"se on salaisuus - isi kielti kertomasta"
Nelivuotias tyttö on alkanut puhumaan, että hänellä ja isällä on salaisuus. Tyttö on isällään joka toinen viikonloppu (olemme siis eronneet) ja tuolloin isä saunassa kehoittaa tyttöä tytön kertoman mukaan levittämään jalkojaan. Kauhistuin, kun tyttö alkoi puhumaan moisia ja näyttämään asentoa johon isi kehoittaa. Asia on kuulemma salaisuus, mutta pienellä taivuttelulla tyttö kertoi tällaisia asioita. Miten voiko uskoa tämän ikäisen tarinoita vai miten tässä voisi toimia. Olen kauhuissani, jos jotain oikeasti onkin tapahtumassa. Ei kai jalan nostelut vielä paha juttu ole mutta jos tyttöä vannotenaan olemaan siitä hiljaa niin sitten herää kyllä epäilys jostain muustakin!!!!
Kommentit (33)
En usko että nelivuotias tuollaisia päästään keksii... Hyi! Nyt kyllä otat tosissaan asiasta selvää ja äkkiä!
Tuon ikäinen tuskin keksii tuollaista juttua. Usko tytärtäsi.
tuskinpa tyttösi moista tarinaa itsekseen keksii...
Miten selvää voi ottaa? Isä tuskin totuutta kertoo ja kääntää asian niin, että minä äitinä keksin moisia ja panettelen häntä.. vakavia asioitahan nämä ovat, lasta pitää suojella, mutta mikä on totuus ja kuinka siitä otetaan selvää?
Kannattaa seurata tytön käytöstä ja kuunnella häntä. Pikkulapset puhuvat aivan kaikesta oli sitten salaisuus tai ei.
Jos tunnet exäsi hyvin ja tiedät hänen taustansa niin tuskinpa on syytä huoleen. Varsinaiset pedofiilit ovat yleesä vuosien kuluessa jääneet kiinni tai ainakin läheiset tuntevat heidän tapansa.
Velvollisuutesi on suojella ja uskoa lastasi. Keskustele miehen kanssa. Tunnetko ex-miehesi oikeasti hyvin?
luultavasti joku pervo siellä kirjoittelee, sen huomaa otsikosta ja tyylistä joka ei yhtään kuulosta huolestuneelta äidiltä. lapsenkin käytös ihmeen selkeää...
pienellä taivuttelulla tyttö kertoi tällaisia asioita.
Itse tiedät miten johdattelevia kysymyksiä käytit
Lapset toki voi yhdistellä asioita oudosti ja keksiä juttuja, mutta toisaalta jos onkin totta, niin mitäs sitten? Luulisin insestitutkimusten olevan niin iso ja traumaattinen juttu kaikille osapuolille, että niihin ei kannata lähteä ilman todellista huolta, mutta milloin huoli on todellinen, kehen ottaa yhteyttä, mistä voi olla varma? Itse ottaisin kyllä 4v:n puheet todesta ja puhuisin miehen kanssa niistä! Ja jos epäilykset jatkuisivat pitäisin lapsen kotona ja hakisin apua (tosin en osaa sanoa mitä kautta kannattaa aloittaa, ehkä neuvolasta ohjaavat oikeaan paikkaan?)
Paljon voimia todella vaikean kysymyksen äärellä.
vaikka kysyä neuvolasta apua..? Sieltä ohjataan eteenpäin..Varmaankin tyttöä jututetaan ja otetaan selville leikia avulla, mitä on tapahtunut. Ja toivon todellakin, että mitään ei olisi tapahtunut. Tyttö ei tajua vielä tuossa iässä, mikä on kiellettyä käytöstä aikuisten puolelta.
