ja taas oleskeluluvasta (ja ehkä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa asumisesta)!
No nyt tuli kirje ulkomaalaispoliisista. Tiistaina pitää mennä kuulemaan oleskelulupapäätös. Nyt onkin sitten mukava viikonloppu tulossa, kun saa jännätä sitä tiistaita.
Pahimmillaan joudutaan molemmat jättämään opiskelut jäähylle ja muuttamaan miehen kotimaahan. No onneksi amk:sta saa pitää kaksi välivuotta ja kai sitä suomalainen eukko seisoo pari vuotta vaikka päällään.. Mutta silti hirvittää..
En pysty yhtään arvelemaan suuntaan tai toiseen mitä sieltä tulee ja siksi kaikki on nyt niin sekavaa..
Kommentit (122)
minua kiinnostaisi tietää, että mikä/mitä on ollut syynä kun miehenne ovat saaneet kielteisen oleskelulupapäätöksen?
Mietityttää vain, että vaikuttaako asiaa käsittelevän virkailijan " asenne" luvan heltiämiseen vai missä on syy? Voiko miehen kotimaalla olla asiaan vaikutusta? Mikään noistahan ei kyllä sais vaikuttaa, mutta kummastuttaa kovasti ettei lupaa tule jos kerran kaikki sen saamisehdot muutoin täyttyvät...
En ole voinut olla ajattelematta, että minulla ja miehelläni on täytynyt olla satuimaisen paljon onnea kun sekä oleskelulupa että sille jatkoa tuli heti ensimmäisellä yrittämällä ja vain 1-2kk odotuksen jälkeen. Ensimmäinen viisumihakemus kyllä aikoinaan hylättiin kun dokumenttia varallisuudesta ei ollut tarpeeksi..
Jaksamista ja kaunista syksyä teille!
Ulkomaalaislaki 36 §
Yleiset edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle
[color=red]Oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos ulkomaalaisen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita.
Oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perustelua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.[/color]
Noita kahta lain kohtaa käytetään useimmiten perusteltaessa kielteistä päätöstä. Monet islamilaisista maista kotoisin olevat saavat kielteisen tuon ekan perusteella ja muut karsitaan sitten tuolla toisella.
Huomionarvoista tuon lain tulkintatavassa on se, että päättävän viranomaisen ei tarvitse perustella päätöstään vaan pelkkä [color=red]EPÄILYS[/color] riittää. Tuota ekaa kohtaa ei tarvinne sen enempää selitellä, mutta toisesta kohdasta sen verran, että jos henkilö on tullut Suomeen aikoinaan jonkun muun luvan turvin ja se on umpeutunut tai on esim. entinen turvapaikanhakija, niin pääsääntöisesti UVI tulkitsee asian niin, että ulkomaalainen on solminut suhteen suomalaisen kanssa ainoastaan kiertääkseen noita mainittuja säännöksiä.
Useimmat tapaukset palaavat hallinto-oikeudesta valitusprosessin jälkeen takaisin UVI:lle, joka sitten rustaa lopulta sen myönteisen päätöksen. Sitä ennen on aiheutettu tarpeetonta tuskaa, ajanhukkaa, taloudellisia menetyksiä ja tuhlattu yhteisiä verovarojamme asian turhan pyörittämisen takia... kun se olisi heti alussa voitu päättää terveen maalaisjärjen avulla.
Vielä huom., suurin osa noista taistelutapauksista on siis pariskuntia, jotka ovat tavanneet Suomessa sen jälkeen kun toinen osapuoli on jollakin tavoin ensin löytänyt tiensä tänne (johan tuli vaikeesti muotoiltua;) ).
Rainy:
Mietityttää vain, että vaikuttaako asiaa käsittelevän virkailijan " asenne" luvan heltiämiseen vai missä on syy? Voiko miehen kotimaalla olla asiaan vaikutusta? Mikään noistahan ei kyllä sais vaikuttaa, mutta kummastuttaa kovasti ettei lupaa tule jos kerran kaikki sen saamisehdot muutoin täyttyvät...
