Loukkaavaa: siskon mies ei tule juhliin.
Siskoni on ollut miehensä kanssa yhdessä lähemmäs 10 vuotta. Tulemme hyvin toimeen keskenämme, usein iltaakin vietetään porukassa.
Minua on alkanut vuosien mittaan korventaa se, ettei kuitenkaan tule järjestämiimme juhliin. Nyt tarkoitan juhlia kuten lasten syntymäpäivät, valmistujaiset, rippijuhlat jne. (Häissämme oli).
Kutsu laitetaan aina molemmille, mutta siskoni saapuu aina yksin. Mitään syytä ei ole koskaan ilmoittanut ja jos on kysytty, että missäs "Matti"? on syy aina luokkaa "no, se jäi kotiin".
Nyt oli valmistujaisjuhlat ja aion kyllä tästä eteenpäin laittaa kiitoskortit ainoastaan siskoni nimellä!
Kommentit (47)
ovat ehkä päättäneet, että riittää että yksi perheestä edustaa pakkojuhlissa. Itsekin kieltämättä joskus valitsisin sen vaihtoehdon, että vain jompikumpi menee edustamaan, mutta ollaan sovittu että mennään perheenä ja yleisesti ottaen onneksi tykkään juhlista - muutama paikka vaan aiheuttaa hammastenkiristystä.. Joo ja rennot illanvietot on IHAN eri asia kuin päiväsaikaan kaffittelu vaikka lapsen nimppareilla, johon on koottu kummit ja mammat ja Myrnat kaivettu kaapista..
mene sinä, en minä nyt viitsi tai että teillä on kuitenkin niitä naisten juttuja jne. Eivätkä tajua, että on epäkohteliasta jos aina jättää tulematta, ja tukalaa toiselle puolisolle mennä yksin aina joka paikkaan...
Olen koittanut sanoa, että se on mulle ja muillekin tärkeää, että hänkin on paikalla. Jonkinasteinen sosiaalisten tilanteiden pelko hänellä on. Illanistujaiset muutaman ihmisen kesken on ihan eri asia, niissä tietää etukäteen keitä on paikalla ja miten voi/saa/kuuluu olla.
Kaikkia kommentteja en viitsinyt lukea, mutta lukemani kommentit olivat kaikki vastaan ap:n näkemystä. Itse taas näen kyllä, että tiettyihin juhliin vain nyt on kohteliasta vaivautua lähtemään, vaikka edes hetkeksi käväsemään. Koska katson, että hyviin tapoihin kuuluu kunnioittaa esim. koulusta valmistuvaa tai ripille pääsijää menemällä paikalle. Tokikaan kaikkien tuttavan tuttavien kissanristiäisiin ei tarvitse osallistua, mutta kyllä nyt puolison sisaruksen lapsien.
Olisiko kiva, kun oman lapsesi rippijuhliin osallistuisi vain muutama henkilö sen vuoksi, että muut läheisenne eivät tykkää juhlista? Itse ainakin ajattelen tällaisissa tilanteissa juhlittavana olevaa nuorta.
Aluksi käövin, mutta vähitellen alkoi tympiä
a) rahastuksen maku (kutsutaan teini-ikäisten lasten synttärikahveille, ja päivänsankari nököttää omassa huoneessaan, lahja kuitenkin pitää viedä)
b) tylsät puheenaiheet (rasismia muun muassa aina jutuissa mukana)
c) juhlien huono laatu: ruokaa liian vähän tai vääränlaista (tyyliin lounasaikaan jotain "suolapalaa" jne.)
Olemme sopineet, että mies käy lapsemme kanssa kahden oman lähiusukunsa juhlissa, ja minun puoleltani sovimme sitten asiat tapauskohtaisesti, joskus mies on mukana ja joskus ei.
mutta eikö se oma elämä olisi helpompaa, kun ei tarvisi vetää asioista sitä hernettä niin syvälle nenuun. Itse harmittelisin luultavasti mielessäni lähinnä siskoni vuoksi. Enkä tosiaan lisäisi siskoni mahdollista kiusaantuneisuutta lähettämällä kiitoskortit jatkossa vain siskoni nimellä. Ja jos mies on muuten mukava, niin ajattelisin, että onneksi tavataan edes niissä rennommissa illanistujaisissa myös tätä miestä. Jos toinen ei osaa käyttäytymissääntöjä, niin ei kai aina tarvitse alentua samalle tasolle?