Oletko synnyttänyt yli neljäkiloisen...kertoisitko kokemuksia?

Meidän neiti 4140gr syntyi hätäsektiolla kun sydänäänet romahtivat, terve tyttö kuitenkin tuli. Syytä ei löydetty, mutta itsekseni olen miettinyt että oliskohan voinut koosta johtua, kun olen suht pieni 162cm ja lähtöpaino ennen raskautta oli 48kg. Synnytyssalissa painoarvio vauvalle oli vain 3200gr.



Nyt toinen tulossa ja vähän pelottaa, että voiko noihin painoarvioihin luottaa ja jos taas tulee samankokoinen, niin mitenkähän synnytys sujuu vai mennäänkö taas leikkuriin. Sektio ei sinällään pelota ja mieluusti sen itse valitsisin, jos siitä ei tarvii kauheesti ruveta tappeleen.



Meni kyllä vissiin jo vähän aiheen vierestäkin... mutta tsemppiä vaan kaikille tulevaan koitokseen. Itsellä siihen vielä matkaa.



terv Quest955 rv 6+3

Eikä pelota. eka synnytys oli helppo tai no kunnon maratooni mutta helppo silti. Hyvin pieni eppari tehtiin ei muita repeämiä. Paranin todella nopeasti ja ekat sekstailut jo alle 2vkoa synnytyksestä. Itse koin että oli " hyvä koko" . jäntevä ja helppo käsitellä joten en pelkää edessä olevaa :)

olen synnyttänyt 4315 gr painavan pojan, synnytys oli nopea, 3h 15 min ja meni todella hyvin. repeämiä tuli, mutta ne parani todella nopeasti. ei kannata pelätä.

Reilu vuosi sitten synnytin esikoiseni, 4020g, alateitse. Kukaan ei tiennyt että ihan noin iso sieltä on tulossa, samana päivänä tehty painoarvio oli n. 3,6kg. Arvion tehnyt lääkäri kyllä silloin sanoi, että tämä voi heittää suuntaan tai toiseen kun vauva oli jo niin alhaalla ettei päästä saatu ihan rehellistä mittaa. Synnytys meni hyvin näin jälkeen päin sanottuna!:) Ei tarvinnut leikata epparia, eikä mitään pihtejä tai imukuppiakaan tarvittu. Keskusteltuani ihan vasta synnytyslääkärin kanssa (toisen lapsen la, oli 13.10, että synnytys on lähellä täälläkin) hän meinasi, että jos yksi iso lapsi on tullut ilman mitään sen kummempia apuja tarvitsematta, niin sieltä tulee mikä vain...;)



Mutta tosiasiahan se on, että se riippuu niin ihmisestä, lantiosta, vauvasta ja kaikesta mikä vain voi synnytykseenkin liittyä. Mutta toivon sulle helppoa (jos synnytys voi ikinä olla helppo) synnytystä ja oikein paljon onnea matkaan!!! Luota vain henkilökuntaan, kyllä he tietävät milloin tarvitaan sitten muita keinoja avuksi jos jotain menee pieleen.:) Ja tulehan sitten kertomaan tarinasi kun olet synnyttänyt!!!:)

esikoinen painoi 4800g,synnytys oli pitkä ja tehtiin välilihanleikkaus ja lopuksi jouduttiin ottaa imukuppi ja repesin tosi rajusti....toipuminen kesti monta kuukautta.toinen lapsi painoiki sit jo huikeat 5525g.synnytys oli aika nopeata,mutta poika oli tosi tiukassa ja siinä rytäkässä pojalta napsahti solisluu,en kuitenkaan revenny,eikä se ollu niin kivuliasta ku ekaalla(paikat ennestään löysät)ei tarvittu imukuppia.tokaa arvioitiin koko aika 4kg.kätilötki oli ihan kauhuissaan!!

ihan pelkästä mielenkiinnosta, kun esikoinen oli vain 3300 g syntyessään, eikä ollut aihetta uskoa, että tokakaan olisi yli nelikiloinen. Nyt voinkin vastata tähän ketjuun, sillä meidän kakkonen painoi 4200 g. Vielä edellisenä päivänä ultrassa painoarvio oli 3700 g ja minä ajattelin, että paino jää alle tuonkin. Vähänpä tiesin!

