...
eihän kenelläkään olisi varaa sanoa toisten tilanteesta...eikö sitä seksiä koskevaa " solmua" saisi jollain keinoa avattua....keskustelua...ammattiapua...kyllä mä sitä kokeilisin ennen kuin eropäätöstä tekisin...jos ei siitäkään apua niin mies ei sitten voisi hyväksyä sun seksin hakua muualta jos itse on noin pidättyvä....sinänsä kuitenkin muuten teillä asiat hyvin niin sääli olisi jos erota joutuisitte....
Eihän ap missään vaiheessa sanonut olevansa parempi kuin miehensä koska on koulutettu. Se nyt vaan ON niin, että akateemisen ja duunari-ihmisen ajattelutapa eroaa välillä raivostuttavan paljon, vaikka kuinka olisi samansuuntainen ajatusmaailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän, että olisin lähtenyt silloin ekana vuonna, mutta osasyy jäämiseen oli se, että en vaan pystynyt epäonnistumaan niin totaalisesti ekana avioliittovuonna.
Sehän siinä oli, kun ei se ollut enää mitään ensihuumaa. Olimme asuneet yhdessä ihan alusta lähtien, ja oli ollut riitoja. Silti olimme ihan umpirakastuneita silloin hääpäivänä ja en olisi voinut kuvitella eroavani ikinä.
On meillä lapsi, 1 v 2 kk, ja olen miettinyt onko tää normaalia että välillä vihaan tätä meidän parisuhdettA. välillä tuntuu, että olen elossa, mutta en elä.
Monessa asiassa olemme samanlaiset, mm. elämänkatsomukselta, ja monen mielestä ihannepari (eivät tiedä tuosta miehen sekoilusta silloin avioliiton alussa tai että seksi on noin kortilla. Ja se oli jo ennen lasta.
Vierailija:
oikeasti, olet kyllä tosi sitkeä mutta onko siinä enää mitään järkeä. Ei yhdessä kannata pysyä vain yhdessä pysymisen takia. Kun kerran ei lapsia ole ja olette NOIN erilaiset, niin onko se lähinnä tottumus ja joku arkuus joka sinut siinä nyt pitää.Älä hukkaa elämääsi, vain koska olet ihastumisen huumassa mennyt yksiin ihmisen kanssa joka sitten ei ollutkaan elämänkumppani.
Vierailija:
Se nyt vaan ON niin, että akateemisen ja duunari-ihmisen ajattelutapa eroaa välillä raivostuttavan paljon, vaikka kuinka olisi samansuuntainen ajatusmaailma.
Itsekin olen huomannut saman. Silti en kuvittelisi koskaan väittäväni että olen jotenkin " parempi" kuin mieheni vaikka olen akateeminen ja hän ei. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa että kovin kovin erilaiset ajattelutavat meillä asioista on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" ansaitset rinnallesi miehen jota rakastat" kommentista tuli mieleen...että monestilähdetään kuitenkin hakemaan sitä RAKASTUMISEN tunnetta kun omaan suhteeseen tulee arki ja muka rakkaus häviää.huuma häviää joka suhteesta.RAKASTUMISEN jälkeen pitäisi olla TAHTOA RAKASTAA.....se onkin paljon vaikeampaa....ja ennen kaikkea parisuhdetta pitäisi hoitaa ei kenenkään parisuhde kestä väljähtymättä jos sen eteen ei tehdä työtä....ja sitten vielä tuo pikkulapsiaika....huoh...
mutta mikä olisi hyvä paikka? Tuo seksi mua eniten tökkii, jaksaisin varmaan paremmin suhtautua huumorilla muihin pikku juttuihin, jos en eläisi puutteessa.
Korkeakoulututkinto ei tee minusta parempaa, mutta meidän aivot vaan toimivat eri taajuuksilla.
ap
Vierailija:
kultainen keskitie...
Se että on korkeakoulututkinto ei tee ihmisestä parempaa... uskokaa tai älkää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen puhunut erosta miehellekin, mies ei sitä missään nimessä halua.
konkreettisia asioita...tuntuu että monesti jäädään märehtimään kun asiat ovat niin tai näin muttei tehdä suhdetta parantavia asioita tai edes yritetä.ei ne miettimällä ja päivittelemällä parane se on varma.eri asia on jos toisella ei ole halua tehdä mitään suhteen eteen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä vielä ainakin jollain tasolla rakastan miestä, hyvinä päivinä. Mies sanoo rakastavansa mua. Ja lasta rakastamme kummatkin. Meillä ei ole paha ja riitaisa ilmapiiri, vaan aika leppoisakin, ja toisista huolehtiva. En osaa itse arvioida, että teenkö jäämällä pahaa lapselle.
Vierailija:
Syitä on kaksi:1) Sinä ansaitset rinnallesi miehen jota rakastat
2) Miehesi ansaitsee rinnalleen naisen/miehen (?) joka pystyy rakastamaan häntä sellaisena kuin hän on
ja oikeastaan vielä:
3) Lapsenne ansaitsee kotiolot jossa vanhemmilla on hyvä olo.
