Oletko synnyttänyt yli neljäkiloisen...kertoisitko kokemuksia?
Meillä esikoinen painoi 3975g. Nyt kakkosen syntymä lähestyy ja suurta vauvaa ennustetaan. Pelottaa että onko synnytyksen jälkeen täällä kotona miehellä " kaksi vaimoa" ...Mahd. repeämät ym. mietityttää. Pelottaa jos synnytys on oikein raskas ja voimia vievä. Ehkä myös siksi pelkään kun esikoisen syntymä oli helppo ja nopea. Toivoisin samanlaista mutta kauhukuvat vilistää mielessä. APUA!!
Kommentit (49)
Esikoinen 4kg ponnistus 30 min. (episiotomia)
Toinen 4050g ponnistus 1 min. (ei epparia)
Toinen lapsi oli paaaaaalllljon helpompi punnertaa ulos, vaikka hiukan isompi!
ja helppo synnytys, ponnistusvaihe 20 minuuttia. väliliha leikattiin eikä repeämiä tullut.
Esikoinen oli 4250 g ja ponnistusvaihe 15 min. Muutama hassu repeämä, paikkailtiin ja mukavasti istuskelin jopa ilman särkylääkkeitäkin. Toinen syntyi viikko sitten, paino 4120 g, ponnistusvaihe 2 minuuttia ja oikeasti, jos vertaa esikoisen synnytykseen joka käynnistettiin tipalla, niin homma oli melkein niin miellyttävä, että voisi synnyttää jo taas uudelleen ;-). Nyt laitettiin yksi tikki ja olen erittäin kunnossa eli kunhan nää kilot vain lähtisi sitten joskus:-)
Syntyi 06/2004. Tyttö painoi 4300g ja pituutta oli 51 cm. Päänympärys 36 cm. Synnytyksen kesto 7,5 h. Kivunlievityksenä ilokaasu. Avautumisvaihe oli lähes kivuton, viimeiset sentit vain tuntuivat tukalilta! Ponnistusvaihe kesti 1,5 h. Eppari tehtiin ja lisäksi siitä repesi peräaukkoon asti niin että uloin sulkijalihas meni poikki. Repeämät korjattiin pari tuntia synnytyksen jälkeen leikkaussalissa. Paranin hyvin. Jo sairaalassa pystyin istumaan. Mitään vaivoja ei ole jäänyt! Nyt toivotaan toista vauvaa. Seuraava synnytys on suunniteltu sektio repeämän takia... Lääkärien mukaan alatiesynnytys on minulle todellinen riski koska ei ole mitään takuita etteikö repeämä uusiutuisi ja sitten korjaaminen ei olisikaan enää helppoa. Sen takia suunniteltu sektio on minulle riskittömämpi kuin alatie. Olisin niin halunnut vielä synnyttää lapsen luonnollisesti alakautta! Uskon että sinulla synnytys menee hyvin koska kyseessä on toinen lapsi ja paikat ovat jo kerran joustaneet. Tsemppiä synnytykseen!
Mies oli syntyessään 5200g ja 53cm, aika jötikkä siis. Synnytyksen kestosta tai kulusta en osaa sanoa mitään, enkä anopin toipumisesta, mutta uskoisin ettei se ihan kamalaa voinut olla koska seuraava lapsi tuli 3v päästä (vaikuttaa lasten ikäerot aika suunnitelluilta muutenkin) ja miehen jälkeen nuorempia sisaruksia on yhteensä 4.
Oma poika oli hieman vajaa 4kg, synnytys oli pitkä, mutta kuitenkin helppo, repesin vain vähän pintakudoksesta ja toivuin tosi nopeasti.
Eka vauva oli 3410g ja kahden tunnin ponnistelun jälkeen avitettiin imukupilla ulos. Toinen oli 4310g ja tuli " heittämällä" ulos ponnitusvaihe 17 min. Eli minusta isompi oli paljon helpompi synnyttää, tosin paikathan oli jo yhden synnytyksen läpi käyneet. Nyt rv 38 ja vaavin painoarvio rv 37 3000g eli noin 3600g, saas nähdä kuis nyt menee. Vähän jännittää!
ja 7 alle :)
Toinen painoi syntyessään 4790 g. Synnytys oli nopea, 1 h 5 min ja ponnnistusvaihekin muoistaakseni alle 5 min. Ponnistaessa kyllä tuntui, ettei se mahdu tulemaan, mutta mahtui kuitenkin. Pieni repeämä tuli, 4 tikkiä piti laittaa.
Kolmas painoi 4330 g. Se oli kaikkineen helppo juttu. Kotona olimme 3 ½ tuntia pojan syntymän jälkeen.