Ja tuossa mietinnässäsi olet osunut justiinsa sinne asian ja ongelman ytimeen!
Asianajajanne kuitenkin tietää, että olet lähdössä pidemmäksi aikaa miehesi kotimaahan?
Oikeus tuskin toimii vauhdilla teidänkään tapauksessanne, eli tod.näk. poissaolollasi ei tässä vaiheessa ole merkitystä. Ja asianajajahan kai hoitaa asiat täällä sillä välin puolestasi? Onko sinulla ketään luottohenkilöä, ystävää tai sukulaista, joka voisi myös valvoa teidän etujanne poissaollessanne?
Kun olette yhdessä siellä miehen kotimaassa, käykää muutamaan otteeseen näyttäytymässä ja vaikka kysymässä tyhmiä myös siellä paikallisessa Suomen lähetystössä. Ja pyytäkää käynnistänne joku todiste.
Mieheni ei ole tainnut koskaan valittaa omista päätöksistään. Hän on saanut Suomen kansalaisuuden jo 1996.
Oikeastaan aivan uusimman lain mukaisesti mieheni ei ole valittanut. Eli ehkä en sittenkään ole hyvä kommentoija.
Mutta meille tuli au pair vuonna 2000, joka on jäänyt maahan. Hänelle olemme tehneet papereita papereiden jälkeen. Hän meni naimisiin 2001, jolloin hän teki hakemuksen uviin, tuli (tietysti) kieltävä päätös ja teimme valituksen hallinto-oikeuteen. Sieltä tuli kieltävä päätös 2003, mutta siinä välissä tuttu oli päässyt kouluun, joten hän teki taas hakemuksen uviin, josta tuli kieltävä päätös. Teimme valituksen hallinto-oikeuteen 2003, mistä tuli myöntävä päätös ja uvin piti antaa opiskeluajaksi myöntävä päätös 2005. Koulu päättyi tänä vuonna, joten tätä myöntävää päätöstä oli jäljellä kolme kuukautta plus takautuva aika kokonaan. Koulun jälkeen tämä tuttu laittoi uviin oleskelulupahakemuksen ja nyt sitten odottelemme siihen päätöstä, joka tullee tämän syksyn aikana. Tämä on isoin juttu.
Sitten on joitan tuttuja, jotka ovat pyytäneet apua lupahakemusten kanssa vuosien aikana. Vuonna 2004 mieheni on tainnut kehitellä kaksi käsittelyn nopeutuskirjettä ja ainakin toinen meni läpi.
Kun teidät ollaan saatu eroon toisistanne eri maihin, alkaa suomalaisviranomaisten loanheitto. Teidän molempien sanomisia ja tekemisiä tullaan vääntelemään viranomaisten tarkoitusperien mukaan. Eli tärkein tavoite heille on, että liittonne loppuisi tuohon pakolliseen eroon (eli, että saavat siten todistetuksi, että lumetta oli alusta lähtien). Kun he ovat teihin yhteydessä, muistakaa pitää " pokkanne" peruslukemilla, tuli sieltä mitä hyvänsä. Jos joku asia satuttaa, älkää antako viranomaisille sitä iloa, että kuvittelisivat onnistuneensa tavoitteessaan. Siis siinä kapuloitten heittämisessä rattaisiin.
Yksi törkeimmistä viimeaikaisista esimerkeistä tulee tässä:
Mies käännytettiin lähtömaahansa, avovaimo oli raskaana. Tytär syntyi parin kuukauden kuluttua, jonka äiti tietysti ilmoitti isälle ja lähetti myös valokuvia. Onnellinen uusi isä riensi kuvineen sikäläiseen Suomen lähetystöön ja pyysi kiirehtimään heidän asiaansa, koska hän halusi tyttärensä ja avovaimonsa luo pikimmiten. Muutaman päivän päästä viranomaiset ottivat yhteyttä avovaimoon: " Eikös se ole aika omituista, että lapsesi isä ei tiennyt edes syntyneen lapsensa sukupuolta, koska oli kertonut lähetystössä, että hänelle on syntynyt poika" . Voitte varmaan kuvitella tuskan, jonka naisparka tuolla hetkellä tunsi ja hän tietysti soitti heti miehellensä, itkien ja vaatien selitystä. Mies kertoi kuinka asia todellisuudessa oli ollut ja kaikki oli taas parin välillä onneksi hyvin. Mies marssi samantien Suomen lähetystöön ja nosti siellä kunnon metakan, vaatien saada, suomen taitoisena, nähtäväkseen Suomeen lähetetyn viestin sisällön. Tätä ei hänelle kuitenkaan sallittu ja virkailija vetosi inhimilliseen erehdykseen. Mies on nykyisin takaisin Suomessa ja onni kukoistaa.
