Te, jotka ette ole mustasukkaisia

Mustasukkaisuudella varmimmin ajaa toisen pois. Luotan puolisooni. Luotan myös siihen, että kertoo jos jotain kerrottavaa on. Mitä en tiedä se ei myöskään satuta minua. Mustasukkainen tai niin toinen voi pettää kuitenkin. Mikis ihmeessä kuvittelisin puolisoni harrastavan seksiä jonkun toisen kanssa? Miksi pilaisin omaa elämääni kuvitteluilla. Faktat faktoina sitten jos ssen aika on.

mutta eihän toista voi koko ajan vahtia vai voiko?Ja kuka jaksaa?Ite toivon eniten mieheltä rehellisyyttä.Jos panee muita,se täytyy kertoa sillä kusetus on pahinta.

Entisessä suhteessa minua on petetty, myös thaissa on käyty.Mutta nykyistä suhdetta en voi sen takia pilata tyhmällä vahtaamisella.

kyllä varmaan harmitttais jos mies lähtis toisen matkaan, mutta en mä nyt näe, miksi se niin tekisi. Mä olen kuitenkin aika monella tavalla erinomainen.



Ja JOS se niin tekisi niin kyllä mä sitten pärjäisin ilmankin. Niin että musta on turha surra etukäteen.



Mä tiedän pariskuntia, joissa mies on pettänyt ja pariskuntia joissa molemmat ovat olleet uskollisia. Se vahtiminen ei käytännössä vaikuta asiaan.

haluaisi kuvitella, mitä mieheni mahd. tekee jossain jatkoilla, tai mitä se ajattelee näteistä työkavereistaan, tai olikohan se nyt oikeasti ylitöissä vai ei, mutta en vaan voi sille mitään. Olishan se paljon helpompaa olla miettimättä. Ehkä joku sitten miettii, että onkohan lapsi kunnossa siellä kotona tai meniköhän tuo ambulanssi meille, mulla ei ole vielä lapsia mutta samankaltainen ajatusmalli.

Toki satuttaisi tuollainen, mutta ei mun mahdollinen mustasukkaisuus sitä mahdollisuutta poista!



Minusta on turha tuhlata energiaa murehtimalla asioita, mille ei mitään itse voi. Uhraan mielummin energiaa asioihin, jotka on minulle tärkeitä ja joihin voin itse vaikuttaa.

ryyppäisi itseään koskaan siihen kuntppn, että toiset saisivat patistettua vastoin tahtoa Thai-hierontaan tai muuhunkaan.

Mustasukkaisuudella ja kyttäämisellä ja rajoittamisella saa sen avioeron varmimmin aikaiseksi.

"tekee jotain sjossain jatkoilla tai ajattelee nättejä työkavereitaan jne". Teetkö sä sitten jotain hölmöä heti kun saat tilaisuuden? Jos teet niin kannattaisko aloittaa sen kuntoon panemisesta? jos taas et niin onko miehesi oikeasti noin paljon huonompi kuin sinä?

Miten kykenette siihen? Eikö teitä haittaisi ollenkaan, jos mies lähtisi jonkun toisen matkaan, ja että se toinen voi löytyä vaikka työpaikalta, kuten yleensä käy? Eikö tule ikinä mieleen, jos mies on vaikka polttareissa, että sielläpä on paljon viinaa ja kenties thai- hierontaa ja yllyttäviä kavereita? Jos kuvittelisitte miehenne harrastamassa seksiä toisen kanssa, niin eikö se ajaus häiritse yhtään?

Mutta miksi tuhlaisin aikaa mokoman miettimiseen etukäteen, siis mustasukkaisuuteen. Luotan mieheeni, kunnes toisin todistetaan. Jos hän haluaa pettää, en voi sitä mitenkään estää. Kaikkein vähiten mustasukkaisuudella, kyttäämisellä ja nalkutuksella.

Sama pätee myös toisinpäin.

Ajatus lähtee siitä ,että minusta toisia ihmisiä ei saa tahallisesti loukata. Minä en tee niin ja siten uskon, ettei miehenikään tee niin. Uskon olevani niin hyvä, ettei miehellä ole tarvetta vaihtoon

Ja olen siis aika varma itsestäni parisuhteessa. Se on hyvä lähtökohta, epävarmuus kylvää mustasukkaisuutta.



Joten vastaus: luonnostaan tulee.

jos mies kävisi toista naista panemassa tai lähtisi sen toisen naisen matkaan. Mutta kuten moni yllä oleva on kirjoittanut, vaikka kuinka kyttäisin ja mustasukkaisuudessani hermona vouhkaisin, ei se vähennä yhtään sitä mahdollisuutta että mies panisi toista naista. Sillä vain ajaisin miehen pois. Jos mies on mennäkseen, se menee vaikka päälläni seisoisin ja viheltäisin Ranskan kansallislaulun.



Toisekseen uskon että mieheni osaa erottaa seksin ja rakastamisen toisistaan. Naida voi ketä vaan, vaikka naapurin 3-jalkaista koiraa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että arki sujuu ja elämä on enimmäkseen hyvää. Uskon että mies osaa asettaa minut ja lapsemme seksin edelle. Ja jos ei osaisi, ei se siitä kyttäämällä muuksi muuttuisi. Miksipä sellaisen perään itkemään.

vapaa suhde auttaa. Ei tarvitse pelätä toisen karkaavan mihinkään kun se "karkaaminen" on hetkeksi täysin sallittua, kunhan kotiin palaa ja rakastaa mua eniten. Samat oikeudet mulla. Ei tarvitse ahdistua.



