Loukkaavaa: siskon mies ei tule juhliin.

mutta ei niin epäkohteliasta, että olisi alkanut onnettomia tekosyitä poisjäännille keksimään.

kaveri ei tullut mun valmistujaisiin, kun sen "piti" jäädä kotiin siivoon kaappeja!! Ja sen sisko vielä kehtas suoraan sanoa syyn. Loukkaannuin, mutta enpä sitä näyttänyt. Mitään oikeeta syytä niiden kaappien siivoomiseen ei ollut.

ihailtavaa? Etä uskaltaa olla menemättä jos ei vaan kiinnosta? Hienoa kun ei IKINÄ vaivaudu kutsujalle tärkeään tilaisuuteen?



Taidan tosiaan olla aika kalkkis kun en jaksa moista rohkeutta ihailla.

Etä uskaltaa olla menemättä jos ei vaan kiinnosta? Hienoa kun ei IKINÄ vaivaudu kutsujalle tärkeään tilaisuuteen? Taidan tosiaan olla aika kalkkis kun en jaksa moista rohkeutta ihailla.

tää nykyajan minä-minä -kulttuuri.

Ei voida sen vertaa "pönöttää", että kunnioitettais toisille tärkeitä juttuja. =(

Ihme on, jos ette koskaan ole yhteisen mökkiviikonlopun aikana tms. ottaneet asiaa puheeksi!



Että miksi et tule juhliin, kun kutsutaan, se hiukan loukkaa minua.



ON olemassa ihmisiä, joita ahdistaa virallisluonteinen juhliminen pahasti. Eikä kyse ole itsekkyydestä tai huonoista käytöstavoista, vaan todella pahasta piinasta, ja pelosta, että munaa itsensä ja muut ihmiset!



Ja silloin on ap:n ja muiden emäntien puolelta huonoa käytöstä joka kerta erikseen päivitellä asiaa ja tivata syytä sisarelta. Ei hän ole vastuussa miehensä käytöksestä - jos asia ihmetyttää, kysykää suoraan langolta itseltään!

Näin säilyy välit joka suuntaan parempina, kun ei tule kinaa miehen sukulaisten kanssa enkä epähuomiossa sano jotain epäkohteliasta tyyliin "Onpa Sannalla kiva mekko.". Sekin kun jossain piireissä tulkitaan ilkeilyksi.



En halua käydä ikävissä ja tylsissä juhlissa enkä toisaalta vaadi miestäni tulemaan mukaan oman sukuni tilaisuuksiin kyllästymään.

Mä en käy missään juhlissa. Todella outoa viettää esim. jonkun ipanan nimppareita ja todellisuudessa - ellei lapsen äiskä avaisi ovea - ei kukaan edes huomaisi olenko minä siellä vai en. Jos paikalle vaivautuu kumminkin 10-30 ihmistä, niin miksi ihmeessä mun pitäisi siellä istua juomassa se pakollinen kuppi kahvia ja kytätä kelloa ja miettiä joko voisi lähteä?



Vastahakoisuuteni tiedetään ja silti soitellaan miehelle ja varmistetaan kai minä varmaan tulen. En käsitä. Ne kerrat jolloin minut on suorastaan pakotettu, uhkailtu ja kiristetty mukaan oli juuri niitä että emäntä kätteli ovella "oli tosi kiva kun sinäkin tulit" ja sen jälkeen nökötin sohvannurkassa tai pihalla tupakalla.



Työssä olen arkisin, joten todella ottaa pattiin tuhlata toinen vapaapäivä johonkin kahvinlörppimiseen pskaa jauhaen.



Terveisin nimim. Anna mun olla

ujo vieraampien ihmisten seurassa/isossa porukassa ja pelkää pilaavansa hyvät juhlat pelkällä olemassaolollaan?

no ainakin yhteisiä illanviettoja ja mökkireissuja kuitenkin ehdottaa.

ap

Kaikkia kommentteja en viitsinyt lukea, mutta lukemani kommentit olivat kaikki vastaan ap:n näkemystä. Itse taas näen kyllä, että tiettyihin juhliin vain nyt on kohteliasta vaivautua lähtemään, vaikka edes hetkeksi käväsemään. Koska katson, että hyviin tapoihin kuuluu kunnioittaa esim. koulusta valmistuvaa tai ripille pääsijää menemällä paikalle. Tokikaan kaikkien tuttavan tuttavien kissanristiäisiin ei tarvitse osallistua, mutta kyllä nyt puolison sisaruksen lapsien.

Olisiko kiva, kun oman lapsesi rippijuhliin osallistuisi vain muutama henkilö sen vuoksi, että muut läheisenne eivät tykkää juhlista? Itse ainakin ajattelen tällaisissa tilanteissa juhlittavana olevaa nuorta.

T. Ohis

Siskoni on ollut miehensä kanssa yhdessä lähemmäs 10 vuotta. Tulemme hyvin toimeen keskenämme, usein iltaakin vietetään porukassa.