Isällä on tapaamisissa ollut muulloinkin vähän ongelmia. Tyttö on puhunut, että isi on lyönyt häntä ja joskus isältä tultuaan kakannut ja pissannut muutaman päivänä housuun. Kuitenkin mielellään isälle lähtee yleensä aina. Näistä olen kyllä paikalliselle lastensuojeluvirnaomaiselle kertonut, mutta eivät ole ottaneet kantaa asiaan.
Ettei olisi joku pedofiili itse asilla :/
Isällä on tapaamisissa ollut muulloinkin vähän ongelmia. Tyttö on puhunut, että isi on lyönyt häntä ja joskus isältä tultuaan kakannut ja pissannut muutaman päivänä housuun. Kuitenkin mielellään isälle lähtee yleensä aina. Näistä olen kyllä paikalliselle lastensuojeluvirnaomaiselle kertonut, mutta eivät ole ottaneet kantaa asiaan.
seurailisit tytön käytöstä vähän aikaa ja aina isiltä tullessaan kyselisit leikin varjolla asiasta. Jos sama kertomus jatkuu tai pahenee, kysy suoraan isältä. Yleensä jos toisen ihmisen hyvin tuntee niin huomaa kyllä kun valehtelee. Jos alkaa sinua syyttelemään ja menee puolustuskannalle, varmaankin kauhistui kun on jäänyt kiinni ja yrittää peitellä asiaa. Jos hyvin käy, ehkä isä lopettaa siihen kun huomaa että olet asiasta jyvällä. Vaikka leimaisikin sinut valehtelijaksi, eikö pääasia ole että lopettaa touhut...
Ei ole muuten provo. Aika turhaa näyttää olevan kysyä ihmisiltä apua tilanteeseen. Näistä aikaisemmin tapahtuneista olen todellakin puhunut neuvolassa ja lastensuojelulle, mutte kanta on tuo mitä äsken kirjoitin.
mä en ymmärtänyt miksi isi koski muhun niin. leikin nukkuvaa ja itkin vaan hiljaa ja painauduin lähemmäs seinää. kun se lopetti koskettelun, käänsi kylkeään ja nukahti, mä olin vain todella surullinen ja kysymysmerkkinä.
aamulla oksensin.
en mennyt enää isille yöksi, enkä puhunut kenellekkään, ennenkuin äitille joskus 12 vuotiaana. se ei uskonut. haukkui mut valehtelevaks huoraks.
usko lastasi. on liian kallista olla uskomatta.
mä olen nyt 31 vuotias kahden pikkuisen lapsen äiti ja mun elämäni tarkoitus on huolehtia että mun lapset saa olla lapsia ja elää elämänsä näiltä osin ehjänä. kolhuja ehtii tulemaan matkan varrella varmasti kaikenlaisia, mutta äiti ja isi on luotettavia ja niihin voi turvata AINA.
Isällä on tapaamisissa ollut muulloinkin vähän ongelmia. Tyttö on puhunut, että isi on lyönyt häntä ja joskus isältä tultuaan kakannut ja pissannut muutaman päivänä housuun. Kuitenkin mielellään isälle lähtee yleensä aina. Näistä olen kyllä paikalliselle lastensuojeluvirnaomaiselle kertonut, mutta eivät ole ottaneet kantaa asiaan.
Jos ei, niin otapa ap nyt yhteyttä jonnekin. Lapsesi kaipaa apuasi. Sinun tehtäväsi äitinä on suojella lastasi!
Samassa tilanteessa en äitinä kyllä av:lla kirjottelisi vaan ryhtysin toimeen.
et varmastikaan kirjoittelisi täällä puolihuolimattomasti yksityiskohtia vaan olisit jo ollut yhteydessä muualle.
Ällöttävä provo. Mitä tästä oikein saat?
jos jostain asiasta kielletään kertomasta, silloin on jotain salattavaa!! Aika outoa käytöstä isältä. Ja tuonikäinen on kyllä helposti vietävissä ja peloteltavissa. Vanhempia ja heidän toimiaan ei lapset kyseenalaista.