Toiminu monta vuotta jo.

Kuinka ihmeessä te pystytte olemaan olematta mustasukkaisia tai "epäileväisiä"??? Siis miten te psyykkaatte itsenne sellaisiksi, että mitään epäileväisiä ajatuksia ei vaan tule mieleen tai jos tulee, ne painetaan taka-alalle??



Inhoan itsessäni mustasukkaisuutta, joka ennemmin tai myöhemmin hiipii mun mieleen vaikka tiedän, että aihetta ei ole. Saatan syyttää miestä ihan typeristä asioista ja kysellä ahdistavasti kaikenlaista vaikka järki sanoo, että aihetta ei ole. Mut joskus jotkut jutut kalvavat niin kauan että pakko ne on päästää ulos...



Lapsuus oli rikkonainen ja vanhemmilla paljon mustasukkaisuussotkuja ja kolmansia pyöriä, mikä varmaan vaikuttaa omaan käytökseen.

Olisin mustasukkainen. Itse olin aikaisemmin todella mustasukkainen, mutta nyt olen jotenkin kasvanut yli siitä. Vaati kyllä itsetunnon rakentelua ja työstöä, että pääsin eroon siitä. Mutta ihanaa ettei tarvi epäillä ja olla mustis :)



Alkuperäiseen kysymykseen: tottakai kyseiset ajatukset häiritsisivät, mutta en ajattele niitä. Toista ei voi omistaa tai hallita. Mies saa itse päättää tahtooko lopettaa suhteemme tai loukata minua. Toivon, että ei tee sitä koskaan, mutta en voi päättää sitä hänen puolestaan.

Olen joskus ollut tilanteessa, jossa mustasukkaisuus olisi ollut aiheellista. En kuitenkaan kokenut mitään raivoa tai kiihkeitä tunteita, enemmän järjellä kohtasin tilanteet.

Esim nuoruuden suhteessa näin käydessä miehelle totesin, että on vapaa lähtemään, mutta olen pettynyt ja loukkaantunut hänen tavastaan hoitaa asia. Toki kyyneleet valuivat, en ole tunteeton, mutta mustasukkaisuutta en tuntenut. Mies pyysi anteeksi peittelyä ja valheellisuuta ja erosimme sovussa.

... Siis miten te psyykkaatte itsenne sellaisiksi, että mitään epäileväisiä ajatuksia ei vaan tule mieleen tai jos tulee, ne painetaan taka-alalle??

Mä olen kuitenkin aika monella tavalla erinomainen.

Kun tykkää itsestään, on vasta mahdollista luoda tasapainoinen kunnioittava parisuhde.

sitä mustasukkaisuudella ja rajoittamisella pystynyt estämään. Exä sen sijaan teki mun elämästäni ihan helvettiä olemalla mustasukkainen.



Eron aikaan olin exästä mustasukkainen, mutta se ei onneksi jäänyt pysyvästi osaksi persoonallisuuttani.



Nykyisessä suhteessa en ole mustasukkainen. En mä ala miettiä, mitä kaikkea mahdollista mies voi tehdä, kun ei olla yhdessä. Miksi mä sellaisia miettisin? Mitä hyötyä siitä olisi?

Minä en ole mustasukkainen, mutta kärsin luulotautisuudesta, sairauksien ja kuoleman pelosta.



Ja vastauksena kysymykseenne: Totta kai minuakin loukkaisi tosi paljon, jos mies pettäisi. Mutta en usko hänen pettävän. Pieniä ihastuksia varmasti voi tulla ja kaikenlaista mieleen, mutta uskon täysin siihen, että mies rakastaa ja kunnioittaa minua ja pitää perhettään tärkeämpänä kuin mahdollisia muita naisia.



Toisekseen, en voi kontrolloida miestäni, aikuista ihmistä! Hän on itse vastuussa teoistaan. Jos niin ihmeellisestu kävisi että hän kuitenkin minua pettäisi, niin häpeä olisi hänen, ei minun.

Mä lähtökohtaisesti luotan mieheeni, meidän parisuhteeseen ja itseeni.

Jos kävisi ilmi, että luottamus on petetty, olisin tottakai äärimmäisen pettynyt, mutta miten mä voisin asiaan vaikuttaa? En ainakaan niin, että hankkisin itselleni pahan olon.

Mun yhdellä kaverilla on mustasukkainen vaimo, joka tekee miehen elämästä ihan helvettiä. Mun tosin käy sitä naista vähän sääliksi, kun se on itsestään niin epävarma.

Kuinka ihmeessä te pystytte olemaan olematta mustasukkaisia tai "epäileväisiä"??? Siis miten te psyykkaatte itsenne sellaisiksi, että mitään epäileväisiä ajatuksia ei vaan tule mieleen tai jos tulee, ne painetaan taka-alalle??

Inhoan itsessäni mustasukkaisuutta, joka ennemmin tai myöhemmin hiipii mun mieleen vaikka tiedän, että aihetta ei ole. Saatan syyttää miestä ihan typeristä asioista ja kysellä ahdistavasti kaikenlaista vaikka järki sanoo, että aihetta ei ole. Mut joskus jotkut jutut kalvavat niin kauan että pakko ne on päästää ulos...

Lapsuus oli rikkonainen ja vanhemmilla paljon mustasukkaisuussotkuja ja kolmansia pyöriä, mikä varmaan vaikuttaa omaan käytökseen.