Elämäni rakkaus lähti sitten elämästäni :(

Minä en ala kyseleen, enkä itkemään oloani.

No tämä ainakin saattaa olla yksi syy miksi vaimosi käyttäytyy kuin ilmaa. Jos siis et puhu kotona asioista, niin kuin tuosta kommentista voisi käsittää?

ap:lle tsemppiä, toivottavasti saat selvyyden miehesi lähtöön.

mies ei saanut työttömyyskorvauksia koska oli yrittäjä ennen työttömyyttä. lopussa sai sen verran yrityksen nimissä rahaa, ettei kannattanut nostaa korvauksia, ja kun oli hänelle iso juttu "mennä luukulle" en sitä vaatinutkaan kun tiedettiin uudesta työstä. Annoin hänen pitää kunniansa.

Mies ei juurikaan käytä alkoholia, muutaman kerran vuodessa. Sitä en varmaan olisi itse jaksanut katsella että olisi ryypännyt mun kustannuksella.



ap

Voiko rakkaus kuolla noin vain? Tuntuu niin pahalle että olenko ollutkin kaikki nämä vuodet noin mitätön hänelle. Antanut kaikkeni ja tukenut, ja tässäkö nyt kiitos. Kiitos jos jaksoit lukea vuodatukseni

Ensinnäkin osanottoni. Toisena faktaa.

Mieshän on suhteellisen heikoilla naisen kanssa, jos alkaa riiteleen. Siitä johtuu se, että kun mies saa tarpeekseen, syystä tai toisesta, tämä tekee päätöksen lähdöstä. Yleensä tähän lähtöön on vain yksi syys pohjimmiltaan. Syy on se, että mies ei koe olevansa rakastettu. Voisin hyvin kuvitella, ettei teidänkään arki, vaikka sen valoisaksi kuvailitkin, sisältänyt mitään sellaisia elementtejä, jossa miehesi olisi jotakin "ihailua, arvostusta tms" saanut osakseen. Epäilisin, että eropäätös on tehty jo työttömyyden aikana.

Mies on huono häviäjä, mies haluaa aina, että hänen lähtönsä muistetaan. Kuka olisi muistanut työttömän luuserimiehen lähtöä? Vaan nykyisessä tilanteessa miehesi oli henkisesti tarpeeksi "vahva", kostamaan sen "raskaan" ajan, kun ei saanut vilpitöntä ihailuasi.

Olen tavallaan itse samassa tilanteessa, jonkinmoisessa ikäkriisissä, en työtön, mutta henkisesti niin loppu tähän tunteettomuuteen, joka kotona vallitsee. Minä en halua loukata vaimoa, mutta olen päättänyt (mikäli mitään muutosta ei tapahdu), lähteä, kun lapset ovat kohta aikuisia.

Mielestäni en edes tee kuin palveluksen vaimolleni, kun päästän hänet "vapauteen".

Voin kuitenkin kuvitella hänet samanmoisen ihmettelyn parissa, kun hän "uutisen" kuulee. Kyllä sinäkin, jos olet rehellinen itsellesi, tiedät sisimmässäsi, että et oikesti välittänyt miehestäsi, kun hän sitä eniten tarvitsi...

että nauran sinun miehiselle näkökulmallesi. Olet vätys mieheksi jos päätät häipyä siinä vaiheessa kun vaimo poikkipuolisen sanan sanoo. Se ei kerro siitä ettet koe itseäsi rakastetuksi vaan haluat hallita vaimoasi. Et halua etkä ole kiinnostunut vaimosi asiasta ja toivot hänen olevan hiljaa. Kun vaimo ei olekaan hiljaa, sinä häivyt. Jätät vaimon miettimään uskaltaako seuraavalla kerralla avata suutaan oikeasti tärkeästi asiasta siinä pelossa että sinä jätät perheesi oman onnensa nojaan. Tämän olen itse nähnyt ja kokenut oman exäni kanssa. Niin kauan kuin miestä hymy huulilla maireasti palveltiin eikä yhtään negatiivista asiaa sanottu, kaikki oli hänen mielestään "hyvin". jep, joopa joo.