Ihan hyvin sujui synnytys silti, vaikka painoa olikin vauvalla paljon odottamaani enemmän. Ponnistusvaihe oli 32 min, 10 min pidempi kuin ekalla kerralla, ja mielestäni myös raskaampi, mutta ei kuitenkaan mahdoton. Osaltaan kyllä raskaus saattoi johtua ponnistusasennoista, joiden valinta ei mennyt nyt ihan nappiin. Sattui ehkä ihan pikkuisen enemmän kuin ekalla kerralla, mutta eipä silti mahdottoman paljoa. Yksi pieni repeämä tuli, mutta ei muuta kummempaa.

Onneksi en etukäteen tiennyt, että tulossa on noinkin iso vauva, olisi muuten saattanut paniikki iskeä, varsinkin ponnistusvaiheessa, kun välillä tuntui, että mitään ei tapahdu. No, nytpä tiedän, että mahtuu se isokin ulos eikä välttämättä ole sen kamalampaa kuin vähän pienemmänkään vauvan synnyttäminen.

Esikoinen oli 4.2 kg ja syntyi ihan ok muutaman päivän etuajassa. Tokasta odotettiin isoa ja siitä tuli mulle jonkinlainen " paniikki" . Kävin ä-polilla juttelemassa asiasta ja synnytysta käynnistettiinkin jo kerran viikolla 39. Mitään ei tapahtunut ja halusin kotiin odottelemaan. LA meni ja mitään ei tapahtunut. Huonon olon takia menimme käymään polilla ja olisivat ottaneet sisään heti käynnistykseen mutta en tohtinut kun oli kuitenkin pe ja vilkkain kesäloma-aika. Maanantaina rv 41 sovitusti sisään ja käynnistykseen, painoarvio silloin 4.7 kg.

Käynnistys cytoilla ja kyyti todella kylmää. JÄRKYTTÄVÄÄ!!! Kätilöt vaan tuumailivat ja kävivät kahvilla eikä lähettäneet synnytyssaliin että olisin saanut jotakin kivunlievitystä. Sain sitte jonkun " morfiini" piikin ja siitä meni nuppi todella sekaiseksi. Viimein kun kätilö tajusi lähteä kiikuttamaan minua saliin olin auki jo 8 cm!!!!!!!!!!!!! Supistukset tuli päällekkäin eli mitään rentoutumisvaihetta ei ollut missään välissä. Epiduraalia en ehtinyt saada ja kohdunkaulan puudutus epäonnistui kun vain toinen puoli puutui. Joten olin aivan kuollut jo kun olisi pitänyt alkaa ponnistamaan.

Vaikka näin jo sieluni silmin kuinka minut vietiin valkoisella kankaalla peiteltynä kylmiöön sain jostakin vielä voimia yrittää. Supistuksista loppui teho mutta minä tyttö ponnistin. Lääkäri makasi vatsanpäällä ja yritti työntää vauvaa ulos, ukko ja kätilö huusivat kilvan " ponnista ponnista kyllä sinä jaksat" . Tunnin ponnistin vaikka mitään ei mielestäni tapahtunut ja sitten holahti. Se ihana tunne kun jotakin luiskahtaa esiin... Sitä autuutta ei voi sanoin kuvata... Poika syntyi 57 senttisenä ja karvan verran vaille 4.7 kiloisena. Olin kuollut kuollut kuollut ja vihaa täynnä kun en päässyt heti saliin saamaan kivunlievitystä. Nyt homma meni siihen että yritin pysyä hengissä ja tilanteen mahtavuus ja ainutkertaisuus jäi kokematta.

Jälkikäteen ei osastolla asiaa puitu mitenkään ja edes lääkäri ei aamukierrolla käynyt minun luonani vaikka näin hänet käytävällä. Jäi paska maku tästä tokasta mutta jos vielä kolmatta teen niin on aivan varma että huudan täyttä kurkkua jo pienimmästäkin supparista ettei käy enää näin.

Esikoinen painoi 3960g ja ponnistusvaihe oli melkoisen rankka, 1.5h. Ei jäänyt mitään hyvää fiilistä kyllä siitä hommasta....Pelkäsinkin kuollakseni, että toinen olisi yli 4-kiloinen. Mutta kuinkas sattuikaan, yliaikakontrollissa selvisi, että isoa vauvaa odotellaan! Paniikki meinasi iskeä! Kaikki meni hyvin siihen saakka kunnes piti ruveta ponnistamaan ja tajusin, että nyt se vauva oikeasti täytyisi työnää ulos, meinasin tehdä totaalisen stopin:). Mutta sitten päätin, että nythän en sitä niin kauaa tee, ja työnsin...! Koeponnistuksella niin kovaa, että kätilö säikähti että vauva tulee samantien, eikä hänellä ole vielä edes hanskoja kädessä. Yhdellä ponnistuksella olisi tullut, mutta kätilö sai toppuuteltua ettei tulisi repeämiä. 4 min kesti lopulta ponnistusvaihe ja tuli äärimmäisen " helposti! ilman suurempia repeämiäkään:). En ikinä olisi voinut kuvitella, että menee niin hyvin:)!!!

