Elämäni rakkaus lähti sitten elämästäni :(

Viestissäsi kirjoitit (aiemmassa viestissä) että olet päätöksen erosta jo tehnyt ja voit kuvitella että vaimosi siitä yllättyy. Jos vaimo häipymisestä yllättyy, eiköhän se tarkoita että on kuvitellut asioiden olevan ok. Viesteissäsi puhut koko ajan kuinka vaimolla pitäisi miestään arvostaa ja sitä myös osoittaa. Entä itse? Osoitatko itse arvostusta puolisollesi? Viesteissäsi vain koko ajan puhut kuinka akka on sellainen ja minä haluan sitä ja minä haluan tätä... Niin minäkin haluan voittaa lotossa mutta ei sitä voittoa tule ellen jätä vähintään yhtä riviä lähimmälle ärrälle. Kuule ihan naisen näkökulmasta vinkkiä sinulle, nainen alkaa pihtaamaan siinä vaiheessa kun ei itsekään koe saavansa arvostusta. Jos haluat seksiä ja hellyyttä enemmän, ala huomioimaan vaimoasi enemmän. Ja toinen vinkki, lapsesi kärsivät erostanne joka tapauksessa vaikka olisivat 30-vuotiaita. Ennen kaikkea he tulevat teilaamaan sinut siinä vaiheessa kun ymmärtävät ettet oikeasti halunnut edes keskustella asioista. Oletko ikinä edes puhunut vaimollesi asiasta niin että hän ymmärtää sinun miettineen eroa koska koet parisuhteenne niin vaikeaksi? Eikä mitään vihassa riidassa heitettyä mä lähen menemään jos vielä huudat-heittoa.

No ensinnäkin sellainen vaihtoehto on olemassa teoriassa, että tilanne korjaantuisi, mutta tämä vaikuttaa hyvin teoreettiselta. Minun kannaltani tietysti on ikävintä se, mitä muut, esim. Lapset ajattelevat, mutta toisaalta, miksi syy pitäisi saada vaimon päähän? Tuskin hän tulee koskaan lapsille sanomaan, että äiti ei enää rakastanut isiä ja siksi isi lähti... Suoraan sanottuna minua vituttaa tämä naisten, kuten sinunkin ainainen syyn hakeminen miehestä. Kun minun mielestäni se ei ole minussa. Minä olen ulkoisesti paremmassa kunnossa kun tavatessamme. Silloinkin seurustelu alkoi vaimon aloitteesta, joten mitenkään väkisten ei ole vihille viety. Ja tosiaan tunsin itseni vuosia rakastetuksi. Ja tosiaan olen vuosien saatossa varmaan sanonut myös pahasti, mutta miksi vain miehen pahasti sanomiset lasketaan? Kyllä meillä vaimo teräväkielisyydellään voittaa mennen tullen, jos haluaa. Kaikesta huolimatta vaimo ei ole mitään pahaa tehnyt minulle, eikä todella olisi isoista kysymys, että voisin kuvitella olevani tyytyväinen.

Koskaan en ole pettänyt, mutta kymmeniin naisiin olen ihastunut, jopa rakastunut, kun olen tälläinen romantikko jne. Fakta vain on se, että mulle tämä ei riitä, ei ole riittänyt vuosiin, eikä alkuunkaan. Tiedän lukemattomia naisia, jotka kokevat samoin tahoillaan. Tässä ei ole kysymys mistään ulkonäöstä tai seksistä, joka ei riittäisi nykyisellään. Minä olen niin helvetin katkera, että tämä muutoin onnistunut elämä päättyi tälläiseen kylmyyteen. Ja nyt sitten kiitos niitä kommentteja: "eihän toi oo ees mies" "toi kirjoittaa kun nainen" "oikein tollaiselle luuserille" jne jne.

Joo myönnän, että koen ajattelevani hyvin naismaisesti tunteista, eikä minulle kymmenenvuoden nukkuminen lusikka-asennossa vaimon kanssa ole ollut kuin nautinto.

Tykkään enempi helliä toista, hieroa ja paijata, mutta JUMALAUTA odotan edes joskus saavani sitä itsekkin.

Ollaan vuorotöissä vaimon kanssa, ja odotan, että hän yöllä sänkyyn tullessa tai eri aikaan noustessaan, edes hipaisisi lähtiessään, sellaiseksi merkiksi, että välitän.... mutta ei, ei koskaan....'

Että mieti sinäkin nyt kaksi kertaa, ketä lähdet tuomitsemaan KIITOS:

Eikö ole säälittävää, että mä MUISTAN ne kerrat kun mies on sänkyyn tullessa antanut vaikka suukon olkapäähän tai paijannut kerran?

EI liene yllätys, että minäkin mietin joka päivä kamojen pakkaamista ja poistumista tältä näyttämöltä.

Ja mies on monin muin tavoin mitä mukavin, ahkera, rehellinen, ei valita, hoitaa lapsia tasavertaisesti jne.

Mutta kun on seksin aika, heittäytyy selälleen makaamaan. EI hoida koskaan loppuun hommaa, jos multa jää saamatta ( joo osaan itsekin, ei ole pointti jutussa), ei helli, ei halaile. Rakastaa kyllä, mutta mitä sen on väliä, kun ei se missään näy?

Mä suutelen, silitän ja kosketteln vaimoa paljon kun se on unessa. Tosin teen paljon sitä myös kun se on hereillä. Harvemmin se mulle tekee niin, kaipa se on siis erilainen kuin minä.

Muuta takaisin sinne entiselle kotiseudullesi lapsesi kanssa, niin minä tekisin.

että mitä tämä tämmöinen peli on: minä elätin sinua, kun olit työtön, muutin unelmatyösi perässä toiselle paikkakunnalle, irtisanoin oman vakituisen työni, jouduin vuorostani työttömäksi ja nyt tässä tilanteessa sanot, että lähdet ja jätät minut ja yhteisen lapsemme.



Missä on reiluus?



Minäkin veikkaan, että "unelmatyön" kautta mies on löytynyt toisen naisen.