Lue keskustelun säännöt.
Eroasitteko tässä tilanteessa?
21.09.2005 |
Meillä on nyt tullut 4 vuotta aviolliitoa täyteen. Sitä ennen oltiin yhdessä 3,5 v. Olen ruvennut miettimään, että meidän ei olisi pitänyt koskaan mennä avioon, ja olen harkinnut eroa. Ennen avioliittoa en epäröinyt kertaakaan ettemmekö ole yhdessä loppuelämämme. Olimme jo päälle 30, kun mentiin avioon.
Avioliitto alkoi rakoilla jo ekana aviovuonna. Miehelle tuli uusi murrosikä, tai ilmeisesti se oli eka (hän ei kapinoinut teininä). Hän rupesi käyttämään väärin lääkkeitä (viinan kanssa sekaisin). Ja hän harrasti tv-chattailua, ja sain selville, että nimenomaan toisten miesten kanssa.
Mä ajattelin luonnoliisesti, että hän on homo. Asiasta keskusteltiin, mies myönsi olevansa bi, ja pääsimme tuosta yli. Tuo lääkkeiden käyttökin loppui ja viinan kanssa läträily.
Samoihin aikoihin selvisi, että meille ei se lapsen saaminen ole helppoa. Kävimme lapsettomuusklinkalla hoidoissa, pitkään tuloksettomia, mutta tulin lopulta raskaaksi. Sain 2 keskenmenoa noin 7 kk:n välein. Kolmas raskaus onnistui, ja meillä on nyt 1 v 2 kk vanha tyttö.
Meillä ei ole seksiä. Miestä ei kiinnosta. Avioliittoa ennen oli ne normit 2-3 kertaa viikossa, ihan suhteen alussa joka päivä. Avioliiton aikana se on hiipunut, ensin oli pari kertaa kuussa. Kun kävi ilmi, että meillä ei lapsia tehdä sängyssä, se on hiipunut ihan kokonaan. Nyt on edellisestä kerrasta 8 kk, sitä ennen joskus alkuraskauden aikaan, sitä ennenkin väli saattoi olla 6 kk.
Minä olen hyvin seksuaalinen olento, ja välillä seksin puute oikein sattuu. Olen miettinyt rakastajaa, ja viime talvena oli hyvin lähellä, etten ryhtynyt suhteeseen. Kerroin sen miehelle, mies sikähti, lupasi petrata, mutta yhden kertaan se jäi.
Mies on ollut aika vanha, kun harrassti eka kerran seksiä, eli 29 v. Ja mä olen hänen kolmas kumppani, mutta eka seurustelukumppani. Olen tätä miettinyt aika paljon, koska millainen mies odottaa noin kauan? Mies on ihan hyvännäköinen, ei ole ujo (iski mut), en olisi ikinä uskonut alussa että hänellä on niin vähän kokemusta. Olen miettinyt sitä homoutta, että jos se on kuitenkin tämän takana. Mutta voi olla muutakin, hän on aika estoinen kokeilemaan mitään uutta ja jännittävää. Sinänsä kun hän rupeaa seksiin, se on hyvää.
Toisaalta hän katsoo heteropornoa, ja välillä netistäkin (ja saa koneen sekaisin). Että olisko se niin, että kiinnostaa, mutta ei uskalla, estot estää? Vai laiskuus, minkä hän itse sanoo syyksi.
Toinen syy on koulutustasoeromme. Mulla on korkeakoulututkinto, olen kunnianhimoinen. Mies on duunari tehtaassa. Tämä ei haitannut silloin rakkauden huumassa, mutta ikävä kyllä se välillä tuntuu meidän suhteessa. Mies on kyllä kulttuuria harrastava, ja lukee paljon, mutta hän ei vaan osaa ajatella samalla lailla kuin koulutetumpi ihminen.
Muutenkin tuntuu, että haluamme liian eri asioita. Mä haluaisin lomalla matkustella kaupunkilomilla, mies jököttää mökillä. Muutenkin mä olen sosiaalinen ja monessa mukana, mies ei pidä yhteyttä ystäviinsä jne.
On hänessä hyvääkin. Hän on hyvin perhekeskeinen, hyvä ja osallistuva isä, meillä sujuu arki hyvin, on ystävyyttä & kumppanuutta. Mutta kaipaan kipinää. Miten te jatkaisitte tästä eteenpäin? Eroaisitteko, yrittäisittekö uutta lasta, ottaisitteko rakastajan?
Kommentit (70)
nimittäin todella moni homomies elää kulissiliitoissa vaimon tietämättä. Ei uskalleta tulla kaapista ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja luin sitten tänkin.
