Lue keskustelun säännöt.
tekisittekö abortin
18.08.2005 |
jos tietäisitte odottavanne vammaista lasta?
Itse varmaan tekisin, ei riitä voimat kaikkeen mitä se vaatii. :(
Kommentit (51)
Se olis silti mun rakas lapsi... en voisi omaa lastani tappaa :(
Mut oikeesti en jaksa enää näitä, miksihän edes avaan kun näitä on miljoona jokapäivä :S
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos tiedetään ettei vauvalla mahdollisuuksia selvitä hengissä edes synnytyksestä niin pistää kyllä harkitsemaan. omalla kohdallani en hyväksy aborttia kuin ääritilanteissa, muut tehkööt puolestani niin kuin lystäävät.
Lapsi on aina lapsi, ei välttämättä koskaan kävele tai puhu, makaa sängyssä, saa ruuan letkulla, on nostettava ja pestävä ja saa helposti tulehduksia ja joutuu käymään lääkäreillä ja olemaan sairaalassa...ne jotka sanoo kauniisti " en voisi tapaa omaa lastani...no ei kai kukaan! Mutta kuka haluaa omalle lapselleen tuollaisen kohtalon?Sitten kun äidistä aika jättää tämä lapsi joutuu laitokseen!
Siis vaikka olisi " vain" down. En osaa millään kuvitella itseäni vammaisen lapsen äitinä, kadullakin käy vaan sääliksi kun näkee vanhempia vammaisten lastensa kanssa. Lapsen vamma muuttaa elämää niin paljon, että olisin varmasti katkera loppuikäni (meillä on sellaiset tulevaisuuden suunnitelmat jotka eivät vammaisen lapsen kanssa toteutuisi).
tunne useita perheitä joissa on jollain tavalla vammainen lapsi, enkä usko sen elämän olevan mielekästä. tottakai vammainen lapsi antaa paljon, mutta ottaa moninkerroin. ja täytyy vielä muistaa, että olet todellakin kiinni siinä " lapsessa" sitten loppuelämäsi.
olen huomannut, että useimmat naiset sanovat tällaiseen kysymykseen heti sokeasti " kyllä" miettimättä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa... kannattaako uhrata oma elämä? ennen kuin pitää vammaisen lapsen, kannattaisi edes tutustua perheisiin, joissa on vammainen, tällainen aikuinen tapaus. aikuinen, kuolaava, uikuttava ja housuunsapaskova, epäsiisti ihminen....
tiedän useita tapauksia, joissa " lapsi" jää vanhempien kuoltua vanhuuteen muiden sisaruksien taakaksi, sillä eihän kukaan meistä elä ikuisesti. ja nämä sisarukset eivät todellakaan ole saaneet päättää, haluavatko hoitaa sisarustaan, sillä se on pakko!
mieti jo olemassaolevia lapsiasi, haluatko heille tällaisen taakan kuoltuasi? ja kun vammaisen sisarukset tulevat vanhoiksi, joutuvat heidän lapsensa hoitamaan tätä vammaista vanhusta (olettaen että vammaisuuten ei liity myös lyhytikäisyys kuten usein on) joten päätöksesi vaikuttaa lapsenlapsiisi saakka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hänellä ei ole henk. kohtaisesti mitään vammaisia vastaan, vaikka tekstistä niin voisi päätelläkin.
minua vaan säälittää lapsi, joka jo hyvin nuorena tietää että joutuu loppuikänsä vaihtamaan vammaisen sisaruksensa paskavaippoja vanhempien kuoltua...
-se olisi silti lapseni, enkä pystyisi lastani tappamaan
-rakastaisin sitä samalla lailla vammasta huolimatta
-jos tekisin abortin, kärsisin omantunnostuskista lopun ikäni
-mikäli perheeseen syntyy vammainen lapsi, sillä on varmasti joku tarkoitus
-tällaiset vastoinkäymiset (kauhea sana) opettavat ihmiselle paljon
-vasta vammaisen lapsn kohdalla oppii todellista äidinrakkautta, miksi heittäisin hukkaan tällaisen mahdollisuuden?
-ja niitä tarvittavia voimia löytyy kyllä kun tilanne niin vaatii
Näillä siis tarkoitan sellaista vammaa, jossa lapsella on mahdollisuus syntyä elävänä. Jos on varma tieto että lapsi kuolee jos raskauden aikana, silloin saattaisin päätyä keskeytykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ja pystyy kyllä toimimaan ihan itsenäisesti tosi omalla tavallaan ja apuvälinettä käyttäen.
sitä kuinka raskasta elämä vammaisen lapsen kanssa, mainostaa aina ne joilla itsellään ei ole vammaista lasta. Ei todellakaan riitä että sukulaisella tai naapurilla on, vieras ihminen ei koskaan tiedä miten raskasta tai ihanaa toisen perheen elämä on.