Eli esikoinen oli 4300, kakkonen 4130 ja kolmonen 4400. Kaikki synnytykset ovat menneet hyvin. Ilokaasun voimalla ovat syntyneet. Esikoisesta tuli pieni repeämä mutta sekin parani oikein hyvin. kakkosesta ei epparia leikattu, kolmosesta leikattiin kun halusi ehdottomasti syntyä käsi poskella...



Eli kyllä yli nelikiloisen syntymä voi olla ihan hallittu ja hyvä kokemus...



Onnea matkaan!

3440g

4620g

3960g

4360g.

Kaikkien synnytykset ovat olleet helppoja.4620g painavan ponnistusvaihe kesti 2min, 4360g painavan 1 minuutti.

Repeämiä ei ole tullut,kipulääkitystä en ole tarvinnut.

Itselläni on pituutta 164cm eli en ole mikään isokokoinen.

Eli hyvin voi mennä kaikki,vaikka vauvat isoja olisivatkin.

Meidän poika syntyi syyskuussa ja mitat oli syntyessään 5600g ja 56 cm. Paino-arvioissa ennen synnytystä saatiin mitaksi " vain" 4,7 kg, lantiokuvat otettiin ja hyvältä näytti, että mahtuu tulemaan. Synnytys käynnistettiin koska mitään ei tapahtunut itsestään ja oli noin hyvän kokoinen jo. Synnytyskäynnistyu vesien menolla ja kesti 12 tuntia, siitä ponnistusvaihe tunnin. Imukupilla jouduttiin auttamaan ja silti oli lujassa. Synnytyslääkäri sanoi jossain vaiheessa ponnistuksen aikana että kaks supistusta vielä kokeillaan ja sitten leikataan jos ei tuu. No tulihan se pää sieltä ja sitten poika jäikin hartioistaan kiinni, tuli kätilöille ja lääkäreille siinä vaiheess kiirus (niitä oli useampi paikalla). No poika saatiin kuitenkin onnelliseti maailmaaan ja oli täysin terve. Eppari leikattiin ja repesin II-asteen repeämän, onneksi eppari kohdasta. Lisäksi menetin verta 1300 ml ja hemppa putos 70:een Toipuminen oli nopeaa, kahden viikon päästä synnytyksestä istuin jo täysin normaalisti ja nyt oon jo niin hyvin parantunut ettei muistakkaan että olis synnytänyt.

Toipuminen on aina yksilöllistä ja itselle ei jäänyt mitään pelkoa.

Lääkäri totesi synnytyksen jälkeen että jos olisi tiennyt että vauva on noin iso niin leikattu olisi ehdottomasti.

Paljon riippuu myös synnyttäjän koosta itse olen melkein 180 cm pitkä.

nyt kuukauden ikänen, oli syntyessään 56cm ja 5180g. Ihan näin suurta ei osattu odottaa, vaikka viimeisin arvio olikin 4,6kg.

Ihan normaalisti syntyi. Ponnistusvaihe 15min. Ei epparia ja yksi tikki!

Tämä oli meidän toinen lapsi.

Suuren koon syyksi selvisi minun raskausajan diabetes, joka on neuvolassa jäänyt huomaamatta.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Meille on tullut 4 nelikiloista lasta ilman ongelmia. viimeksi synnytys kesti hieman alle kaksi tuntia... poika tuli siis vauhdilla maailmaan. Alapää oli synnytyksen jälkeen aivan hyvän tuntuinen, luulen että kätilö osasi auttaa vauvelin hyvin maailmaan, niin ettei repeämiä tullut kuin yhden tikin verran, eikä sekään ollut yhtään kipeä jälkeenpäin.

Älä siis hätäile, koko arviokaan ei välttämättä pidä paikkaansa.

Moi!



Ja onnittelut lähestyvästä synnytyksestä. :-) Itselläni on kolme lasta, jotka kaikki ovat olleet syntyessään isoja. Ensimmäistä odottaessa (yliaikaisuuden vuoksi) mulle tehtiin lantion mittaus, kun ultrassa painoarvio oli vkolla 41+4 4,5 kg. Tuolloin todettiin, että mun lantiosta mahtuu hyvin viisikiloinenkin.



