Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette ole mustasukkaisia
11.06.2010 |
Miten kykenette siihen? Eikö teitä haittaisi ollenkaan, jos mies lähtisi jonkun toisen matkaan, ja että se toinen voi löytyä vaikka työpaikalta, kuten yleensä käy? Eikö tule ikinä mieleen, jos mies on vaikka polttareissa, että sielläpä on paljon viinaa ja kenties thai- hierontaa ja yllyttäviä kavereita? Jos kuvittelisitte miehenne harrastamassa seksiä toisen kanssa, niin eikö se ajaus häiritse yhtään?
Kommentit (33)
mitään noin säälittävää. Ei vois vähempää kiinnostaa mitä joku (esim. lapseni isä) jostain ihmisestä ajattelee tai niiden kanssa tekee tai ei tee. Hankkikaa (hieman laajakatseisempi) elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään noin säälittävää. Ei vois vähempää kiinnostaa mitä joku (esim. lapseni isä) jostain ihmisestä ajattelee tai niiden kanssa tekee tai ei tee. Hankkikaa (hieman laajakatseisempi) elämä.
muut vastaukset oli järkeviä, tästä taas tulee mieleen, ettei siitä lapsen isästä muutenkaan olla niin kiinnostuneita. Silloinhan on helppoa olla olematta mustasukkainen.
Kuinka ihmeessä te pystytte olemaan olematta mustasukkaisia tai "epäileväisiä"??? Siis miten te psyykkaatte itsenne sellaisiksi, että mitään epäileväisiä ajatuksia ei vaan tule mieleen tai jos tulee, ne painetaan taka-alalle??
Inhoan itsessäni mustasukkaisuutta, joka ennemmin tai myöhemmin hiipii mun mieleen vaikka tiedän, että aihetta ei ole. Saatan syyttää miestä ihan typeristä asioista ja kysellä ahdistavasti kaikenlaista vaikka järki sanoo, että aihetta ei ole. Mut joskus jotkut jutut kalvavat niin kauan että pakko ne on päästää ulos...
Lapsuus oli rikkonainen ja vanhemmilla paljon mustasukkaisuussotkuja ja kolmansia pyöriä, mikä varmaan vaikuttaa omaan käytökseen.
Ei tarvitse psyykata itseä mitenkään enkä paina taka-alalle mustasukkaisuutta. Sellainen ei minun luonteeseen kertakaikkiaan kuulu.
Minunkin isälläni oli ilmeisesti ollut toinen nainen silloin kun olivat äitini kanssa olleet yhdessä pari vuotta, ikää silloin molemmilla alle 20. Varhaisimpia lapsuusmuistoja on vanhempien riidellessä keittiössä ja äitini itkiessä. Senkin muistan lapsuudesta kuinka äiti oli löytänyt kotitalomme pihalta kaulakorun ja kysyi minulta kenen naisen se voisi olla ja onko isä viime aikoina puhunut minulle kenestäkään naisesta. Ja hei, me asuttiin kerrostalossa, kaulakoru voi olla ihan kenen vaan, postimiehenkin. Syynä tähän äitin epäluuloon oli se että kaulakoruun oli kaiverrettu E ja M, isäni toinen nimi on Mauri. Johan se oli varma merkki että isä pyörittää toista naista.
Minuun tuo äitini epäluuloisuus on vaikuttanut juuri päinvastaisella tavalla. Ymmärsin että mustasukkaisuudella en pysty miestäni kahlitsemaan. Jos on tarpeeksi näppärä, pystyy pettämään vaikka työmatkalla ja tulee 10min myöhemmin kotiin kuin normaalisti.
En koe minkäänlaista omistamisenhalua. Jos se kiintymyksen puutteeksi halutaan tulkita, niin ihan vapaasti. Omapa on pääsi.
mitään noin säälittävää. Ei vois vähempää kiinnostaa mitä joku (esim. lapseni isä) jostain ihmisestä ajattelee tai niiden kanssa tekee tai ei tee. Hankkikaa (hieman laajakatseisempi) elämä.
muut vastaukset oli järkeviä, tästä taas tulee mieleen, ettei siitä lapsen isästä muutenkaan olla niin kiinnostuneita. Silloinhan on helppoa olla olematta mustasukkainen.
Toki satuttaisi tuollainen, mutta ei mun mahdollinen mustasukkaisuus sitä mahdollisuutta poista!
Minusta on turha tuhlata energiaa murehtimalla asioita, mille ei mitään itse voi. Uhraan mielummin energiaa asioihin, jotka on minulle tärkeitä ja joihin voin itse vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Min olen suhteessani elänyt molemmat äärilaidat läpi...alkuvuosina olin erittäin musyis,ihan kaikesta ja asiaa ei helpottanut miehen törppöily ja ns.minun tahallinen kiusaaminen silloin kun humalassa oltiin.En oiekasti itse enää jaksanut sitä,olin ihan hirveä ja kaikki vapaa-aikani meni siihen että mietin pettääkö minua,kenen kanssa,koska,mitä valehtelee.Oli helkutin inhottavaa olla kotona lasten kanssa kun mies oli kavereiden kanssa viihteellä,kyttäilin puhelinta ja tein "tarkistus"soittoja ja kuuntelin minkälaisia ääniä taustamölystä kuuluu.