Toisekseen millainen mies ap:n käytöksestä ymmärrä olevansa arvostettu? AP maksoi miehen laskut, muutti toiselle paikkakunnalle tämän kanssa, lohdutti huonoina hetkinä ja valoi uskoa että kyllä tämä tästä. Miten sitä arvostusta olisi pitänyt vielä ukolle esittää? Jatkuvasti selittää kuinka mies on maailman mahtavin mies, vaikka tosiasiassa miehenkuvatus velkaantui siitä huolimatta että ap maksoi laskut? Huh huh...

Ja kysymys, millainen mies sinä olet kun annat vaimosi uskoa että ok menee vaikka olet jo erosta päättänyt lähteä lasten ollessa aikuisia. Pelkuri ja luuseri joka ei uskalla sanoa suoraan mitä ajattelee.

sen sanoi!

pakota se sit johki terapiaan, ettei tee paskoja sulle uudelleen. Toivottavasti saat nyt uuden työpaikan!

ongelma onkin jos haluaa jatkaa. Pystynkö siihen enää vaikka kuinka häntä rakastankin. Toivon vain että saa onnellisen elämän kuinka asiat sitten ikinä kääntyykään. Kai tähän jokin syy on, vaikka minulla ei ole kuulema oikeus sitä tietää. Tuntuu kuin olisin kommunikoinut täysin vieraan ihmisen kanssa :(



Onneksi mulla hyvä koulutus ja työkokemus joten töitä tulen saamaan tai sitten laitan kaiken remonttiin ja lähden opiskelemaan uutta ammattia, mutta täältä uudesta kaupungista muutan pois, se on varma.



Onneksi olen pitänyt itsestäni hyvää huolta, on harrastuksia ja muualla myös sosiaalista elämää, joten kunhan tästä elämän alkuun pääsee niin uskon kaiken kääntyvän hyväksi, kuten asioilla on taipumus tehdä.



Tämä tulee kyllä jäämään mieleen ikimuistoisena "kosintana", ja voipi olla etten toista kertaa sitä tee, vaikka katkeroitua ei saisi.

sen sanoi!

Olen tavallaan itse samassa tilanteessa, jonkinmoisessa ikäkriisissä, en työtön, mutta henkisesti niin loppu tähän tunteettomuuteen, joka kotona vallitsee. Minä en halua loukata vaimoa, mutta olen päättänyt (mikäli mitään muutosta ei tapahdu), lähteä, kun lapset ovat kohta aikuisia. Mielestäni en edes tee kuin palveluksen vaimolleni, kun päästän hänet "vapauteen". Voin kuitenkin kuvitella hänet samanmoisen ihmettelyn parissa, kun hän "uutisen" kuulee. Kyllä sinäkin, jos olet rehellinen itsellesi, tiedät sisimmässäsi, että et oikesti välittänyt miehestäsi, kun hän sitä eniten tarvitsi...

että nauran sinun miehiselle näkökulmallesi. Olet vätys mieheksi jos päätät häipyä siinä vaiheessa kun vaimo poikkipuolisen sanan sanoo. Se ei kerro siitä ettet koe itseäsi rakastetuksi vaan haluat hallita vaimoasi. Et halua etkä ole kiinnostunut vaimosi asiasta ja toivot hänen olevan hiljaa. Kun vaimo ei olekaan hiljaa, sinä häivyt. Jätät vaimon miettimään uskaltaako seuraavalla kerralla avata suutaan oikeasti tärkeästi asiasta siinä pelossa että sinä jätät perheesi oman onnensa nojaan. Tämän olen itse nähnyt ja kokenut oman exäni kanssa. Niin kauan kuin miestä hymy huulilla maireasti palveltiin eikä yhtään negatiivista asiaa paikkakunnalle tämän kanssa, lohdutti huonoina hetkinä ja valoi uskoa että kyllä tämä tästä. Miten sitä arvostusta olisi pitänyt vielä ukolle esittää? Jatkuvasti selittää kuinka mies on maailman mahtavin mies, vaikka tosiasiassa miehenkuvatus velkaantui siitä huolimatta että ap maksoi laskut? Huh huh... Ja kysymys, millainen mies sinä olet kun annat vaimosi uskoa että ok menee vaikka olet jo erosta päättänyt lähteä lasten ollessa aikuisia. Pelkuri ja luuseri joka ei uskalla sanoa suoraan mitä ajattelee.

