miksi vaistovanhemmuuden yhteydessä puhutaan aina KESTOVAIPOISTA?

No eihän se herranjumala nuku jos on joku "märkäpintavaippa".

Sillä siis pyritään vain luokittelemaan, ei kannustamaan vanhempia kuuntelemaan lastaan. Olen aina pitänyt itseäni lasta kuuntelevana. Olen reagoinut itkuun, selvittänyt huolella syyn, jotta seuraavalla kerralla osaan erottaa, mikä on nälkää, mikä on märkää vaippaa jne. Mutta vaistovanhemmuus on minulta suljettu ryhmä, koska

1) En imetä. Lapseni paino laski rajusti ensimmäisten viikkojen aikana ja jouduimme lopulta sairaalaan. Siellä imetyspunnituksissa todettiin, että lapseni sai tunnin imetyksen jälkeen vain 10 g lisää painoa. Sairaalassa alettiin antaa korviketta, sain luvan pumpata mutta en enää imettää:( Lapseni oppi pullon eikä suostunut kertaakaan sairaalassaoloaikana eikä sen jälkeen imemään rintaa. Pumppasin reilut 6 viikkoa ja sitten maitoa ei enää tullut. Lapseni siis elää korvikkeella. Jos olisin jatkanut imettämistä, lapseni olisi kuollut. Kuuntelin siis lääkäreitä ja lastani. Mutta se ei kelpaa vaistovahemmuuden määrittelijöille



2) Aloitin kestovaippojen käyttämisen lapselleni, kun hän oli 6 vkoa vanha. Sinnittelin viikon. Tuloksena täysin rikkonaiset yöt (vaippoja vaihdettiin ihan tunninkin välein, vaikka vauva söi vain 1-2 kertaa yössä. Joka kerta vaihdettiin myös lakanat. Viikon jälkeen vauvan pyllyssä oli pilkkuja. Nyt käytän kertiksiä öisin ja kyläilyreissuille lähtiessä. Kestovaippoja siis enää ehkä 3-4 vaippaa päivässä. En kelpaa vaistovanhemmaksi.



3) Lapseni nukkui vieressäni ensimmäiset viikot. Uni oli kuitenkin levotonta ja hän heräili jatkuvasti. Kun siirsin vauvan omaan sänkyyn meidän sänkymme viereen, nukkuu 8-10 tuntia putkeen heräämättä. Mutta ei, vaistovanhempi olisi antanut lapsen herätä x kertaa yössä, koska niin se vaan kuuluu olla.



4) Hankin kantoliinan, koska pidin sitä järkevänä tapana kantaa lastani. Lapseni ei ollut samaa mieltä. Seurasi melkoista huutoa ja meteliä, kun yritin liinailla. Luovuin vähäksi aikaa ja tein vaunulenkkejä. Lapsi oli tyytyväinen ja nukkui niissä päiväunia. Nykyään suostuu kantoliinaan joskus iltaisin maksimissaan tunniksi. Jatkan kyllä siedätystä edelleen. Mutta en siis kelpaa tässäkään vaistovanhemmaksi.



Lopputulos: vaistovanhemmuus on jotain sellaista, jota ei voi saavuttaa kuin ne normivanhemmat, joiden imetys sujuu ja joiden lapset mukautuvat heidän tapoihinsa helpommin kuin omani. Mistään oman vaiston kuuntelemisesta tai lapsentahtisuudesta siinä ei juurikaan ole kyse. Mielestäni minä olen ratkaisuissani ollut lasta kuunteleva. Mutta tiedän kyllä saavani kommentteja siitä, miten olen tehnyt kaiken väärin ja että lasta pitää totuttaa näihin asioihin. Nyt vain on niin, että minä kuuntelen omaa lastani ja luotan omiin vaistoihini. Vaikka en sitten olekaan vaistovanhempi. Minulle on tärkeämpää, että lapseni on tyytyväinen kuin että minut hyväksytään tähän salaseuraan.

Ei meillä ainakaan märkään vaippaan oo heräilty, vaan tyttö on nukkunu tosi hyvin alusta asti, VAIKKA onkin kestovaippailija.

ovat kuulemma paljon ikävämmän tuntuisia kuin kertakäyttöiset. Ja siihen en kyllä usko, että märkyys opettaisi yökuivaksi. Kunnon yökastelija ei herää vaikka sänky ja yövaatteet lainehtivat pissasta.

Musta muuten vaistovanhemmuus (attachment parentingin huono käännös) ei ole = "eletään lapsen ehdoilla" :). Lapsentahtisesti ehkä. Mutta ei "lapsen ehdoilla".

Kestovaipat ovat käsittääkseni jalassa mukavampia kuin kertakäyttövaipat. Itse käytän mukavuussyistä mieluummin kestositeitä - paperiset ovat kunnon puuvillaisiin tottumisen jälkeen kurjan tuntuisia. Niitäkin kun tulee aika ajoin käytettyä (esim. ohkaisemmasta kankaasta olevien housujen kanssa en ole vieläkään saanut kestositeitä toimimaan näkymättöminä). Oletan vaipoissa olevan lapselle sama juttu :)

Iho on rikki jo parin yön jälkeen.

t. 9