Minua on alkanut vuosien mittaan korventaa se, ettei kuitenkaan tule järjestämiimme juhliin. Nyt tarkoitan juhlia kuten lasten syntymäpäivät, valmistujaiset, rippijuhlat jne. (Häissämme oli).

Kutsu laitetaan aina molemmille, mutta siskoni saapuu aina yksin. Mitään syytä ei ole koskaan ilmoittanut ja jos on kysytty, että missäs "Matti"? on syy aina luokkaa "no, se jäi kotiin".

Nyt oli valmistujaisjuhlat ja aion kyllä tästä eteenpäin laittaa kiitoskortit ainoastaan siskoni nimellä!

En minäkään mene eukon siskon ja hänen miehensä järjestämiin juhliin. Niin tekopyhää touhua koko heidän juhlansa. Ei jaksa koko ajan olla kehumassa. Ja he kun tulevat meille juhliin, niin minä häivyn hyvissä ajoin, ettei tarvitse taas kuunnella heidän tekopyhää soopaa. Onneksi on kuitenkin ihan tavallisia tuttuja, joiden kanssa viihtyy ja tullaan toimeeen loistavasti.

juhlista ja juhlimisesta. Ehkä hän kokee itsensä jotenkin ulkopuoliseksi tjtn. Aika hassua että tuollaisesta pikkuseikasta loukkaannut.

Meillä on paljon järkätty suvun kesken juhlia, ristäisiä, lakkiaisia jne. ja tietyt tyypit (ja yleensä juuri nämä sukuun naidut) eivät koskaan tule paikalle. Se vaan on näin, eikä asia aole sen kummemmin vatvottu. kaikki ollaan silti aina kutsuttu.

Tulla ei tarvitse, mutta syy, edes tekosyy, pitää ilmoittaa.

jos mies vain inhoaa kaikenlaisia juhlia, eikä käy kenenkään muunkaan järjestämissä juhlissa? en usko, että tuo on mitään henkilökohtaista tai halua loukata, jos kerran muuten haluaa tavata teitä ja viettää aikaa teidän kanssanne. Antakaa miehen jo olla rauhassa, ei kai siskoltakaan joka kerralla tarvitse erikseen kysyä miehestä.

ehkä läsnä joku henkilö, jota tuo mies jostain syystä välttelee? Sellainen sukulainen tms. joka ei ole niissä illanistujaisissa mukana?



Ihan varmasti joku hyvä syy kuitenkin on.

mene sinä, en minä nyt viitsi tai että teillä on kuitenkin niitä naisten juttuja jne. Eivätkä tajua, että on epäkohteliasta jos aina jättää tulematta, ja tukalaa toiselle puolisolle mennä yksin aina joka paikkaan...

Itse olen myös tuota tyyppiä, että en käy kaikissa miehen puolen juhlissa ja toisekseen mies ei välttämättä tule minun puolen suvun juhliin. Käydään sitten yksinään lasten kanssa. Toki häät ja lähisukulaisten hautajaiset ovat eri asia. Toimii vallan mainiosti, eikä kukaan pidä meidän perhettä mitenkään omituisena, muitakin sukulaisia on, jotka tekevät samoin. Kenellekään ei ole tullut mieleen loukkaantua asiasta. Muuten ollaan kummankin suvun kanssa puolin ja toisin hyvissä väleissä.

- Mies on juntti

- Vaimo ei halua miestänsä mukaan, koska epäilee miehensä olevan ihastunut sinuun

- Miestä ei kehtaa ottaa mukaan, koska hän käyttäytyy niin huonosti

yms.

mukaan 10 vuoteen.

Kaikki tietävät sen, eivätkä enää kysele, tosin joskus joku kysyy, onhan se vaikkapa vaan kohteliasta jysyä



Minä en edes kysy miestäni mihinkään juhliin enää mukaan. se ei niistä tykkää, olkoot mun puolesta kotona.

Aikuisellekin ihmiselle tulee tilanteita, joissa ei niin viihdy. Mutta sen verran täytyy kunnioittaa muita ("juhlakaluja"), että vaivautuu paikalle, varsinkaan jos ei ole syytä jäädä pois. Voihan sitä aina lähteä aikaisin pois, hoitaa vaan pakollisen pönötyksen alta pois.

Etä uskaltaa olla menemättä jos ei vaan kiinnosta? Hienoa kun ei IKINÄ vaivaudu kutsujalle tärkeään tilaisuuteen? Taidan tosiaan olla aika kalkkis kun en jaksa moista rohkeutta ihailla.

tää nykyajan minä-minä -kulttuuri.

Ei voida sen vertaa "pönöttää", että kunnioitettais toisille tärkeitä juttuja. =(

kuinka joku voi väittää sinua "sosiaalisen oloiseksi".....

(edellinen) olen varsin avoimen ja sosiaalisen oloinen ihminen. mutta en ole oikeasti sosiaalinen, vaan erakko.