Lapset säästökohteena. Lapsille parasta vai kyllä se lapsille kelpaa -ajattelua?

on meillä lähtökohtana. Meillä tosin ei ole mitään säätökuuria muutenkaan, mutta jos jostain säästettäis, niin ei ainakaan lapsien vaatteista, harrastuksista tms..

Ei se lapsi siitä kärsi, että juhlavaate on kierrätetty. Eikä edes siitä, että päällä ei ole Armania.

enemmän sellaista, ettei ole juhlavaatteita ollenkaan tai että vaatteet ovat "vain" puhtaita ja ehjiä. Mun tuttavapiirissä ei noita luksustuotteiden käyttäjiä ole muutoinkaan, mutta näitä nuukailijoita melko paljon. Ja nimenomaan lasten kohdalla nuukaillaan, koska ajatellaan että lapselle kannata tai että lapsi ei tarvitse tai että lapsi ei ymmärrä. Esim oma äitini vei aina juhliin huomattavan isoja lahjoja, koska omien sanojensa mukaan ei kehdannut muuta, mutta lapsille hän sanoi purkkapaketin olevan ihan riittävästi.

ap

tarkoitin kirjoittaa, että pihistely on sitä ettei ole lainkaan juhlavaatteita EN SITÄ että vaatteet olisivat vain ehjiä ja puhtaita. Siis jonkinlaista äärimmäisyyttä, mitä se nyt sitten onkaan.

aina siihen, mikä näkyy ulospäin? Vaatteet yms.

Minä ostan vaatteita sekä uutena että käytettynä, kengät uutena yleensä lukuunottamatta kumisaappaita tai lumilautakenkiä/rullaluistimia joita saa hyvin käytettynä ja hyväkuntoisina.



Suurin satsaus on se, mitä lapselle tarjotaan luettavaksi, mitä tietokirjoja ostetaan tai leffoja katsottavaksi, mistä keskustellaan, mitä lehtiä tulee, kuinka paljon kannustetaan uteliaisuuteen, tutkimiseen, kyselemiseen. Mitä katsotaan telkkarista, missä käydään retkillä ja mitä siellä tehdään.