Siipallenne saatetaan jopa väittää teidän miettineen eroa tai viettävän railakasta seuraelämää toisen poissaollessa. Koko ilkeily-skaala vedetään käyttöön, jos vain viranomaisen pokka kestää.
Oma mieheni on koko prosessin ajan ollut Suomen ulkopuolella ja meillä tuota toisen tarinan muuntamista on käytetty jo muutamaan otteeseen. Eivät ole onnistuneet tavoitteissaan sekoittaa meidän välejämme jo siitäkin syystä, että tiesimme heidän toimintatapansa etukäteen. Ja lisäksi tunnemme toisemme ja tiedämme tasan tarkkaan mitä toinen voisi suustaan päästää. Olemme lisäksi yhteydessä päivittäin, joten mitään " yllätyksiä" ei voisikaan ilmaantua.
Kaikille voimia prosessiin :)
Minähän se kyselin ;) Enkä millään pahalla. On hyvä, että miehesi pystyy hoitelemaan asiat viranomaisten kanssa. Kovin moni " maallikko" ei valitettavasti siihen itse kykene, eli on hyvä, että asianajajia ja auttavaisia ystäviä kuitenkin on olemassa.
Jos millään haluat tai pystyt, niin voit laittaa meiliä mulle. Voin sitten kertoa enemmän, koska olen samojen asioiden kanssa paininut viime aikoina. Ton nickin perään vaan kirjoitat @hotmail.com.
Olen tätäkin ketjua lueskellut ja samalla tajunnut, kuinka onnellisessa asemassa minä ja mieheni olemme. Mieheni sai kiintiöpakolaisena pysyvän oleskeluluvan helposti. Avioliiton solmimisessa ei tullut ongelmia, esteetkin sai pyynnöstä tutkituttaa Suomessa. Miehelläni vaikein aika oli pako sinänsä ja leirillä " asuminen" . Vaikka ei tässä maassa aina niin helppoa ole, eipä ole yhdestä perusoikeudesta - perheestä - tarvinnut taistella.
En löydä sanoja, millä lohduttaisin teitä, joilla nyt on vaikeaa. Mutta jos tämän yli selviätte, voitte olla varmoja, että selviätte monesta muustakin. Asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Pitäkää päänne pystyssä, älkääkä antako muiden tulla väliin!
Luin koko ketjun läpi (ja tuo AV:n loanheiton), enkä todellakaan voi kuin ihmetellä UVI:n toimintaa! Oma mieheni on tullut aikoinaan turistiviisumilla aikeinaan opiskella, eikä hänellä missään vaiheessa ole ollut ongelmia lupien kanssa. Nykyisin hän onkin saanut kansalaisuudenkin, joten ongelmia ei enää ole edes odotettavissa.
Tuttavapiirissä on kyllä nähty näitä UVI:n kaltoinkohtelemia... Ja myös tapauksia, joissa suomalainen asioita tuntematta neuvoo hakemaan turvapaikkaa luullen sen heltiävän tuosta vain!