Onhan tuo mahdollista. Minusta ei ole käyttäytytynyt kummallisesti, kun on puhuttu Jammuista tai muista julkisista pedofiilitapauksista. Hän tuntee etäisesti yhden pedofiilin (sen yhden opiskelijan, milllä oli sitä lapsipornoa koneella), ja siitäkin puhui ihan normaalisti.
Ollaan myös puhuttu, että mitä näistä asioista puhutaan tytölle, kun hän on vähän vanhempi. Se ei siis tunnu olevan mitenkään arka aihe.
En tosin kovin hyvin tiedä, mitkä olisivat klassisia merkkejä, jos niin olisi.
Nyt meen nukkuun, niin oon huomenna virkeä... Hyvää yötä!
ap
Vierailija:
Hyväksikäyttöön ei välttämättä tarvita penetraatiota. Pelkkä koskettelu, vihjaileva puhuminen lapselle yms. voivat olla hyvin tuhoisia seksuaalisen kehityksen kannalta.
Jos on olemassa edes pienikin mahdollisuus miehesi hyväksikäyttö-taustaan, älä harkitse vielä eroa. Siinä tapauksessa miehesi tarvitsee sinua ja tukeasi kipeästi, älä hylkää häntä ennenkuin hänen käyttäytymisensä syy on selkeytynyt riittävästi.
Tarkkaile miehesi käytöstä, varsinkin perheenjäseniensä kanssa ollessaan. Ota puheeksi hyväksikäyttö tapauksia(esim. nyt on toijalan tapaus pinnalla) ja katso, kuinka reagoi. Haluaako puhua aiheesta vai käyttäytyykö hassusti?
Jos suinkin pystyt, ota puheeksi varovasti aihe. Aihe voi olla hänelle äärimmäisen vaikea, jos tällaista taustaa on. Itse olen omaa taustaani salaillut 17 vuotta, en kertonut kenellekään. Nyt vasta muutama kuukausi sitten jouduin selkä seinää vasten ja oli pakko kertoa. Miehenikään ei siitä tiennyt, vaikka olemme olleet yhdessä 7 vuotta.
Voisin jatkaa kanssasi pohtimista, jos tunnet tarvetta. Voihan olla, että miestäsi vaivaa joku muukin asia, mutta selvää on, että joku trauma taitaa taustalla olla. Terapia joka tapauksessa olisi hyvä vaihtoehto teille molemmille. Jaksamista!
t.67
vaimon tietämättä, jos kerran asia on ollut jo pöydällä ja sitä on tivattu?
Siinä tilanteessa luulisin että mies myöntäisi asian.
En yhtään ihmettelisi vaikka olisikin kaapissa, hän voi kokea itsensä syntiseksi ja saastaiseksi äitinsä takia ja kieltää asian.
Ehkä hänelle merkkaa ympäristön ja suvun ajatukset niin paljon, että hänen on pakko elää kaapissa.
Mies biseksuaaleista sen verran, että suurin osa on enemmän kallellaan miehiin päin....
Ja mistäköhän tämän " totuuden" olet saanut päähäsi?
Perustele.Vierailija:
Mies biseksuaaleista sen verran, että suurin osa on enemmän kallellaan miehiin päin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa miestäsi ei yksinkertaisesti kiinosta seksi, riippumatta siitä olisiko kohde mies vai nainen. Toisaalta olisiko miehelläsi masennus tai jonkun hormoonin puute?
Parisuhteen jatkamisen kannalta ehkä kannattaisi pohtia kykenetkö elämään ikuisessa puutteessa, tai hommata rakastajan....
Onhan olemassa pariskuntia joissa esim miehen sairaus( halvaus, diabetes yms.) estää yhdynnän, vaikkei kyllä muunlaista hyväilyä....
Suhteessanne on paljon hyvää mutta luultavasti eroaisin jos mies ei edes yrittäisi omasta aloitteestaan tyydyttää minua edes muutaman kerran vuodessa.
mies on lähtenyt töihin, kävin suihkussa _yksin_ (luksusta nykyään), tyttö nukkuu vielä.
Tätä olen miettinyt, että voi olla näinkin, että hän ei vaan oo niin seksuaalinen. Mutta kyllä se kiinnosti silloin alkuaikoina tosi paljonkin, ja hormonitasot on tutkittu siellä lapsettomuusklinikalla.
Mutta arvatkaapa mitä, ehkä mieskin on huomannut, että olen ollut aika epätoivoisen oloinen, koskapa oli ostanut mulle yllätyslahjan! Se oli laitettu vessaan hyllylle paikkaan, josta näen sen heti aamulla. Paketissa oli rannekoru, josta mies tiesi, että tykkään kovasti, kun yhdellä kaverillani on sellainen. Se on sellainen rannekoru, johon lisätä itse kirjaimia ja symboleita, tällainen http://www.nomination.com/italian_charm_collection/composable_classic.h…
Ja tekstinä oli " rakas" ja kaksi sydäntä sanan molemmilla puolilla. Mukana oli kortti, jossa luki " kiitokset kun olet ollut rinnallani ilon ja surun päivinä" .