Ensinnäkin kysyn mikä sinua siinä rassaa, jos jätän vaimoni? Minun tulkintani on, että rakkautta ei ole. Ei tähän liity vaimon sanomiset tai sanomattomuuden millään tapaa. Meillä vaimo sanoo mitä haluaa. Minä olen pitkän suhteen aikana usein suoraankin kertonut ehkä epämiehekkäästä hellyydenkaipuustani, johon on vuosi vuodelta vähemmän vastakaikua. Jotenkin voin ymmärtää jonkun pihtaamisen rakastavassakin suhteessa, jos seksi ei kiinnosta, mutta meillä ei ole kyse siitä. Seksiä saa, jos minä siihen teen aloitteen. Ongelma on täysin eri, kun yrität vihjailla. Ongelma on siinä, ettei vaimoni enää rakasta minua PISTE. Luonnollisesti hän ei myöskään halua erota, kun on taloudellisesti niin riippuvainen. Luonnollisestikkaan en halua lapsieni kärsivän erosta, jotan kestän kyllä, mutta en tosiaankaan aio tuhlata loppuelämääni tälläiseen kyräilyyn.

Kun vaimoni ainakin periaatteessa tietää, että kaipaan hellyyttä, eikä sitä anna ainakaan luontaisesti, kuten toista rakastava ihminen minun ihmistuntemukseni mukaan rakastetulleen HALUAA VAPAAEHTOISESTI antaa, en voi enkä näe järkeväksi tehdä perhepalaveria, jossa aiheena vaatimus, kuten Kuustosen Mikon laulussa: Ala rakastaa mua...

En myöskään koe, että minä olen tähän syyllinen, joten en koe olevani mikään vaimoni elättäjä.

Hän löytänee tahollaan uuden rakkauden, jos sellaista etsii.

Ja missä kerroin uskottelevani vaimolleni, että menee ok?

Kuukauteen en ole sormellani koskenutkaan, eikä tunnu rouvaa haittaavan millään tapaa. Eli se lääke, jota itse nautin kokoajan, ei tepsi rouvaan. Toki en kiellä, etteikö vaimoa varmaan sitten harmita, kun papereita kirjoitetaan..., mutta kaikki kääntyy vielä paremmaksi, sillä mihin muuhunkaan tämä voisi kääntyä?

Mies ei ikinä jätä naista jollei hänellä ole uusi tiedossa.



Jos et usko, niin muutaman viikon aikana hän "löytää" elämänsä rakkauden. Katso vaan.

Olen tavallaan itse samassa tilanteessa, jonkinmoisessa ikäkriisissä, en työtön, mutta henkisesti niin loppu tähän tunteettomuuteen, joka kotona vallitsee. Minä en halua loukata vaimoa, mutta olen päättänyt (mikäli mitään muutosta ei tapahdu), lähteä, kun lapset ovat kohta aikuisia. Mielestäni en edes tee kuin palveluksen vaimolleni, kun päästän hänet "vapauteen". Voin kuitenkin kuvitella hänet samanmoisen ihmettelyn parissa, kun hän "uutisen" kuulee. Kyllä sinäkin, jos olet rehellinen itsellesi, tiedät sisimmässäsi, että et oikesti välittänyt miehestäsi, kun hän sitä eniten tarvitsi...