Seiska oli suurin, 4850 g. Se tuli myös suht helposti, mutta jälkeen päin olen hoksannut, että peräsuolen sulkijalihakset taisivat vähän revetä siinä rytinässä, kun kakka tuli samalla kuin lapsi (yäk). Kohdunlaskeuma tuli myös, mutta sen kanssa voi elää.
oma kokemukseni 4,5 kg vauvan synnytyksestä ei varmaan helpota sinun pelkotilaasi. Mutta olen lukenut monta juttua, jossa tuon kokoisen vauvan synnytys on sujunut ihan hyvin. Sinulle hyvä puoli on ainakin se, että tämä on jo toinen vauva. Oma esikoiseni oli iso ja kakkosen synnytys käynnistettiin rv 39+0 juuri tuon koon vuoksi. Hän painoi syntyessään 3 890 g, joten hyvä että käynnistettiin.
Jos tuo synnytys sinua kovasti pelottaa, juttele ihmeessä siitä neuvolassa tai sairaalassa. Voihan olla, että sinunkin kohdallasi voitaisiin miettiä esim. tuota käynnistystä.
Mulla on neljä lasta ja kolme niistä on painanut neljä kiloa tai yli. suurin oli 4300. ja voin sanoa, että minun kohdallani synnytykset ovat menneet hyvin. Ei ole tullut repeämiä ja muutenkin synnytykset ovat olleet varsin nopeita (alle5h) kaikki on niin yksilöllistä.Tsemppiä vaan synnytykseen. Itse odotan viidettä ja kyllähän tuo synnytys jännittää meikäläistäkin.
Tintti rv29
Hei!
Synnytin alateitse ison vauvan 4 kk sitten. Itse olen kooltani pieni, alle 50kg ja 158cm. Vauvani, kolmas lapsemme, painoi syntyessään 4630g ja oli 54,5cm pitkä. Kukaan mua hoitavista terv.hoitajista, kätilöistä ei tajunnut että vauva voisi olla noin iso.. Itsellekin se oli aika järkyttävä uutinen synnytyksen jälkeen (edelliset vauvat 3410g ja 3750g).
Synnytys oli normaalin mittainen, 6½h ja ponnistusvaihe suht pitkä uudelleensynnyttäjälle 35min. Muuten kaikki meni hyvin ja ilman kivunlievitystä, mutta ponnistusvaihe oli vaikea. Vauva ei yksinkertaisesti meinannut mahtua tulemaan ja lisäksi supistukset loppuivat kokonaan. Ponnistusvaiheessa itse hokasin, et jotain on pielessä, kun ei ala tulla vaikka mitä tekisi. Kätilö vain ei tajunnut ja pyysikin synnytyksen jälkeen anteeksi. Vauva oli hartioistaan kiinni ja samoin peppua saatiin kiskoa oikein kunnolla. Kätilöllä ei 20 vuoden työhistorian aikana ole ollut kuin muutama yhtä hankala ponnistusvaihe siltä osin et vauva oli noin kiinni.. Yhtään en kuitenkaan revennyt eikä edes leikattu. Koko lantionseutu oli kuitenkin tosi kipeä pitkään. Särkylääkkeitä söinkin ahkeraan sairaalassa ja vielä kotona.
Huonoimmassa kunnossa olen ollut tän synnytyksen jälkeen kuin aiemmin. Mutta olikin siinä ja siinä, et vauva mahtui tulemaan alateitse. Lantionlihakset ovat hieman venyttyneet ja lantionpohjajumppaa olen tehnyt ahkeraan sekä kotona että fysioterapeutilla. Mutta pahemminkin olisi voinut käydä.. Mulla ei ole onneksi mitään virtsan ym karkailua eikä kohdunlaskeumaa.
Mutta ei mulle jäänyt mitään painajaista tosta synnytyksestä. Kaikkihan meni kuitenkin hyvin. Tosin jos vielä joskus satumme tekemään lapsia, joudun erityistarkkailuun ja luultavasti vielä käynnistykseen. Mieluummin synnytän kuitenkin alateitse vieläkin kuin leikkattaisiin.
Toivottavasti en peljätellyt. Kerroin vain totuudenmukaisesti mitä tapahtui. Ja itselleni ei jäänyt traumoja, vaikka itkinkin koko synnytyspäivä.. Lähinnä siitä et vauvalle ois voinu sattua jotain. Lisäksi miehen kans huomattiin kätilön ilmeestä, et jotain pielessä (siinä vaiheessa ku ei meinannu tulla ulos pään synnyttyä).
Tsemppiä sulle synnytykseen. Kyllä siitä selviää, vaikka olisi isokin vauva!!
T: ninni-pinni & Dani 4kk
Synnytys oli nopea, 5h30min ja ponnistusvaihe kesti vain 18min.
Kivunlievityksenä oli epiduraali. Eppari leikattiin ja muutama repeämä tuli.
Etukäteen tiesin, että iso vauva on tulossa. Lantiosta otettin magneettikuvat, joista tarkastettiin, että mahtuuko vauva alateitse syntymään. Ja hyvinhän se synnytys meni =).
Tsemppiä tulevaan synnytykseen.