Mikä se sitten lienee, homous vai mikä, kyllä se kai pitäisi nyt selvittää. Jospa sanot hänelle että nyt et jaksa enää, ei kukaan täysiverinen nainen jaksa näin seksitöntä elämää. Missä on vika kun et halua?
ei " laiskuus" ole mikään syy, hah. Jos halut on, se keino keksitään.
Sano että mietit jopa eroa. jospa se pelästyttäisi hänet miettimään mitä haluaa. Ehkä se saisi hänet kanssasi jonnekin perheneuvojalle. Tai menisi edes itse miettimään missä vika.
Tässä on nyt monta puolta. jos kerran olette edes joskus olleet umpirakastuneita, sen voi löytää uudellee. ja pikkulapsiaika on paha, samoin 7. vuoden kriisi. Koita vielä jaksaa vähän aikaa. Mutta ei mitään odottelu-jaksamista, nyt pitäisi jo tehdä jotain. Hänen myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun on ollut rankka lapsettomuus keskenmenoineen takana, ja nyt tätä lapsiperhearkea? Haluaako kaikki muutkin lähteä?
ap
Vierailija:
no se selittää nuo sinun tuntemukset.kaikki pienten lasten äidit haluaa erota. Pure hammasta kunnes lapsi on 3 ja katso silloin uudestaan miltä tuntuu. Saattaa nimittäin tuntua helpommalta...
Minullakin keskenmenoja takana ja miehellä on ollut vaikeaa
tuo haluaminen sen jälkeen. Seksistä on tullut sitä " lapsen tekoa" ,
epätoivoista sellaista. Minusta teidän tilanteessa kannattaisi
käydä esim. seksuaaliterapeutilla. Miehesi varsinkin tarvitsisi
apua sen suhteen.
se on se mun pahin pelko, että jos kumminkin olen homion kanssa naimisissa. Mutta mies vakuuttaa, että ei ole, ja että se oli vain kokeilunhalua. Mitään kontaktia niihin tv-chattituttavuuksiin ei ollut, paitsi tekstiviestejä.
Itse väsynyt, mies vaikuttaa täydeltä juntilta joka ei tajua mitään ja ajattelee vain itseään. ei seksiä, ei kumppanuutta, ei omaa aikaa. Käytännössä ei untakaan. Toisessa ei näy jälkeäkään siitä hurmurista joka aikanaan vei jalat alta. Hyvä jos muistaisi sanoa kiitos ja huomenta. Kysyy vaan että etkö ole käynyt kaupassa.
ei varmaan ihan kaikki tätä allekirjoita mutta minä ja kaverini ainakin, joten itse ajattelin sinnitellä vielä vähän aikaa, vaikkapa siihen että lapsi nukkuisi omassa huoneessaan, me kokonaisen yön omissa sängyissämme, ja näkisimme enemmän kuin tunnin illalla. Ennen sitä en oikein tiedä kenen kanssa olen tällä hetkellä naimisissa, eli ei tehdä mitään suuria päätöksiä sen suhteen...
Äitini juuri kertoi että heillä se lapsen 2,5v. oli pahin kriisi. Siitä ei pääse kuin ylöspäin. 40 vuotta naimisissa.
sen seksisolmun avaamiseen. Ajattelin kuitenkin yrittää vielä saada häntä jollekin seksuaaliterapeutille, tai meitä yhdessä. Vai olisiko parempi jos mies saisi rauhassa purkaa näitä juttuja jollekin muulle, ja mä tulisin sitten mukaan vasta muutaman kerran jälkeen?
Vierailija:
eihän kenelläkään olisi varaa sanoa toisten tilanteesta...eikö sitä seksiä koskevaa " solmua" saisi jollain keinoa avattua....keskustelua...ammattiapua...kyllä mä sitä kokeilisin ennen kuin eropäätöstä tekisin...jos ei siitäkään apua niin mies ei sitten voisi hyväksyä sun seksin hakua muualta jos itse on noin pidättyvä....sinänsä kuitenkin muuten teillä asiat hyvin niin sääli olisi jos erota joutuisitte....
olen, ja aion olla kunnes lapsi on 3 v. Se ei sinänsä ahdista. Olen odottanut tätä äitiyttä niin kauan...
Ja mies kyllä tienaa tarpeeksi, että elämme ok.
Ja on mulla muutakin ajateltavaa kuin vain kotipiiri. Aloitin nyt syksyllä uuden appron suorittamisen. Se tähtää siihen, että töihin palatessa pystyn hakemaan vielä parempaa duunia.
Alue: Aihe vapaa
oikeasti, olet kyllä tosi sitkeä mutta onko siinä enää mitään järkeä. Ei yhdessä kannata pysyä vain yhdessä pysymisen takia. Kun kerran ei lapsia ole ja olette NOIN erilaiset, niin onko se lähinnä tottumus ja joku arkuus joka sinut siinä nyt pitää.
Älä hukkaa elämääsi, vain koska olet ihastumisen huumassa mennyt yksiin ihmisen kanssa joka sitten ei ollutkaan elämänkumppani.