Mitkä asiat yllättivät synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen?
Tuossa yhdessä aloituksessa kyseltiin, miltä synnytyskivut tuntuu ja siellä MUSTIKKAMAITO otti minusta todella hyvän aiheen esille, eli synnytyksen jälkeisen ajan.
Nyt mie kyselisinkin teiltä muilta mammoilta, että mikä yllätti synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen?
Omalla kohdalla synnytyksessä yllätti se, että se ei tehnytkään niin kipeää kuin olin kuvitellut ja oli loppuen lopuksi paljon helpompaakin kuin mitä ajattelin. Olihan se tietysti todella rankka fyysinen suoritus, josta toipuminen kestää pitkään.
Synnytyksen jälkeisestä ajasta mie stressasin vähän jo etukäteen.. miten kipeänä sitä on, onko runsasta vuotoa ja kivuliaita jälkisupistuksia. Ei ollut onneksi kumpaakaan, eikä repeämäkään haitannut tikkeineen pitkään. Suurin yllätys oli tuo henkinen puoli, sitä oli niin tajuttoman herkkänä kaikelle.. joka asia itketti taikka nauratti ihan hirveästi. Tasaisesta ja seesteisestä olotilasta, joka oli tullut tutuksi raskausaikana, ei ollut enää tietoakaan.
Nämä nyt tuli mieleen, tulee varmaan enemmänkin jos miettii.. Mutta mites muilla?
Kommentit (52)
synnytyksessä että ei voikaan tehdä muuta kuin maata kun ne vikat avautumissupistukset tulee, ettei ilman kipulääkettä synnyttäminen olekaan kamalaa, vaan se jälkikäteen ompeleminen, että kätilö voi vittuilla, että lääkäri ei usko pelkästään naaman ilmeestä että kyseessä on todella supistukset, jotka vievät synnytystä eteenpäin, että vauvan saaminen rinnalle ei tunnukaan yhtään miltään, sitten että imetys ei ole helppoa, vauva voi kellastua ja joutua eri osastolle, että maitoa ei tule yhdestä reiästä =)))), että vauvan kanssa ei olekaan " tuttu" vaikka se on yhdeksän kuukautta ollut masussa mukana, että istukan synnytys on niin helppo juttu, että mies on tollo, hmm jokohan tämä riittää...
Mutta kokemusta rikkaampia kaikki olemme sen jälkeen!
- Kuinka monta kahvihetkeä menikään asiaa puidessa tuttujen kanssa ja saadessa vuodattaa kaikkea muille
- Ponnistus kesti ikuisuuden 2h 30min ja lopuksi 2 kätilöä painoi mahan päältä lapsen ulos (sattui niiiiiin alyttömästi onneksi lyhyen ajan)
- Lapsen saaminen rinnan päälle oli lähinnä kauhistuttavaa - olin ihan järkyttynyt kun vauva vaan annettiin minulle! Teki mieli huutaa että ottakaa pois, apua en osaa tehdä mitään vauvojen kanssa...
- Repeämien ompelu leikkaussalissa - olin ihan hysteerinen väsymyksestä ja lääkkeistä johtuen, samoin huoli vauvasta (jolla ei siis mitään hätää, oli isänsä kanssa)
- Vessassa käynti oli kuukauden yhtä tuskaa ja ekaa isoa kertaa jänitti niin että yöunet meni sairaalassa (no vauva oli osasyy...)
- Se yllätti että vauvat ei nuku päiväunia, meillä vasta 5kk vanhana " oppi" nukkumaan, muuten vaan torkkui rinnalla ja heräsi heti jos vähänkään liikahti
- Se yllätti että rytmi voi olla niin sekaisin, vauva valvoi 6vko joka yö klo 4 asti ja oma pää oli seota väsymyksestä (kun ei nukkunut päiväuniakaan)
- OMA AVUTTOMUUS oli alussa kauheinta - kun ei tiedä mitä olisi pitänyt tehdä!!!
- mieliala ei muuttunut miksikään ennen synnytystä eikä sen jälkeen
- kätilö oli tosi ilkeä ja tyly
- synnytys koski niin paljon että luulin kuolevani. epiduraali toimi hyvin mutta vaikutus lakkasi ennen ponnistusvaihetta ja sitten koski niin että itkin ja huusin. samoin koski mielettömästi ennen epiduraalia.
- kipu ei lakannut siihen kun vauva tuli ulos, älkää luulkokaan sen loppuvan!
- synnytyksen jälkeen en ollutkaan kipeä, viikon päästä olin jo kuin en ikinä olisi lasta saanutkaan. samoin jälkivuoto loppui ja seksikin luisti 10 päivää synnytyksestä ja tuntui paremmalta kuin aiemmin (ja kyllä, oli tikkejä!)