että nauran sinun miehiselle näkökulmallesi. Olet vätys mieheksi jos päätät häipyä siinä vaiheessa kun vaimo poikkipuolisen sanan sanoo. Se ei kerro siitä ettet koe itseäsi rakastetuksi vaan haluat hallita vaimoasi. Et halua etkä ole kiinnostunut vaimosi asiasta ja toivot hänen olevan hiljaa. Kun vaimo ei olekaan hiljaa, sinä häivyt. Jätät vaimon miettimään uskaltaako seuraavalla kerralla avata suutaan oikeasti tärkeästi asiasta siinä pelossa että sinä jätät perheesi oman onnensa nojaan. Tämän olen itse nähnyt ja kokenut oman exäni kanssa. Niin kauan kuin miestä hymy huulilla maireasti palveltiin eikä yhtään negatiivista asiaa paikkakunnalle tämän kanssa, lohdutti huonoina hetkinä ja valoi uskoa että kyllä tämä tästä. Miten sitä arvostusta olisi pitänyt vielä ukolle esittää? Jatkuvasti selittää kuinka mies on maailman mahtavin mies, vaikka tosiasiassa miehenkuvatus velkaantui siitä huolimatta että ap maksoi laskut? Huh huh... Ja kysymys, millainen mies sinä olet kun annat vaimosi uskoa että ok menee vaikka olet jo erosta päättänyt lähteä lasten ollessa aikuisia. Pelkuri ja luuseri joka ei uskalla sanoa suoraan mitä ajattelee.

Ensinnäkin kysyn mikä sinua siinä rassaa, jos jätän vaimoni? Minun tulkintani on, että rakkautta ei ole. Ei tähän liity vaimon sanomiset tai sanomattomuuden millään tapaa. Meillä vaimo sanoo mitä haluaa. Minä olen pitkän suhteen aikana usein suoraankin kertonut ehkä epämiehekkäästä hellyydenkaipuustani, johon on vuosi vuodelta vähemmän vastakaikua. Jotenkin voin ymmärtää jonkun pihtaamisen rakastavassakin suhteessa, jos seksi ei kiinnosta, mutta meillä ei ole kyse siitä. Seksiä saa, jos minä siihen teen aloitteen. Ongelma on täysin eri, kun yrität vihjailla. Ongelma on siinä, ettei vaimoni enää rakasta minua PISTE. Luonnollisesti hän ei myöskään halua erota, kun on taloudellisesti niin riippuvainen. Luonnollisestikkaan en halua lapsieni kärsivän erosta, jotan kestän kyllä, mutta en tosiaankaan aio tuhlata loppuelämääni tälläiseen kyräilyyn.

Kun vaimoni ainakin periaatteessa tietää, että kaipaan hellyyttä, eikä sitä anna ainakaan luontaisesti, kuten toista rakastava ihminen minun ihmistuntemukseni mukaan rakastetulleen HALUAA VAPAAEHTOISESTI antaa, en voi enkä näe järkeväksi tehdä perhepalaveria, jossa aiheena vaatimus, kuten Kuustosen Mikon laulussa: Ala rakastaa mua...

En myöskään koe, että minä olen tähän syyllinen, joten en koe olevani mikään vaimoni elättäjä.

Hän löytänee tahollaan uuden rakkauden, jos sellaista etsii.

Ja missä kerroin uskottelevani vaimolleni, että menee ok?

Kuukauteen en ole sormellani koskenutkaan, eikä tunnu rouvaa haittaavan millään tapaa. Eli se lääke, jota itse nautin kokoajan, ei tepsi rouvaan. Toki en kiellä, etteikö vaimoa varmaan sitten harmita, kun papereita kirjoitetaan..., mutta kaikki kääntyy vielä paremmaksi, sillä mihin muuhunkaan tämä voisi kääntyä?

Viestissäsi kirjoitit (aiemmassa viestissä) että olet päätöksen erosta jo tehnyt ja voit kuvitella että vaimosi siitä yllättyy. Jos vaimo häipymisestä yllättyy, eiköhän se tarkoita että on kuvitellut asioiden olevan ok. Viesteissäsi puhut koko ajan kuinka vaimolla pitäisi miestään arvostaa ja sitä myös osoittaa. Entä itse? Osoitatko itse arvostusta puolisollesi? Viesteissäsi vain koko ajan puhut kuinka akka on sellainen ja minä haluan sitä ja minä haluan tätä... Niin minäkin haluan voittaa lotossa mutta ei sitä voittoa tule ellen jätä vähintään yhtä riviä lähimmälle ärrälle.