Selvisin lopulta kun aloin rakentamaan elämääni kodin ulkopuolelle,hankin harrastuksia j aloin päässäni ne pahimman kauhu skenaariot että "entä jos mieheni lähteekin" ja jatkoin tota "entä jos" kysymyksiäni todella pitkälle,opin huomaamaan että selviä ilmankin miestä.Se käänsi asiat toisinpäin.En enää kysellyt ja ollut kyylä.Mieheni joka ei ikinä ollut mustis niin tuli mustasukkaiseksi ja eikä aikaakaan niin jäi kiinni kaikesta epämääräisestä toiminnasta joka ilmeni meidän "hyvänä aikana".
Nyt ollaan molemmat aika aika kuivilla tosta mahdottomasta mustis tunteesta,asioita on annettu anteeksi ja tiedetään että oikeasti suhteen eteen pitää nähdä vaivaa...molemmat tiedetään että selvittäisiin myös ilman toista joten ei osata enää kahlita ja nyt vasta suhteessamme pystytään puhutaan ikävistä asioistakin ilman että täytyy miettiä mitä toinen ajattelee ja tekee tämän takia.Nyt vasta pystytään luottaan ja rakastaa ilman ehtoja!
ps.suhdetta takana 7v
Hän ei ole koskaan antanut siihen aihetta. Minusta tuollainen on sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioeroni syy oli miehen toistuva uskottomuus. Olin hänestä erittäin mustasukkainen. Nykyään en kuitenkaan tunne lainkaan mustasukkaisuutta, vaan luotan mieheeni täysin. Syitä on varmasti sekä hänessä että minussa. Tein eroni jälkeen aika paljon töitä itseni kanssa ja tiedän nyt olevani aika mahtava pakkaus millä mittarilla tahansa. Toisaalta mieheni tietää, miten turvallisuutta luodaan suhteeseen. Hän kehuu minua jatkuvasti kauniiksi (tärkeää!) ja sanoo usein esimerkiksi ettei jaksaisi kuunnella ketään muuta puolta tuntia pidempään. Hänellä on työ, jossa minua 20 vuotta nuoremmat tytöt rakastuvat häneen jatkuvasti (fakta). Hän on jopa menettänyt asiakkaita, koska ei ole vastannut heidän tunteisiinsa. He ovat hänelle kuitenkin vain asiakkaita, minä olen Aikuinen Nainen. Hänen naisensa.
Joku oikein lietsoo mustasukkaisuutta piilottelemalla puhelinta, sulkemalla tietokoneen kannen kun tulee samaan huoneeseen, näpyttelemällä jatkuvasti kännykkää kieltäytyen kertomaan kenen kanssa viestittelee. Tai jos joku nainen (ennestään tuttu) tulee juttelemaan, niin ei esittele ollenkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku oikein lietsoo mustasukkaisuutta piilottelemalla puhelinta, sulkemalla tietokoneen kannen kun tulee samaan huoneeseen, näpyttelemällä jatkuvasti kännykkää kieltäytyen kertomaan kenen kanssa viestittelee. Tai jos joku nainen (ennestään tuttu) tulee juttelemaan, niin ei esittele ollenkaan...
mutta mies tekee tätä samaa vaikka kuinka paljon yrittäisit kytätä. Ei ehkä onnistu niin usein vieraissa juoksemaan mutta juoksee kuitenkin.
Sinun pitää arvostaa itseäsi esemmän ja sanoa että tuollainen peli ei kertakaikkiaan vetele. Jos mies ei usko, lähde. Tuolla on sellaisiakin miehiä joiden muna tulee housuista vain sinun vuoksesi. Usko pois.
viimeiseen kysymykseen että kyllä, en tykkää kuvitella miestäni harrastamassa seksiä jonkun toisen kanssa.
Mutta miksi olisin mustasukkainen kun ei ole mitään syytä. Luotan mieheeni ja hän minuun. Toki aina on kaikki mahdollista, sekin että mies sittenkin joskus pettäisi jos sopiva tilaisuus tulisi mutta koska vielä kertaakaan ei ole mitään syytä ollut mustasukkaisuuteen niin miksi murehtia sellaisia asioita mitä ei kenties ikinä tapahdu?
Ihan yhtä lailla mies antaa minun tulla ja mennä eikä ole mustasukkainen miespuolisista tuttavistani, sillä siihen ei ole mitään syytä. Uskon, että mieheni kaikkoaisi todella nopeasti jos alkaisin jatkuvasti skitsoilemaan naisista joita tapaa työpaikallaan tai harrastuksissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonkun mielestä, mutta minusta mustasukkaisuus on ihmiselle kuuluva synnynnäinen ominaisuus. Jos ei ole suhteessa turvallinen olo, kyllä sen piilotajunta viimeistään huomaa ja alkaa epäillä.
Toisaalta, jos ihminen on naiivi eikä ole elämänkokemusta, voi luottaa liikaa toiseen.
Itse olin vuosikausia tosi luottavainen mieheeni, eikä ikinä tullut mieleeni olla mustis, tai epäillä mitään. Ikinä en ihmetellyt kännykän käyttöä tai poissaoloja. Sitten putosinkin korkealta ja kovaa, kun paljastui mitä kaikkea oli puuhastellut selkäni takana. Vuosia.
Merkit olisi olleet selvät, jos en olisi ollut niin luottavainen. Mitä opin? Että vaikkei olisi mustasukkainen ihminen, on syytä tsekata puolison kännykkä esim. kerran vuodessa niin tietää missä mennään, koska useinhan nuo pettäjät kiistävät viimeiseen asti että mitään olisi tapahtunut.
Ne kerrat, jolloin olisi "pitänyt" tuntea mustasukkaisuutta, ihmettelin enemmänkin sitä, miten mies voi olla kiinnostunut kyseisestä naisesta, kun minä olen aika löytö :o)