Miehellä ei oo tapana liikoja lahjoa, joten olen nyt tosi liikuttunut. Sain viime viikolla hääpäivälahjaksi kiinalaisen maljakon Stockmannin Shanghai-päiviltä (mies tiesi, että tykkään sinivalkoisesta posliinista, ja oli siis keramiikkahäät). Ja nyt tuon korun :-).
Tuosta homouden kieltämisestä, niin ainakaan ympäristön ja suvun ajatukset häntä eivät kahlitse. Hän on muutenkin varsin omaperäinen ihminen, ja tehnyt paljon muutakin, mitä hänen sukulaiset eivät ns. ymmärrä.
ap
Vierailija:
Jospa miestäsi ei yksinkertaisesti kiinosta seksi, riippumatta siitä olisiko kohde mies vai nainen. Toisaalta olisiko miehelläsi masennus tai jonkun hormoonin puute?
Parisuhteen jatkamisen kannalta ehkä kannattaisi pohtia kykenetkö elämään ikuisessa puutteessa, tai hommata rakastajan....
Onhan olemassa pariskuntia joissa esim miehen sairaus( halvaus, diabetes yms.) estää yhdynnän, vaikkei kyllä muunlaista hyväilyä....
Suhteessanne on paljon hyvää mutta luultavasti eroaisin jos mies ei edes yrittäisi omasta aloitteestaan tyydyttää minua edes muutaman kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies on myöntänyt, että hänelle oli outoa olla ns. ydinperheessä niin paljon kun hän sitä halusikin, kun ei ole lapsena sellaisessa elänyt.
ap
Vierailija:
että kun tuo ap:n liitto on jo noin paljon kestänyt eivätkä ole eronneet, niin kyllä he tämänkin selvittää. Puheyhteys tuntuu pelaavan ja se on tärkeintä.Meilläkin oli vaikea 3 vuoden vaihe avioliiton alussa, jotenkin kummatkin haettiin avieroperheen lapsina sitä paikkaa siinä. En tiedä onko ap kasvanut ydinperheessä, mutta mieshän ei oo, ja sekin voi laukaista stressiä, sitten kun itse on siinä liitossa.
Muistatteko mut? Nyt on käynyt ilmi, että se kuka esitti sitä hyväksikäyttöteoriaa oli kuin olikin oikeassa. Otin asiasta selvää (siis mitä oireita hyväksikäytetyllä voi olla) ja tuntui niin tutulta miehen suhteen, että otin puheeksi. nyt kun asiaa on puitu, onkin ruvennut muistumaan. Hyväksikäyttö oli aika lievää siis ei mitään raiskausta, ja se oli nainen. Mies meni aika rikki muistoistaan. Terapiaan on jonoja.
Hyväksikäyttöön ei välttämättä tarvita penetraatiota. Pelkkä koskettelu, vihjaileva puhuminen lapselle yms. voivat olla hyvin tuhoisia seksuaalisen kehityksen kannalta.
Jos on olemassa edes pienikin mahdollisuus miehesi hyväksikäyttö-taustaan, älä harkitse vielä eroa. Siinä tapauksessa miehesi tarvitsee sinua ja tukeasi kipeästi, älä hylkää häntä ennenkuin hänen käyttäytymisensä syy on selkeytynyt riittävästi.
Tarkkaile miehesi käytöstä, varsinkin perheenjäseniensä kanssa ollessaan. Ota puheeksi hyväksikäyttö tapauksia(esim. nyt on toijalan tapaus pinnalla) ja katso, kuinka reagoi. Haluaako puhua aiheesta vai käyttäytyykö hassusti?
Jos suinkin pystyt, ota puheeksi varovasti aihe. Aihe voi olla hänelle äärimmäisen vaikea, jos tällaista taustaa on. Itse olen omaa taustaani salaillut 17 vuotta, en kertonut kenellekään. Nyt vasta muutama kuukausi sitten jouduin selkä seinää vasten ja oli pakko kertoa. Miehenikään ei siitä tiennyt, vaikka olemme olleet yhdessä 7 vuotta.
Voisin jatkaa kanssasi pohtimista, jos tunnet tarvetta. Voihan olla, että miestäsi vaivaa joku muukin asia, mutta selvää on, että joku trauma taitaa taustalla olla. Terapia joka tapauksessa olisi hyvä vaihtoehto teille molemmille. Jaksamista!
t.67