Kuule ihan naisen näkökulmasta vinkkiä sinulle, nainen alkaa pihtaamaan siinä vaiheessa kun ei itsekään koe saavansa arvostusta. Jos haluat seksiä ja hellyyttä enemmän, ala huomioimaan vaimoasi enemmän.

Ja toinen vinkki, lapsesi kärsivät erostanne joka tapauksessa vaikka olisivat 30-vuotiaita. Ennen kaikkea he tulevat teilaamaan sinut siinä vaiheessa kun ymmärtävät ettet oikeasti halunnut edes keskustella asioista. Oletko ikinä edes puhunut vaimollesi asiasta niin että hän ymmärtää sinun miettineen eroa koska koet parisuhteenne niin vaikeaksi? Eikä mitään vihassa riidassa heitettyä mä lähen menemään jos vielä huudat-heittoa.

Viestissäsi kirjoitit (aiemmassa viestissä) että olet päätöksen erosta jo tehnyt ja voit kuvitella että vaimosi siitä yllättyy. Jos vaimo häipymisestä yllättyy, eiköhän se tarkoita että on kuvitellut asioiden olevan ok. Viesteissäsi puhut koko ajan kuinka vaimolla pitäisi miestään arvostaa ja sitä myös osoittaa. Entä itse? Osoitatko itse arvostusta puolisollesi? Viesteissäsi vain koko ajan puhut kuinka akka on sellainen ja minä haluan sitä ja minä haluan tätä... Niin minäkin haluan voittaa lotossa mutta ei sitä voittoa tule ellen jätä vähintään yhtä riviä lähimmälle ärrälle. Kuule ihan naisen näkökulmasta vinkkiä sinulle, nainen alkaa pihtaamaan siinä vaiheessa kun ei itsekään koe saavansa arvostusta. Jos haluat seksiä ja hellyyttä enemmän, ala huomioimaan vaimoasi enemmän. Ja toinen vinkki, lapsesi kärsivät erostanne joka tapauksessa vaikka olisivat 30-vuotiaita. Ennen kaikkea he tulevat teilaamaan sinut siinä vaiheessa kun ymmärtävät ettet oikeasti halunnut edes keskustella asioista. Oletko ikinä edes puhunut vaimollesi asiasta niin että hän ymmärtää sinun miettineen eroa koska koet parisuhteenne niin vaikeaksi? Eikä mitään vihassa riidassa heitettyä mä lähen menemään jos vielä huudat-heittoa.

No ensinnäkin sellainen vaihtoehto on olemassa teoriassa, että tilanne korjaantuisi, mutta tämä vaikuttaa hyvin teoreettiselta. Minun kannaltani tietysti on ikävintä se, mitä muut, esim. Lapset ajattelevat, mutta toisaalta, miksi syy pitäisi saada vaimon päähän? Tuskin hän tulee koskaan lapsille sanomaan, että äiti ei enää rakastanut isiä ja siksi isi lähti... Suoraan sanottuna minua vituttaa tämä naisten, kuten sinunkin ainainen syyn hakeminen miehestä. Kun minun mielestäni se ei ole minussa. Minä olen ulkoisesti paremmassa kunnossa kun tavatessamme. Silloinkin seurustelu alkoi vaimon aloitteesta, joten mitenkään väkisten ei ole vihille viety. Ja tosiaan tunsin itseni vuosia rakastetuksi. Ja tosiaan olen vuosien saatossa varmaan sanonut myös pahasti, mutta miksi vain miehen pahasti sanomiset lasketaan? Kyllä meillä vaimo teräväkielisyydellään voittaa mennen tullen, jos haluaa. Kaikesta huolimatta vaimo ei ole mitään pahaa tehnyt minulle, eikä todella olisi isoista kysymys, että voisin kuvitella olevani tyytyväinen.

