Psykologin mielestä lapsen täytyy ymmärtää, jos isä

mutta kyllä sitä silti joka kerta pettyi. Terapeutti varmaankin tarkoitti sitä, että lapsen on hyvä tietää että mikä SYY isällä on käyttäytymiseensä. Normaalit ihmiset eivät petä lupauksia jatkuvasti ja lapsenkin on hyvä ymmärtää, mikä ero on terveen ja alkoholistin käyttäytymisellä.



Suomessa jostain syystä "ymmärtäminen" käsitetään villaisella painamiseksi, mikä on ihan eri juttu, kuin jonkun asian oikea ymmärtäminen.



Alkoholistin lapsi tarvitsee tietoa, ettei sitten aikuisena turhaan lähde alkoholistin kanssa parisuhteeseen, kun ei muustakaan tiedä. Sen raittiin vanhemman tehtävä on myös suojella lasta. Jos isäni olisi jättänyt esim. kevätjuhlani väliin, ei äitini olisi IKINÄ päästänyt minua puhelimeen ja soittelemaan isälle samana päivänä! Äiti tiesi, että kun viina vie, siihen ei auta sotkea lapsia.

mäkin näkisin asian niin, että tarkoitus oli ohjata poikaa hyväksymään se, että isä on alkoholisti. Hyväksymään se, että alkoholi menee perheen edelle, vaikka se on väärin. Hyväksynnästä nimittäin vasta voi lähteä eteenpäin niin, ettei syytä itseään tai muita.



Oma isäni on alkoholisti, sisareni narkkari ja äitini tappoi itsensä. Nuorena, juuri tuolloin 12-16 vuotiaana asiaa tuli pyöriteltyä mielessä aika paljon, ja syyllisti osin itseäni siitä, että kaikki lähelläni tarvitsivat tavan päästä pois läheltäni. Kesti kauan ymmärtää, ja vielä kauemmin hyväksyä se, etten minä voi vaikuttaa toisten ihmisten mieleen. Minä voin elää itselleni, ja haalia ympärilleni sellaisia ihmisiä joista minä saan voimaa. Minä voin jättää itseni sellaisen ulkopuolelle, joka ei tuota minulle mitään mielihyvää.



Olen isäni ja sisareni kanssa tekemisissä, sisareni kanssa jopa oikein hyvissä väleissä, mutta koskaan en päästä itseäni uskomaan -ja sitä kautta pettymään- että olisin heidän elämässään heidän käyttämiään päihteitä parempi. Olen sen hyväksynyt, ja siinä on apuna ollut paljon sellaisia ihmisiä jotka ovat jaksaneet hokea minulle huonoina hetkinä sitä, miten tärkeä minä olen ITSELLENI. Millään muulla ei sitten oikeastaan olekaan väliä.



Aloittajan pojalle sellaisia terveisiä, että se, että alkoholi on isälle tärkein, ei tarkoita sitä etteikö poika olisi sitten heti seuraavana listassa. Näin ei kuuluisi, eikä saisi olla, mutta on vain hyväksyttävä se, että niin on, ja elettävä sen mukaan että itse on sellainen ihminen kuin haluaa olla. Läheisiä ihmisiä on, ja loppupeleissä verisiteet ovat vain paperia siihen verrattuna, mikä tulee sydämestä.



Halaus.

eikä ole reilua, että sinä haluat hänen inhoavan isäänsä.



Psykologi oli oikeassa siinä, että koska lapsen isällä on sairaus, hän ei sen vuoksi aina pääse tapaamaan lastaan.



Ihan sama asia, kuin jos olisi joku muu kuin mielenterveysongelma (kuten nyt). Esimerkiksi vaikeahoitoinen diabetes joka sekin vaatii jatkuvaa hoitoa lopun ikää.



Miksi sinun mielestäsi pojan pitäisi kantaa vihaa mukanaan? Se syö ihmistä ja aiheuttaa mielenterveysongelmia.



Sen sijaan kun täysin neutraalisti selittää alkoholismin sairautena lapselle, se auttaa häntä ymmärtämään ja SAA HÄNET USKOMAAN että vika ei ole hänessä vaan isässä eikä isä tee sitä tahallaan (poikaa kiusatakseen) vaan siksi kun on sairas. Se on hyvin tärkeää!!