Toisekseen kaikki vammaiset eivät jää täysin toimintakyvyttömiksi. Monet (esim down, lievempi cp-vamma ym), kykenevät kenties lähes/täysin itsenäiseen elämään, omaavat työpaikan jne.
Ja loppujen lopuksi, mistä tiedät ettei terve lapsesikin jokin päivä vammaudu? olisitko valmis hylkäämään hänet silloin? Tai miehesi jos dementia puhkeaa?
Vierailija:
tunne useita perheitä joissa on jollain tavalla vammainen lapsi, enkä usko sen elämän olevan mielekästä. tottakai vammainen lapsi antaa paljon, mutta ottaa moninkerroin. ja täytyy vielä muistaa, että olet todellakin kiinni siinä " lapsessa" sitten loppuelämäsi.olen huomannut, että useimmat naiset sanovat tällaiseen kysymykseen heti sokeasti " kyllä" miettimättä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa... kannattaako uhrata oma elämä? ennen kuin pitää vammaisen lapsen, kannattaisi edes tutustua perheisiin, joissa on vammainen, tällainen aikuinen tapaus. aikuinen, kuolaava, uikuttava ja housuunsapaskova, epäsiisti ihminen....
tiedän useita tapauksia, joissa " lapsi" jää vanhempien kuoltua vanhuuteen muiden sisaruksien taakaksi, sillä eihän kukaan meistä elä ikuisesti. ja nämä sisarukset eivät todellakaan ole saaneet päättää, haluavatko hoitaa sisarustaan, sillä se on pakko!
mieti jo olemassaolevia lapsiasi, haluatko heille tällaisen taakan kuoltuasi? ja kun vammaisen sisarukset tulevat vanhoiksi, joutuvat heidän lapsensa hoitamaan tätä vammaista vanhusta (olettaen että vammaisuuten ei liity myös lyhytikäisyys kuten usein on) joten päätöksesi vaikuttaa lapsenlapsiisi saakka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisillä appivanhemmillani on nyt 36v vaikeavammainen tytär ja suoraan sanoen sääliksi käy kuusikymppistä ex-anoppia. Tytär on henkisesti kolmevuotiaan tasolla, ei puhu lainkaan, on täysin puettava, pestävä ja vessassa käytettävä. Syö sentään itse, mutta samaan tyyliin kuin yksivuotias.
Ei, en jaksaisi.
mä tekisin varmaan abortin jos saisin kuulla odottavani tervettä lasta. Kun katselee läheisiäni tervelapsisia perheitä, huomaa kuinka raskasta heidän elämänsä on! Joka asiasta valitetaan, kaikki on niin hankalaa, lapsista on vain työtä ja vaivaa...
Tuntemissani perheissä joissa on vammainen lapsi, osataan arvostaa arkisia asioita paremmin, iloitaan pikkuasioista eikä stressata kaikkea niin valtavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyse olikin juuri tällaisiesta tapauksesta kuin tässä yhdessä edelläolevasta viestistä, jossa 60-vuotiailla appivanhemmilla on tämä vaikeasti vammainen tytär. arvatkaapa kenen hoidettavaksi tämä tapaus jää vanhempien kuoltua? yllätys, sisarusten ja heidän puolisoidensa.
kysymys juuri sinulle: ottaisitko hoitoosi miehesi ainoan, vaikeasti vammaisen sisaruksen appivanhempiesi kuoltua? jäisit kotiin omahoitajaksi, luopuisit urastasi yms.? tuskin moni vastaa tähän kyllä, joten ajattele asia näinkin.
törkeää ajatella tällainen asia vain " minun, minun ja minun" näkökulmastani, vammaisen lapsesi elämä koskettaa ja vaikeuttaa muidenkin elämää!
jos miehelleni tulee dementia tmv. tottakai hoidan hänet, tähän en voisi itse vaikuttaa, toisin kuin vammaisen lapsen pitämiseen.
-9, joka on ajatellut asiaa-
Vaikka en missään nimessä haluaisi vammaista lasta itselleni. Se olisi sitten vaan vastaanotettava ja sopeuduttava ajatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko koskaan tullut mieleen että ne jotka hoitavat vammaisia lapsiaan vielä 60-vuotiaana kotonaan,ovat itse valinneet sen vaihtoehdon.Meillä ainakin vammainen lapsi muuttaa pois kotoa ,kuten hänen " normaalit" siskonsakin.Miksi tekisin poikkeuksen lapsen kohdalla jolla on vamma?