Koskaan en ole pettänyt, mutta kymmeniin naisiin olen ihastunut, jopa rakastunut, kun olen tälläinen romantikko jne. Fakta vain on se, että mulle tämä ei riitä, ei ole riittänyt vuosiin, eikä alkuunkaan. Tiedän lukemattomia naisia, jotka kokevat samoin tahoillaan. Tässä ei ole kysymys mistään ulkonäöstä tai seksistä, joka ei riittäisi nykyisellään. Minä olen niin helvetin katkera, että tämä muutoin onnistunut elämä päättyi tälläiseen kylmyyteen. Ja nyt sitten kiitos niitä kommentteja: "eihän toi oo ees mies" "toi kirjoittaa kun nainen" "oikein tollaiselle luuserille" jne jne.

Joo myönnän, että koen ajattelevani hyvin naismaisesti tunteista, eikä minulle kymmenenvuoden nukkuminen lusikka-asennossa vaimon kanssa ole ollut kuin nautinto.

Tykkään enempi helliä toista, hieroa ja paijata, mutta JUMALAUTA odotan edes joskus saavani sitä itsekkin.

Ollaan vuorotöissä vaimon kanssa, ja odotan, että hän yöllä sänkyyn tullessa tai eri aikaan noustessaan, edes hipaisisi lähtiessään, sellaiseksi merkiksi, että välitän.... mutta ei, ei koskaan....'

Että mieti sinäkin nyt kaksi kertaa, ketä lähdet tuomitsemaan KIITOS:

ja kerro ajatuksistasi avoimesti ajoissa, anna toiselle viimeinen mahdollisuus, äläkä vain häippäse jonain päivänä

sillä että ap on miestä elättänyt vaikeana aikana. Luulenpa, että mies on tosiaan käyttänyt ap:n silmitöntä rakastumista hyväkseen tai ainakin vaan antanut tilanteen kehittyä vaikka tunteet eivät ole ihan olleet samat. Ap kertoo muuttaneensa toiselle paikkakunnalle mukisematta ja itsestäänselvästi jättäneensä vakityönsäkin miehen vuoksi.... ohhoh. Rakkauden tähden tekee suuria tekoja, mutta minusta kuulostaa, että tässä suhteessa toinen on rakastanut enemmän kuin toinen ja nyt loppullisen sitoutumisen hetkellä mies ei enää halunnut jatkaa. :(

sehän se on monissa suhteissa vikana, kun lakataan puhumasta asioista. Odotetaan vain että toinen ymmärtää muutenkin mitä pitäisi tehdä/sanoa, "oletetaan". Ja sitten toinen kuvittelee että kaikki on ok ja toinen pakkaa jo mielessään kamojaan.

miehet ovat luonteeltaan ailahtelevaisia. Ei merkitse mitään vaikka olette tehneet kaikenlaisia uhrauksia, ajallisia tai taloudellisia, miehen sanavarastoon ei kuulu sana kiitollisuudenvelka, kaikki tuollainen on turhaa. Miehelle on vain tärkeintä milta kulloinkin tuntuu nykyhetkessä, eivät pysty katsomaan ajassa taakse- tai eteenpäin. Vaikka on luvannut mitä tahansa, vain hölmö uskoo miehen muistavan tai että sellainen hetken huumassa annettu lupaus merkitsisi mitään. Samoin ei muisti riitä siihen että pitäisi tehdä sitä tai tätä kun vaimo on joskus menneisyydessä tehnyt jonkinlaisia uhrauksia jotka velvoittaisivat miestä toimimaan tietyllä tavalla, syyttäkää itseänne jos olette yksipuolisesti tehneet uhrauksia miehen hyväksi ja sitten vastapalvelusta ei tulekaan.

miehet ovat luonteeltaan ailahtelevaisia. Ei merkitse mitään vaikka olette tehneet kaikenlaisia uhrauksia, ajallisia tai taloudellisia, miehen sanavarastoon ei kuulu sana kiitollisuudenvelka, kaikki tuollainen on turhaa. Miehelle on vain tärkeintä milta kulloinkin tuntuu nykyhetkessä, eivät pysty katsomaan ajassa taakse- tai eteenpäin. Vaikka on luvannut mitä tahansa, vain hölmö uskoo miehen muistavan tai että sellainen hetken huumassa annettu lupaus merkitsisi mitään. Samoin ei muisti riitä siihen että pitäisi tehdä sitä tai tätä kun vaimo on joskus menneisyydessä tehnyt jonkinlaisia uhrauksia jotka velvoittaisivat miestä toimimaan tietyllä tavalla, syyttäkää itseänne jos olette yksipuolisesti tehneet uhrauksia miehen hyväksi ja sitten vastapalvelusta ei tulekaan.