Mitä AV:n rasistisiin kommentteihin tulee, meillä mies elättää perheensä työllään ammatissa johon hän on myös opiskellut (B.A. ulkomailta, täällä suoritettu KM ja tekeillä väitöskirja). Kielitaitoa miehellä on reippaasti keskivertosuomalaista enemmän (=9kieltä), ei ramppaa kapakoissa, osallistuu siivoamiseen ja laittaa ruokaa (enemmän kuin minä!). Lasten vauva-aikoina hänet tunnettiin isänä, jota ei pahemmin nähty liikkeellä ILMAN lastenvaunuja. Eikä hän kolmen tyttären isänä ole haikaillut edes pojan perään, vaan on ehdottomasti tyttärien kouluttamisen kannalla, ja on vihainen mikäli joku sukulaisista ei anna tyttärilleen samaa mahdollisuutta opiskeluun kuin pojilleen. Oman sukuni suomalaismiehistä en taida tietää yhtäkään, joka olisi läheskään yhtä täydellinen!
¿;oP
...mut kun aiempi kysymys ei ilmaantunut näkyviin...
Ihan asiasta viidenteen: Oon suht vihree näis keskusteluryhmäasiois... mikä on AV?
Tunnetaan myös paremmin " aivot vapaalla" -palstana...
Siellä " meikäläiset" saavat herkästi herneen nenuun, kun emme suvaitse tiettyjen tahojen käsitystä maahanmuuttajista, emmekä sulata heidän " kohteliaita" kommentejaan koskien tummahipiäisiä miehiämme...
...siis sellanen palsta, jonne ei kandee mennä, ennenku on valmiiks pahalla päällä ;) Idioottien kanssa kun on turha väitellä...
Jos haluaa kasvattaa agressioita kannattaa käydä AV:llä keskustelua maahanmuuttajista. Sama onnistuu myös suomi24:llä...
Onneksi on noita turvallisia foorumeja meillekin, joilla ei tarvitse olla varpaillaan valmiina puolustamaan miesvalintaansa! Joskin johtuen meidän mamujen vaimojen heterogeenisyydesta, ei niistäkään välttämättä löydy aivan samanhenkisiä ihmisiä.
Mutta tässä ketjussa saattaisi olla lukijoita joilta voisin saada tietoa... Eli olenko ymmärtänyt oikein että nykyisin laki antaa luvan perhesiteiden perusteella tulla anomaan oleskelulupaa paikan päälle? Eli tilanne sellainen että avioliitto solmittu miehen kotimaassa ja laillistettu täällä Suomessa. Uvista kerrottu että on mahdollista anoa viisumia ja sitten laittaa oleskelulupa anomus täällä paikan päällä vireille.
Aikaisemminhan tämä vissiin meni niin että oleskelulupaa piti anoa siellä Suomen konsulaatista tai sitten toinen osapuoli toisessa maassa paikalliselta poliisilta??Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. Tämä kai niin uusi laki että onko kukaan toiminut näin??
Pelon sekaisin tuntein odotan kuinka pitkään vielä rahan menoa tiedossa että joudun matkustamaan vähän väliä kahden maan välillä?!
imouzzer:
Eli olenko ymmärtänyt oikein että nykyisin laki antaa luvan perhesiteiden perusteella tulla anomaan oleskelulupaa paikan päälle? Eli tilanne sellainen että avioliitto solmittu miehen kotimaassa ja laillistettu täällä Suomessa. Uvista kerrottu että on mahdollista anoa viisumia ja sitten laittaa oleskelulupa anomus täällä paikan päällä vireille.
Juu, on mahdollista.
Me esim. menimme naimisiin Keniassa ja rekisteröimme liiton Suomeen
suurlähetystön kautta. Samasta suurlähestystöstä sitten haimme miehelle viisumia. Kovasti paljon turistiviisumilta se viisumi näytti, mutta oleskeluluvan jättöä varten sen kyllä myönnettiin, eli aikeemme olivat siellä tiedossa ja helpolla (nopeasti ja jopa ilmaiseksi!) sen saimme. Tuo ilmaisuus ei kyllä varmaan ole mikään normaali juttu.
Tsemppiä vaan!
Meillä eräs ghanalainen tuttu kävi menemässä naimisiin Ghanassa. Tuttu tuli Suomeen, anoi miehelleen turistiviisumin sillä perusteella kuten Jomarkin - eli ovat menneet naimisiin ja hän haluaa miehensä Suomeen. Mies sai turistiviisumin ja tuli Suomeen ja anoi oleskeluluvan sillä perusteella, että on naimisissa Suomessa asuvan ghanalaisen kanssa. Saattoi tosin olla, että tämä tuttu oli saanut jo Suomen kansalaisuuden. Tässä tapauksessa oleskelulupa myönnettiin helposti ja ilman ongelmia.