[i Aloittajan pojalle sellaisia terveisiä, että se, että alkoholi on isälle tärkein, ei tarkoita sitä etteikö poika olisi sitten heti seuraavana listassa. Näin ei kuuluisi, eikä saisi olla, mutta on vain hyväksyttävä se, että niin on, ja elettävä sen mukaan että itse on sellainen ihminen kuin haluaa olla. Läheisiä ihmisiä on, ja loppupeleissä verisiteet ovat vain paperia siihen verrattuna, mikä tulee sydämestä. Halaus.

[/quote]

Poika on tärkein isälle, sellaiset terveiset. Alkoholismi on sairaus joka aiheuttaa tilanteita, joissa isä ei voi poikaa tavata.

voi väittää pojalle, että poika on isälle tärkein, koska se ei ole totta. Isä valitsee juomisen ennen poikaansa, ja silloin se valinta on jo tehty. Se, miksi näin on, onkin sitten eri juttu.



Sairaus, kyllä joo, mutta ei se riitä.



Pahoittelen, mutta olen itse tippunut sieltä pilvilinnasta jossa puhutaan kauniisti "olet tärkein, tämä viina/huumeet/joku muu vain aiheuttaa tällaisia tilanteita...", jo ajat sitten.



Ja olisi parempi olla rakentamatta niitä pilvilinnoja, ja kasvatella lasta pumpulissa, kun kyse on jo yläasteikäisestä. Puhutaan totta, karua totta.



Isä rakastaa lastaan, mutta rakastaa viinaa enemmän. Ei ihan tuulesta temmattu ilmaus tuo "kuningas alkoholi"...



Tää nyt on tätä, been there done that, ja kyllä siitä selviää. Ehkä se isäkin joksus.

voi väittää pojalle, että poika on isälle tärkein, koska se ei ole totta. Isä valitsee juomisen ennen poikaansa, ja silloin se valinta on jo tehty. Se, miksi näin on, onkin sitten eri juttu.

Sairaus, kyllä joo, mutta ei se riitä.

Pahoittelen, mutta olen itse tippunut sieltä pilvilinnasta jossa puhutaan kauniisti "olet tärkein, tämä viina/huumeet/joku muu vain aiheuttaa tällaisia tilanteita...", jo ajat sitten.

Ja olisi parempi olla rakentamatta niitä pilvilinnoja, ja kasvatella lasta pumpulissa, kun kyse on jo yläasteikäisestä. Puhutaan totta, karua totta.

Isä rakastaa lastaan, mutta rakastaa viinaa enemmän. Ei ihan tuulesta temmattu ilmaus tuo "kuningas alkoholi"...

Tää nyt on tätä, been there done that, ja kyllä siitä selviää. Ehkä se isäkin joksus.

12 vee VOI olla yläasteella, parin kuukauden kuluttua. Itsekin olin, olen syntynyt joulukuussa. Ja jos sattuisi olemaan loppuvuodesta syntynyt, jonka kuudes luokka päättyi juuri, niin eikö silloin aleta puhua yläasteikäisestä?

mun mielestä, olisi ollut oikeimmin sanottu että sitä isää eikä sen touhuja ei pidä ymmärtää, saakin tuntea vihan ja pettymyksen tunteita!

Se taas auttaa hyväksymään tilanteen, että näillä mennään.

alkoholismi on yksi muoto olla narkkari, riippuvainen jostakin aineesta.

vai onko heroinistikin sairas, ja sairastaa huumeriippuvuutta?

alkoholismin kuittaaminen sairaudeksi saa sen kuulostamaan siltä, että ihmisellä ei olisi valinnan mahdollisuutta olla alkoholisti tai olla olematta - samaan tapaan kuin ei voi valita onko syöpä tai ei.

ihminen voi valita käyttääkö alkoholia vai ei, ja siksi esimerkiksi tuon pojan isän käytös on todella anteeksi antamatonta.

Se on erilainen kuin ns. terveillä, ei-riippuvaisilla ihmisillä ja alttius sairastua periytyy geeneissä jälkipolville. Kaikki eivät silti siihen sairastu. Alkoholisti on aina alkoholisti, silloinkin kun ei juo.

(Huom, en ole ehtinyt lukea koko ketjua vielä.)



Itsekin alalta valmistuneena haluan todella painottaa tätä. On hyviä psykologeja, ja on huonoja. Kaikki tekevät virheitä. Jotkut ovat väärässä joissakin asioissa. Jotkut eivät ole hyviä työssään. Joillakin menee jalka suuhun jonkun tietyn ongelman suhteen. Jotkut aiheuttavat enemmän harmia kuin hyötyä.