- vauva ei itkekään yhtään vaan syö ja nukkuu ja on tyytyväinen (herää kerran yössä syömään)
lupicaia ja pieni poika, reilut 3 viikkoa vanha :)
- se että synnytys kesti ikuisuuden, 2 vuorokautta ja ponnistusvaihekin useamman tunnin. väsymys oli aivan kauheaa!
- imetys ei ole helppoa, luonnollista ja miellyttävää vaan todella epämiellyttävää eikä suju yhtään. lapsemme onkin jo käytännössä kokonaan pulloruokittu, pumppaan maitoa ja annan pullosta sillä se on kymmenen kertaa helpompaa kuin imetys. maito ei riitä, lapsi saa korkeintaan 1/3 äidinmaitoa....
- kun pyysin synnytyksessä sektiota sillä olin valvonut supistusten kanssa kaksi yötä ja koski todella, sain kuulla että minkäänlaisia mahdollisuuksia ei ole sektioon päästä. samoin epiduraalia sain odottaa monta tuntia.
- ilokaasu vaikuttikin, vähän aikaa...
- supistus voi kestää useamman minuutin ja heti alkaa uusi... silti lääkäri sanoo supistuksia " heikoiksi" .
- ja vielä, kipuun meinaa kuolla.
..yllätyin siitä miten ällöä ja eritteillä kyllästettyä elämä voi hetken aikaa olla. oma pidätyskyky (sekä että) katoaa, vauvalla ei sellaista ole ollutkaan, maidon noustessa hikoiluttaa aivan törkeesti ja maitoa valuu vaatteille ja yltympäri, jälkivuoto haisee aivan kuolemalle...
yllätyin myös siitä että vauvan on mahdollista olla helppo ja tyytyväinen alusta asti, ja että todellakin jotkun vastasyntyneet nukkuvat täysiä öitä.
ei nyt ehkä yllätyksenä mutta jännänä asiana kuitenkin tuli se, kuinka kun oman lapsen näkee, häipyy päästä samantien kaikki kuvitelmat ja toiveet, joita siihen lapseen on raskausaikana ladannut, ja se oikea olemassaoleva lapsi on juuri niin täydellinen ja oikea kuin vaan voi olla.
- uskoin lääkäreihin ja enkä ymmärtänyt, että hekin tekevät virhearvioita (vauva onneksi selviytyi, mutta alku oli raskas ja emme voineet olla yhdessä ja esim. imetyksen opettelua ei voinut kuvitellakaan ko. tilanteessa)
- synnytyksen loppuvaihe oli käsittämättömän kivulias, koska vauva oli saatava kiireesti ulos
- repeämät, jotka loppuvaiheessa syntyivät kestivät lähes kaksi vuotta parantua, sain monenlaista ongelmaa alapäähän, jotka eivä ole vieläkään täysin ohi (ensimmäisestä synnytyksestä yli 6 vuotta), äitini kohdalla korjaillaan vielä nyt 30 vuotta sitten tulleita repeämiä.
Se että...
*sairaalan tullessamme ei tehty mitään tutkimuksia. Annettiin vaan suoraan sairaalanmekko päälle ja mentiin synnytyssaliin (ei edes tutkittu kohdunsuun tilannetta)
*avautumisvaihe voi olla niin nopea ja ettei kivunlievitystä tarvitse avautumisvaiheessa (paitsi amme ja kaurapussit)
*kätilö voi olla tyly ja osaamaton
*hävettää kun pitää maata synnytyssängyllä jalat haarallaan ja nesteitä valuu pitkin reisiä (lapsivedet, pissaa...)
*mun toiveita äitinä ei huomioitu ollenkaan
*pelottaa kun pitää alkaa ponnistaa
*tuntuu kun reidet ja varsinkin pakarat olisi tulessa (kipu on niin kova)
*lääkärit voivat tehdä niin pahoja virhearvioita (vauvan painoksi arvioitaan 3700g ja neiti oli 4740g)
*sektioon joutuminen ei ollutkaan niin kauheaa
*tunnemyrskyt synnytyksen jälkeen
*imetyksen vaikeus
*jälkivuodon määrä ja isot ällöttävät verihyytymät
*sektion jälkeen en päässyt 2 päivään ylös sängystä
*synnytyksen jälkeen voi tulla kova verenvuoto (suihkuamalla) ja kohtutulehdus
*oma vauva ei heti tunnu omalta (tunne: tässäkö se nyt on?)
*itkut ja pelot ettei pärjää vauvan kanssa
*suunnaton rakkaus pikkuista kohtaan
Tässähän näitä...