Ihmettelen muutenkin näitä kommentteja että vammainen lapsi ei sovi tulevaisuudensuunnitelmiin,voi apua,toivon ettei sinun kullannupullesi tapahdu mitään,joka aiheuttaisi hänelle vamman,et varmasti selviäisi siitä.
kannattaa kyllä jättää lapset tekemättä. Koskaan et tiedä millaisen taakan he saavat kannettavakseen...
Ja mitä tekisit jos terveeksi todettu lapsesi esim vammautuisi synnytyksessä? Antaisitko heti pois ettei terveet joutuisi uhrautumaan hänen vuokseen?
Ja lasketko down-lapsetkin näihin abortoitaviin?
Vierailija:
kyse olikin juuri tällaisiesta tapauksesta kuin tässä yhdessä edelläolevasta viestistä, jossa 60-vuotiailla appivanhemmilla on tämä vaikeasti vammainen tytär. arvatkaapa kenen hoidettavaksi tämä tapaus jää vanhempien kuoltua? yllätys, sisarusten ja heidän puolisoidensa.kysymys juuri sinulle: ottaisitko hoitoosi miehesi ainoan, vaikeasti vammaisen sisaruksen appivanhempiesi kuoltua? jäisit kotiin omahoitajaksi, luopuisit urastasi yms.? tuskin moni vastaa tähän kyllä, joten ajattele asia näinkin.
törkeää ajatella tällainen asia vain " minun, minun ja minun" näkökulmastani, vammaisen lapsesi elämä koskettaa ja vaikeuttaa muidenkin elämää!
jos miehelleni tulee dementia tmv. tottakai hoidan hänet, tähän en voisi itse vaikuttaa, toisin kuin vammaisen lapsen pitämiseen.
-9, joka on ajatellut asiaa-
ei todellakaan ole mikään lievästi kehitysvammainen.Kyllä on alkeellista keskustelua.
Että tytär on Jumalan rangaistus heille ja ristinsä on kannettava. Siitä on kuulkaa ilo kaukana. Toisaalta ajattelevat niin että saa parempaa hoitoa kotona, sillä ao. tyttärestä ei ole elämään ilman kokoaikaista apua. Sitä tuskin laitoksissa saa. Ja anoppi on tosi katkera siitä että omaa elämää ei ole, on ollut aina kotona. Vierailija:
Onko koskaan tullut mieleen että ne jotka hoitavat vammaisia lapsiaan vielä 60-vuotiaana kotonaan,ovat itse valinneet sen vaihtoehdon.Meillä ainakin vammainen lapsi muuttaa pois kotoa ,kuten hänen " normaalit" siskonsakin.Miksi tekisin poikkeuksen lapsen kohdalla jolla on vamma?
Ihmettelen muutenkin näitä kommentteja että vammainen lapsi ei sovi tulevaisuudensuunnitelmiin,voi apua,toivon ettei sinun kullannupullesi tapahdu mitään,joka aiheuttaisi hänelle vamman,et varmasti selviäisi siitä.
Tietenkin jos lapseni nyt vammautuisi häntä rakastettaisiin ja hoidettaisiin, mutta minähän en voi nyt enää valita haluanko vammaisen lapsen, aborttitilanteessa valinnan mahdollisuus on vielä olemassa.
olen käynyt sellaisessa ja hitto, en toivoisi kellekään sellaista! oksensin kun pääsin ulos. serkkuni on siis tällaisessa laitoksessa... enkä tosiaan ole mikään herkkä ihminen, kuten jo varmasti huomasitte.
minusta " aborttiraja" menee siinä, pystyykö lapsi huolehtimaan itse itsestään.... eihän nyt joku ihan pieni juttu mitään haittaa...
downeja on eri asteisia, yksi ystäväni on down ja sitä ei oikeasti edes huomaa hänestä, mitä nyt on aika lyhyt (mies).
vähän luulen, että suurin osa tähän ketjuun vastanneista ei ole nähnyt vammaisia kuin telkkarista, jos sieltäkään, saati joutunut hoitamaan sukulaistaan, tai tekemään tätä päätöstä omasta lapsestaan. tulkaa sitten kertomaan mielipiteenne kun olette nämä tehneet!
edelleen, kysymys oli vain siitä abortoisinko vammaisen sikiön, ei siitä hoitaisinko syntymässä tai sen jälkeen vammautunutta lastani tai sukulaistani.
-9, taas-
Sitä todella toivon, että tämä terve lapseni ei vammaudu tai sairastu vakavasti. Kuten tietysti kaikki vanhemmat toivovat.
syndrooma että olisi syvästi kehitysvammainen, niin tekisin. Mutta parempi kun ei tietäsi, ei tarttis valita, ei ole minun tehtäväni valita kuka saa syntyä ja kuka ei.