Kuinka tarkkaan syynataan tulotiedot tuollaisessa turistiviisumin hakemis tapauksessa jos sita haetaan siis aviopuolisolle ja tarkoituksena on Suomessa laittaa oleskelulupahakemus sisaan? En ole tuohon mahdollisuuteen perehtynyt ja nyt kun olen just taal miekkosen luona kaymassa, voitaisiinkin marssia tuolle asialle Suomen lahetystoon. Ei vain ole mitaan dokumenttei mukana hakemukseen liitettavaksi... Meil on muuten hiukan monimutkanen koko soppa, eika haluttu riskeerata miehen Suomeen tulolla, ennen paperisodan loppuunkaymista.
kavaistaanhan me siel muutenkin, eli saahan tuon tiedon sit sieltakin ;)
mrs_O:
Kuinka tarkkaan syynataan tulotiedot tuollaisessa turistiviisumin hakemis tapauksessa jos sita haetaan siis aviopuolisolle ja tarkoituksena on Suomessa laittaa oleskelulupahakemus sisaan?
Turistiviisumihakemukseen kirjataan ihan normaalisti, että miten aikoo tulla toimeen " lomansa" ajan. Me esim. kirjasimme, että mies yllättäen asuu minun kanssani vuokra-asunnossamme täällä ja elämme " normaalisti" , eli tulemme toimeen minun varoillani. Ja normaalit todisteet lentolipuista ja vakuutuksesta messiin. Thats it. Viisumi saatiin " loma-ajaksi" ja sinä aikana piti oleskelulupahakemus laittaa vetämään. Oleskelulupaa saa siis odottaa Suomessa ilman viisumia.
Oleskelulupahakemuksessakin kysytään tuloista ja toimeentulosta, mutta käsittääkseni suomalaisen ei edes tarvitse olla kykenevä elämään ja elättämään puolisoaan " omillaan" . Toki veikkaan, että se antaa paremman lopputuloksen helpommin jos ei hakemuksesta voi ymmärtää, että suoraan sossun luukulle menisi tämä puoliso.
Tuntuu vain että on niin pirun yksin näiden asioiden/ajatusten kanssa, kellään ystävälläni ei ole samanlaisia kokemuksia.. ihmettelevät vain onko mieheni joku paatunut suur-rikollinen kun joutuu lähteä suomesta, vaikka on suomalainen vaimokin.. eihän näistä asioista tiennyt hölkäsen pöläystä aikaisemmin, kun ne eivät koskettaneet minua/läheisiäni..
Kukaan ei neuvo, kerro mitä pitää tehdä, kaikki tieto pitää lypsää viranomaisilta, ja tuntuu että sekään ei auta. Ollaako nyt tosiaan kaikki tehty, mitä kannattaisi yrittää vielä, mitä tulee tapahtumaan jatkossa?! Eli kun kielteinen tuli, lakimies teki valituksen, lakimiehelle kaikki mahdolliset paperit; palkkakuitit, veroliput, vuokrakuitit..nyt lähdemme miehen kotimaahan, minunkin matkalipuista kopiot lakimiehelle, mieheni kotimaasta lähetämme sitten lisää informaatiota lakimiehelle; videokameralla otettuja filmejä, valokuvia.. Ollaanko kaikki todellakin tehty, minä tulen takaisin suomeen vasta ensi vuoden puolella, mitä jos joku tosi tärkeä papru onkin unohtunut?? Ja kun nyt lähdemme, voinko minä olla 2,5 kuukautta pois suomesta, vai mitä jos minun pitääkin olla täällä " kuultavana" , vai liikkuisiko meidän paperit mihinkään näiden parin kuukauden aikana.. tuhat kysymystä, mutta yhteenkään ei vastausta.. ei kovin lupaavalta tunnu..