Ja minusta kuulostaa että jos tuo tilanne meni kuten ap sen kuvasi, kyseessä oli psykologin virhe. Voi olla ettei ko. tyyppi ole teille sopiva.



Muutenkin karsastan syvästi psykologeja, jotka ovat kärkkäitä valistamaan miten asiakkaan "pitäisi" tuntea/ajatella/suhtautua.

psykologi teki selkeän virheen käskeässän poikaa ymmärtämään isäänsä ts. kieltämään normaalin suuttumuksen tunteen. Tuollainen tunteiden tukahduttaminen/kieltäminen on todella pahasta psyykelle ja kostautuu myöhemmin.

toisaalta lienee parempi ehkä, ettei ainakaan tullut sinne humalassa.



Lapseni koulun juhlaan tuli kerran lapseni luokkakaverin äiti, joka oli todella humalassa. Ihan tolkuttomassa tilassa. Tuli varmaan sitä ajatellen, että lapsellaan oli rooli näytelmässä.



Toinen tapaus on, että minun opettajani oli ystäväni luokkakaverin isä. Oli eri koulussa kuin isänsä. Opettajani meni niiden luokkaretkelle lisävalvojaksi ja oli ympäripäissään. Tytär oli todella nolona asiasta kuukausitolkulla ja itki, miksi isä pilaa aina kaiken.



En ymmärrä, miksi aikuinen ei osaa pitää varaansa, ettei juomaputki ala väärällä hetkellä, mutta en tiedä, onko parempi pysyä humalassa pois vai ei.

että pojan pitäisi ymmärtää, että vain itseään ja omaa suhtautumistaan voi muuttaa - toista ihmistä ei kukaan muu voi muuttaa. Eli vaikka poika olisi kuinka pahoillaan ja loukkaantunut, niin ei se isä siitä muuksi muutu. Sen sijaan poika voi vaikuttaa siihen omaan reaktioonsa, että miten syvästi ottaa sen, kun isä ei saavukaan paikalle.



Ja tuo katkeruuden opettaminen pojalle ei nyt ainakaan mitenkään hyvästä ole.

Olen ennekin havainnut, että täysin turha ammattiryhmä vaikuttaa olevan. Kuka tahansa voisi laukoa tuollaisia mielipiteitä ja ohjeita. Tämä taas sitä suomalaisten tyypillistä miesten holhoamista; aika miestä pitää aina ymmärää ja höösätä, olkoon kyse alkoholismsita, tunnekylmyydestä, väkivallasta jne.

Taidat olla hieman katkera ;)

Mun mielestä poikasi ei tarvitse ymmärtää isän käytöstä. Ainkaan vielä ja milloinkaan sitä ei tarvitse hyväksyä. Mula on alkoholisti isä ja typerin neuvo mikä voi olla on, että pitäis vaan tyynesti hyväksyä asia. Kun ei sitä voi. Mulla isän juominen eli lupausten pettäminen aiheuttaa edelleen niin valtavan vihan, että välillä itsekin pelästy sitä tunnetta. Mun on pakko päästä silloin jotain tosi fyysistä, mihin saan purettua sen vihani, mutta en kyllä ainakaan pysty tukahduttamaan vihaa.

Sun lapsi on jo niin iso, että varmasti ymmärtää, kun selität tuon juomisen. Ei hänenkään isänsä sitä todennäköisesti ilkeyttään tee, mutta kaikki ne negatiiviset tunteet, jotka pojalle siitä tulee ovat täysin oikeutettuja. Sitä paitsi lapselle pitää antaa oikeus kaikkiin tunteisiin.

En osaa antaa mitään kunnon neuvoja, sillä yksi elämän turhauttavimmista asioista on elää alkoholistin lähellä. Päihderiippuvainen ihminen on aina riippuvainen, häneen ei pysty ikinä luottamaan ja vaikka pystyisi tämänkin asianhyväksymään, tuntuu se lupausten pettäminen joka kerta todella pahalta.

Toivottavasti löydätte jonkin keinon, miten sitä vihaa ja pahaa oloa pystyy kanavoimaan.

padonnut sisällesi sen vihan ja syyllistämisen mitä tunnet isääsi kohtaan? Itse pääsin alkoholisti-isänääni kohtaan tuntemasta vihasta, säälistä, raivosta ja muusta negatiivisesta eroon vasta vuosien terapiassa. Tosin hetkittäinkin tulee vihantunteita, mutta saan käsiteltyä ne nopeasti eivätkä jää "vellomaan".