- Ponnistusvaihe voi olla täysin kivuton
- Ponnistaminen muutenkin voi olla helppoa eikä vaadi mitään yli-inhimillisiä ponnisteluita
- Jälkivuoto on TODELLA runsasta ekat päivät
- Jälkisupistuksista kukaan ei muistanut mainita etukäteen
- Maidonnousu voi nostaa kuumeen ja todella sattua
- Maidon noustua alkaa tosissaan hikoiluttaa ja hiki haista kamalalta
- Kaikki vauvat eivät osaa imeä luonnostaan, toiset vauvat ovat väsyneitä ja kellastuvat ja tarvitsevat lypsymaitoa :-/
- A-kupin rinnoistakin voi tulla litrakaupalla maitoa päivässä :)
Tämän tokan synnytyksessä yllätti ainoastaan se, että synnytys voi olla aivan mahtava ja suorastaan miellyttävä kokemus. Että vajaa nelikiloinen jötkäle voi todellakin tulla ulos alakautta helposti ja nopeasti jättämättä minkäänlaisisia vaurioita tai jälkiä kudoksiin, niin että samantien alapää tuntui ihan normaalilta eikä yhtään kipeältä. En todellakaan uskoisi jos en olisi itse juuri kokenut.
Se myös on yllättänyt, ettei monenkaan ystävän ja sukulaisen lupaus auttaa vauvanhoidossa ja kaikenmaailman muissa asioissa ole sittenkään toteutunut... Tässä on yllättävästi tullut uusia ystäviä ja vanhoja jäänyt taka-alalle. On löytynyt vanhojenkin joukosta yllättävän paljon tukea ja apua antavia ihmisiä, joille olen erittäin syvästi kiitollinen. Aion itse ottaa kokemuksistani opiksi ja olen keskustellut paljon asioista nyt raskaanaolevien ystävieni kanssa ja aion olla lupaamatta mitään. Olen kuitenkin jo päättänyt ampaista auttelemaan vauvojen synnyttyä, en vain sitä heille kerro ja lupaa. Vasta, kun asia on ajankohtainen, otan sen puheeksi ja toteutan. Nyt on vain pakko ottaa auttelussa huomioon myös oma tilanne, koska olen uudelleen raskaana. Mutta silti haluan tukea ja auttaa ystäviäni, en vain lupailla ja sitten pettää...
Charotte ja poika 4,5kk ja rv5+6
- kipu ei ollutkaan menkkamaista ja tuntui vain hyvin pienellä alueella alavatsalla. lähinnä tuntui siltä kuin puukolla olisi viilletty vatsaa auki.
- ei tullut ponnistuksen tarvetta vaikka epiduraali oli haihtunut kauan ennen ponnistusvaiheen alkua.
- vauvaan rakastui heti.
- vauva ei itkenytkään koko ajan eikä kovin pitkään silloinkaan kun itki. heti lopetti kun sai avun vaivaansa.
- synnytyksen jälkeen tuntui monta viikkoa siltä että kohtu ja jotain muutakin alavatsasta tippuu pois jos vähänkin ponnistaa.
- vauvan hoitaminen oli mukavaa ja muutenkin olo ihmeellisen onnellinen. synnytysvalmennuksessa ja monista lehdistä sain sellaisen käsityksen että suurinpiirtein kaikille iskee masennus ja vauvanhoito ahdistaa.
- yösyötöistä huolimatta päivällä oli pirteä olo.
että rinnoista valui maitoa lähes koko ajan. liivinsuojuksia pidin monta päällekkäin ja silti ne piti vaihtaa n. tunnin..kahden välein ettei paita kastu. varsinkin imettäessä vuotaminen oli hurjaa. toisesta rinnasta (eli siitä jolla en imettänyt) saattoi tulla herumalla yli desi maitoa imetyksen aikana. ei siinä edes maidonkerääjä riittänyt vaan sekin piti muistaa tyhjentää aina välillä ettei tule ylivuotoa.
* synnytys teki NIIN kipeää eikä kipulääkitystä saanut tarpeeksi
* ponnistusvaihe sattuikin eniten
* kivut ei loppuneet synnytykseen, ompeluvaihe sattui ja parantuminen kaikesta vasta sattuikin
* imetys on niin hankalaa ja kaikki ne ongelmat mitä voi olla tuntui tulevan juuri minulle ja ekstraa kaupan päälle ;)
* kuinka isoksi ja kipeäksi rinnat voi turvota
* imetyshormonit
* jälkivuoto voi kestää ikuisuuden ja olla runsastakin runsaampaa, siis ihan kamalan runsasta
* mitä kaikkia vaivoja alapäähän voikan tulla synnytyksen seurauksena
* maha on todella löllö, eikä sille auta kuin aika ja vasta myöhemmin iso vaivannäkö
* vauvalla voi olla selittämättömiä vatsavaivoja, jotka on pahempia kuin varsinainen koliikki, ja joille ei vaan voi mitään muuta kuin kärsiä se puolisen vuotta
* kuinka sisäänpäinkääntyneeksi sitä voi tulla synnytyksen jälkeen
* kuinka itketti ekat vuorokaudet
* kuinka paljon lapsen saaminen muuttaa ihmistä
rv38+4 ja en tiedä olenko yhtään " valmiimpi" tälle kakkosellekaan ;)