Suhde joka perustuu kiitollisuudenvelkaan?

Mies on luonteeltaan myös player joten varmasti saa jokapäivästä pientä asianmukaista huomioo toimiston tytöiltä, kassoilta ja asiakkailtaan mikä on ihan ok, minun mielestä piristää vain työpäiviä.

Viestissäsi kirjoitit (aiemmassa viestissä) että olet päätöksen erosta jo tehnyt ja voit kuvitella että vaimosi siitä yllättyy. Jos vaimo häipymisestä yllättyy, eiköhän se tarkoita että on kuvitellut asioiden olevan ok. Viesteissäsi puhut koko ajan kuinka vaimolla pitäisi miestään arvostaa ja sitä myös osoittaa. Entä itse? Osoitatko itse arvostusta puolisollesi? Viesteissäsi vain koko ajan puhut kuinka akka on sellainen ja minä haluan sitä ja minä haluan tätä... Niin minäkin haluan voittaa lotossa mutta ei sitä voittoa tule ellen jätä vähintään yhtä riviä lähimmälle ärrälle. Kuule ihan naisen näkökulmasta vinkkiä sinulle, nainen alkaa pihtaamaan siinä vaiheessa kun ei itsekään koe saavansa arvostusta. Jos haluat seksiä ja hellyyttä enemmän, ala huomioimaan vaimoasi enemmän. Ja toinen vinkki, lapsesi kärsivät erostanne joka tapauksessa vaikka olisivat 30-vuotiaita. Ennen kaikkea he tulevat teilaamaan sinut siinä vaiheessa kun ymmärtävät ettet oikeasti halunnut edes keskustella asioista. Oletko ikinä edes puhunut vaimollesi asiasta niin että hän ymmärtää sinun miettineen eroa koska koet parisuhteenne niin vaikeaksi? Eikä mitään vihassa riidassa heitettyä mä lähen menemään jos vielä huudat-heittoa.

No ensinnäkin sellainen vaihtoehto on olemassa teoriassa, että tilanne korjaantuisi, mutta tämä vaikuttaa hyvin teoreettiselta. Minun kannaltani tietysti on ikävintä se, mitä muut, esim. Lapset ajattelevat, mutta toisaalta, miksi syy pitäisi saada vaimon päähän? Tuskin hän tulee koskaan lapsille sanomaan, että äiti ei enää rakastanut isiä ja siksi isi lähti... Suoraan sanottuna minua vituttaa tämä naisten, kuten sinunkin ainainen syyn hakeminen miehestä. Kun minun mielestäni se ei ole minussa. Minä olen ulkoisesti paremmassa kunnossa kun tavatessamme. Silloinkin seurustelu alkoi vaimon aloitteesta, joten mitenkään väkisten ei ole vihille viety. Ja tosiaan tunsin itseni vuosia rakastetuksi. Ja tosiaan olen vuosien saatossa varmaan sanonut myös pahasti, mutta miksi vain miehen pahasti sanomiset lasketaan? Kyllä meillä vaimo teräväkielisyydellään voittaa mennen tullen, jos haluaa. Kaikesta huolimatta vaimo ei ole mitään pahaa tehnyt minulle, eikä todella olisi isoista kysymys, että voisin kuvitella olevani tyytyväinen.

Koskaan en ole pettänyt, mutta kymmeniin naisiin olen ihastunut, jopa rakastunut, kun olen tälläinen romantikko jne. Fakta vain on se, että mulle tämä ei riitä, ei ole riittänyt vuosiin, eikä alkuunkaan. Tiedän lukemattomia naisia, jotka kokevat samoin tahoillaan. Tässä ei ole kysymys mistään ulkonäöstä tai seksistä, joka ei riittäisi nykyisellään. Minä olen niin helvetin katkera, että tämä muutoin onnistunut elämä päättyi tälläiseen kylmyyteen. Ja nyt sitten kiitos niitä kommentteja: "eihän toi oo ees mies" "toi kirjoittaa kun nainen" "oikein tollaiselle luuserille" jne jne.