Alkoholismiin on niin paljon syitä lapsuudenperheestä, luonteesta, kasvatuksesta, perinnöllisyydestä jne alkaen, ettei ole helppoa vain Lopettaa juomista. En hyväksy isäni juomista mutta en ole potkimassakaan maassa makaavaa. Vihan on todella kuluttava tunne.

Ap teki todella hyvän ratkaisun erotessaan miehestään. Onneksi antaa pitää yhteyttä isäänsä, ettei myöhemmin syyttele äitiään isättömyydestä. Poika tajuaa kyllä vanhemmiten mitä alkoholismi on jos asiaa käsitellään esimerkiksi psykologilla käymällä.

jota ey varmaan äitinä (minä en ainakaan pystyisi) antamaan lapsellesi. Lapsen oloa helpottaa, jos hän on saanut olla pettynyt ja vihainen, mutta jos hän ymmärtää että isä ei omasta tahdostaan ole alkoholisti. se on sairaus, eikä hän itse päätä, että enpä piittaa lapseni juhlista. Uskon että lapsen on helpompi kestää tilanne näin.

En ole näin missään kirjoittanut enkä näin myöskään ajattele. Isä on mitä ihanin pojalleen ja välittää ja vie poikaansa moniin paikkoihin, näin voi olla vaikka vuoden ja sitten yhtäkkiä tulee hiljaisuus ja selviää myöhemmin, poika yleensä arvaa sen jo kuten minäkin, että on taas putki päällä. Yleensä menee niin, että isä on 4-8kk juomatta ja sit juo 1-4kk kunnes yleensä päätyy sairaalaan ja taas ryhdistäytyy ja on juomatta.

Niin ja poikani kyllä tietää, ettei vika ole hänen kun isänsä lähtee juomaan.

ap

Lapsi rakastaa isäänsä eikä ole reilua, että sinä haluat hänen inhoavan isäänsä.

Psykologi oli oikeassa siinä, että koska lapsen isällä on sairaus, hän ei sen vuoksi aina pääse tapaamaan lastaan.

Ihan sama asia, kuin jos olisi joku muu kuin mielenterveysongelma (kuten nyt). Esimerkiksi vaikeahoitoinen diabetes joka sekin vaatii jatkuvaa hoitoa lopun ikää.

Miksi sinun mielestäsi pojan pitäisi kantaa vihaa mukanaan? Se syö ihmistä ja aiheuttaa mielenterveysongelmia.

Sen sijaan kun täysin neutraalisti selittää alkoholismin sairautena lapselle, se auttaa häntä ymmärtämään ja SAA HÄNET USKOMAAN että vika ei ole hänessä vaan isässä eikä isä tee sitä tahallaan (poikaa kiusatakseen) vaan siksi kun on sairas. Se on hyvin tärkeää!!

Enkä erityisemmin ylläty, suutu, pety tai tule surulliseksi kun isä typerehtii tai pettää lupauksensa. Näin on ollut aina. Jo ihan pienenä ymmärsin ettei isän puheita kannata ottaa tosissaan.



Isä istui tuolissaan ja horisi omiaan, lupaili milloin mitäkin ja suhtauduin hänen juttuihinsa kuin jonkun 2-vuotiaan uhoiluina: "sitten kun olen maailman vahvin poika, syön kaikki maailman karkit". Tähän tyyliin. Ei ole koskaan tarvinut pettyä.



Isäni ei oikeastaan herätä minussa mitään tunteita. Ehkä psykologi tarkoitti jotain tämän tapaista?

lapsen pitää ymmärtää se kun mummo joskus haukkuu lasta ja itkettää äitiä. Mummolla kun on paha masennus ja on lisäksi narsistinen. Mummo yritti myös viedä lapsen lahjan takaisin kun lapsi ei mummon mielestä kiittänyt tarpeeksi suurieleisesti (pelkäsi tuolloin jo mummoa). Lapsella ikää 5v silloin kun psykiatri oli tuota mieltä.

"Alkoholin käyttöön liittyy aina yksilön oma vastuu ja valinta, ja tämän vuoksi alkoholismi ei ole sairaus siinä mielessä kuin esimerkiksi keuhkokuume. Alkoholismia sen sijaan voidaan pitää sairautena, mikäli käsitettä sairaus käytetään laajimmassa merkityksessä ja sillä tarkoitetaan tilaa, josta yksilö kärsii subjektiivisesti ja jonka hoitamisessa hän tarvitsee ympäristön ja asiantuntijoiden tukea, apua ja ymmärtämystä."