Synnytin alkuvuodesta esikoiseni,jolla painoa 4400g.Synnytys oli pitkä 19 tuntia,josta ponnistaminen 50 minuuttia.Pää syntyi hyvin,mutta loppumatkalta vauva olikin aika hyvin jumissa.Jouduttiin siis suhteellisen kovakouraisesti repimään ulos.
Kaikesta huolimatta selvisin muutamalla tikillä,eli pieniä repeämiä vain tuli.
Sen verran jäi kammoa synnytyksestä,että seuraavaa lasta en lähde alakautta yrittämään,jos painoarvio on 4,5kg enemmän.
Jos ei, tuskin tarvitsee jännittää ison vauvan synnytystä nytkään. Mun eka vauva painoi 3650g, toinen 4240g, kolmas 4185 g ja tämä viimeisin 4005g. Koskaan ei ole jouduttu leikkaamaan mitään, eikä ole repeämiäkään tullut. Jos siis vältyit leikkaukselta, luulen, että selviät ilman sitä nytkin.
Tiedän kyllä tunteen, kun jännittää, tuleeko seuraavasta vielä paljonkin suurempi kuin edeltäjistä.
Tsemppiä synnytykseen!
Älähän ollenkaan hermoile, toinen lapsi kun on jo kyseessä.
Esikoisesi on ollut ihan hyvänkokoinen vauveli hänkin ja toinen vaikka olisi isompikin tulee kyllä hyvin.
itselläni esikoinen painoi 4480g ja oli kyllä lujassa, imukupilla otettiin. Monilla edellä kirjoittaneilla pää on syntynyt hyvin, loput tiukemmassa, meillä oli pojan pipo 38cm ja kun se saatiin ulos niin loppu poika solahti samantien, iso pää teki hartioille tilaa.. Lääkäri sanoi jälkeenpäin, että kova oli synnytys mutta seuraava lapsi, isompikin syntyy hyvin kun paikat on kerran antaneet periksi.
tyttö syntyi 1v9kk myöhemmin painaen 4590g eli ei nyt hirveästi isompi mutta synnytys oli puolta lyhyempi ja ponnistusvaihe esikoisen tunnin pakertamisen sijaan 18min ja imukuppia ei tarvittu. tytön maailmaantuloa hidasti pikkuinen käsi poskella, muuten varmaankin olisi tullut melkein " kertapierasulla" .
esikoisesta tehtiin eppari, pitkästi sitä oli ja paljon tikkejä, tytöstä tuli pienen pieni repeämä, tikkejä kai kolme.
lahja rv 27+2
4200g/56cm ja mielestäni aika helppo synnytys. Ponnistusvaihe kesti 20min. Ensimmäinen lapsi oli kyseessä.
Repeämiä ei tullut ollenkaan. Pieni episiotomia jouduttiin leikkaamaan koska vauvan sydänäänet romahtivat ja piti saada pieni ulos äkkiä. Jos vauva olisi ollut oikeassa tarjonnassa ei olisi todennäköisesti jouduttu leikkaamaan ollenkaan, tyttö oli kuitenkin tulossa ulos pää vinossa. Synnytys kesti reilu 10 tuntia enkä kokenut sitä mitenkään erityisen vaikeana (paitsi traumoja tuli vauvan sydänäänten romahtelusta, mutta se taas ei liittynyt kokoon millään lailla.).
Meidän neiti painoi 4810g ja oli 53,5cm pitkä! Tunnin ponnistuksen jälkeen lääkäri auttoi neidin maailmaan imukupilla. Tyttö tuli ulos kasvot ylöspäin, joka kuulemma vaikeutti ulosponnistusta. Mulle tehtiin episiotomia, joka parani todella pikaisesti.
Mulle jäi oikein hyvä mieli synnytyksestä, ei mitään kauhukuvia. Tsemppiä sullekin, kaikki menee varmasti hyvin!
Taija
Esikoinen painoi 4660g, arvioitiin pienemmäksi kun synnytys alkoi. Tuskaahan se oli ja lopunkaiken imukupilla. Epiduraalilla loppui supistukset ja jotenkin mulla alkoi tuntumaan kipuahäntäluussa, että aristin ponnistamista, ponnistmisvaihe kesti 2h20min!!!!. No kun toisen la aika lähestyi, ilmoittelin, että haluaisin sektion, kun eka oli niin vaikea synnytys. No eihän ne ruvennu siihen, vaan sano, et käynnistetään viikoilla 38, käynnistys toi mulle pahan olon ja sen oksentamisen, et oli sitten kiva kun tuli supistus ja oksennus samaan aikaan, vauva painoi 4100g. Nyt ootan kolmatta, joka on ylläty vauva ja olin kyllä ajatellut olla menemättä synnytyssaliin, mut kai se täytyy sinne raahautua. Kysyn nyt kyllä taasen sektiota, mutta en odota saavani sitä!!!