Joo myönnän, että koen ajattelevani hyvin naismaisesti tunteista, eikä minulle kymmenenvuoden nukkuminen lusikka-asennossa vaimon kanssa ole ollut kuin nautinto.

Tykkään enempi helliä toista, hieroa ja paijata, mutta JUMALAUTA odotan edes joskus saavani sitä itsekkin.

Ollaan vuorotöissä vaimon kanssa, ja odotan, että hän yöllä sänkyyn tullessa tai eri aikaan noustessaan, edes hipaisisi lähtiessään, sellaiseksi merkiksi, että välitän.... mutta ei, ei koskaan....'

Että mieti sinäkin nyt kaksi kertaa, ketä lähdet tuomitsemaan KIITOS:

kirjoituksesi. Koko ajan kirjoitat kuinka vaimo on sellainen ja minä haluaisin sitä ja minä haluaisin tätä. Kyllä MINÄ ymmärrän mainiosti ettet ole tilanteeseen tyytyväinen, mutta oletko keskustellut asiasta vaimosi kanssa. Siis todella keskustellut etkä vaan heittänyt: sinä et ikinä koske minuun ja minä haluaisin.... Et sinä voi vain vaatimuksia (minä haluan sitä ja minä haluan tätä) heitellä ilmaan. Jospa seuraavalla kerralla aloittaisit suoraan sanoilla: En ole tyytyväinen meidän parisuhteeseen ja olen miettinyt eroa. Sen jälkeen kukaan ei voi väittää ettetkö ole yrittänyt.

Kysyin myös sinulta miten sinä osoitat arvostusta vaimollesi. Sopivasti ohitit sen kohdan sanomalla vain että minä haluaisin... Koko sinun tekstisi on vain minä haluan.... Jos itse haluaa jotain, täytyy sen eteen itselläkin tehdä töitä. Kannattaa omaa käytöstä muuttaa, jonka jälkeen sitä voi vaatia toisiltakin.

Kerroit myös vaimosi tekevän vuorotyötä. Onko missään vaiheessa käynyt päässäsi että vaimo voi olla helvetin väsynyt, juuri ja juuri jaksaa kotityöt tehdä. Ei siinä kuule seksi käy mielessä kun sängystä puhutaan (kokemuksesta tiedän). Ja ole hyvä äläkä vaan ala selittämään että olen se minäkin vuorotyössä, olen minäkin väsynyt... Jos vaimosi on joskus osoittanut sinulle hellyyttä, jotakin on täytynyt tapahtua, joka teidän parisuhteessanne (lapset monesti muuttaa sitä, vaikea murrosikä esim) tai vaimossasi itsessään. Minun on vaikea uskoa että vaimosi olisi noin vain lakannut rakastamasta sinua, oletko koskaan kysynyt miksi teidän väliset hellyydenosoitukset on vähentyneet? Onko joku arjessa niin väsyttävää tai töissä? Vai onko teillä vain niin vähän yhteistä aikaa? Miten olisi irtiotto arjesta?

parisuhde on kahden ihmisen kauppa, ja ap.n tekstistä kyllä paistaa välittäminen. Mitenköhän sinä mahdat osoittaa välittämisesi vaimollesi, vai pidätkö sitä vain naisen tehtävänä? Tunteettomuus kotona voi johtua sinustakin, jos et saa suutasi auki ja puhu fiiliksistäsi.

mutta samalla tuli tunne sinun tekstiä lukiessa että tuo mieshän on täysin itsekeskeinen ja saamaton. Kaiken olet saanut tehdä sen puolesta, myös sellaista, mitä joku muu ehkä terveemmän itsetunnon omaava, ei olisi tehnyt. Älä ole niin pyyteetön vaan opettele vaatimaan enemmän. Minä kyllä uskon että tuolla jossain sinua odottelee oikea Mies eikä tuollainen nössö pelkuri.