Lasten painot olivat syntyessään 4,6 kg, 4,4 kg ja 5,1 kg. Ja tämä viimeisin eli isokokoisin oli kaikista helpoin synnyttää. Eli niin paljon riippuu siitä, millainen lantio sulla on.



Mun mielestä sun kannattaa puhua peloistasi neuvolassa ja ultrassa ja kysyä, onko mahdollisuutta tuohon lantion mittaukseen. Käsittääkseni sitä ei kyllä tehdä rutiinisti, mutta ainahan voi yrittää. :-)



Mutta on tuo sun esikoisesikin jo ollut aika iso ja ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei 4,4 kiloisen ja 5,1 kiloisen ponnistamisessa ollut paljoakaan eroa. Nopeasti tulivat kumpikin.



Cafe

Itse olen pitkä ihminen ja kokoa oli tarkistettu 3 vkoa ennen LA:ta (arvio: syntyessään max. 3-kiloinen eli vähä meni pieleen...), joten en ollut huolissani. Synnytys kesti kaikkineen 5h 5min eikä tullut kuin yksi pieni repeämä. mielestäni sinulla ei ole mitään syytä huoleen, koska kyseessä on jo toinen synnytyksesi ja olet synnyttänyt jo yhden lähes nelikiloisen ilman mitään ongelmia!

Ensimmäinen lapsi painoi 4200g, eppari tehtiin, synnytys kesti 5 tuntia. toinen lapsi 4300, tuli 34:ssä minuutissa rytinällä, 2 tikkiä. Tämä kolmas oli 4700g ja oli helpoin synnyttää, synnytys kesti taas sen kolmisenkymmentä minuuttia, ei repeämiä.

ja tyttö 4650g 55 cm.

Eli esikoinen syntyi v.2004 kesällä 4345g painavana ja 53,5 cm. pitkänä poikalapsena... Synnytys kesti 15 tuntia eli oli suht hidas ja kivulias kokonaisuudessaan... Itse ponnistusvaihe oli mielestäni aika helppo ja pienen epparin johdosta oli viikon verran istuminen aika kipeetä. Siltikin paikat parani äkkiä ja kun kolme viikkoa synnytyksestä oli mennyt en enää muistanut koko synnytystä!



Kesällä v.2005 synnytín sitten toisen lapsemme, syntyi tyttö 4725g ja 55cm. Eli iso tyttö! Synnytys kesti viitisen tuntia ja oli hyvä kokemus niinkuin esikoisenkin kohdalla! Synnytyksen jälkeen sanoin kätilölle että voisin lähteä kotiin kun on niin hyvä olo. Kyllähän sitä seuraavina parina päivänä oli vähän hellät paikat mutta hyvin pystyin jo istumaan ja muutenkin liikkumaan. Ei tarvittu epparia eikä mitään muitakaan...



Itse olen 165cm ja 55-60kg.



Mutta tosiasiahan on se että jokainen on yksilö ja jokaisen synnyt etenee omalla laillaan. Sisarelleni kävi niin että oli ekan synnytyksen jälkeen 4,3kg pojan jäljiltä ihan rikki kolme kuukautta. Eli repeämät olivat todella pahat. Mutta niin hän sieltä parani ja odottaa nyt toista lastaan syntyväksi tammikuussa. Toivottavasti silloin kaikki menisi paremmin!

Esikoinen painoi 4200g /55cm poika,pikkukakkonen 4170g/55cm tyttö ja sitten tämä kolmas josta arvioitiin käynnistys aamuna rv38+4 että painaa siinä 4kg.Mutta kun tyttö syntyi niin painoa olikin 5090g/56cm.Synnytys ajaksi merkittiin 3tuntia ja ponnistusvaihekkin kesti vaan 4minuuttia.Repeämää ei pahemmin tullut pari tuíkkiä kuitenkin laitettiin.Tosi helppo synnytys joten hyvä vaan etten tiennyt 5 kiloista punnertavani.Että ei välttämättä hankala synnytys vaikka vauva iso.

tyynen vastauksen, että niin pitääkin. Tikkejä ommeltiin 3 eli pienet oli repeämät. En halunnut kenenkään leikkelevän minua.



Lähipiirissä kaikki lapset ovat olleet isoja (Oho äitini oli vain 3,5 kg). Yhtään kauhutarinaa en muista kuulleeni. Tai noh, mummolla oli varmasti hankalaa.. pieni siro nainen synnytti yli 6-kiloisen pojan saunassa 30-luvulla.