Perinnölliset sairaudet ja uuden vauvan/lapsen kaipuu
Meillä on neljä lasta, joista yhdellä on perinnöllinen sairaus, joka johtaa kuolemaan. Miehelläni ja kahdella muulla lapsella on geenivirhe, joka altistaa eri syöpäsairauksille, tällä hetkellä ovat kuitenkin kaikki terveitä. Uudella vauvalla on 50% riski saada tuo sama geenivirhe tai toinen perinnöllinen sairaus, joka on yhdellä lapsistamme.
Emme tienneet näistä perinnöllisistä sairauksista kun olemme aiemmat lapset saaneet vaan nämä selvisivät vasta lasten ollessa jo olemassa. Yksi lapsista on siis täysin terve.
Meillä on molemmilla ns. vauvakuume, tämä on ehkä väärä sana, koska en pahemmin ole nauttinut vauva-ajasta kenenkään lapsen kohdalla, mutta lapsen haluaisimme. Mutta nyt kun tiedämme nämä riskit niin mietityttää, että kannattaako ottaa riskiä. Tietysti sekin on mahdollista, että vauva on terve. Tuota "syöpägeenivirhettä" ei pysty selvittämään raskausaikana, mutta toinen on mahdollista saada selville jo raskausaikana.
Kommentit (15)
t. kahden sairaan ja kahden terveen lapsen äiti
Haaveilemme kolmannesta, mutta luultavasti se myös haaveeksi jää.
Meillä myös suvussa vallitsevasti periytyvä vakava, kuolemaan johtava sairaus. Meillä kaksi lasta, joista kummallakaan ei tätä geenivirhettä ole eli se 50 % todennäköisyys olla terve toteutui molempien kohdalla. Joskus mietimme, että kolmas lapsi olisi kiva, mutta tuntuu, että näin hyvä tuuri ei voi jatkua, joten olemme onnelisia näistä kahdesta.
kolme lasta neljästä ovat sairaita niin aika epätodennäköistä on, että neljäs olisi terve.
Neljä lasta on kuitenkin jo iso määrä, joten jättäisin suosiolla siihen.
ja sitten jatkaa tervetta raskautta?
toisen saa selville jo raskausaikana.
ap
Eikö ko geenivirheitä pysty testaamaan sikiöstä ja sitten jatkaa tervetta raskautta?
lisää lapsia? adoptoikaa tai ruvetkaa sijaisvanhemmiksi. Mä en käsitä, miksi on itsekästä vaikka juoda kaljaa raskausaikana, mutta se ei, jos tietoisesti hankkii lapsia, vaikka heillä on erittäin suuri riski vakavaan sairauteen. On paljon lapsia, jotka tarvitsevat sijaisvanhempia!
ja jos perheessä on kuoleva lapsi niin tuskin on mahdollista olla sijaisperheenäkään. En ole näihin asioihin paremmin perehtynyt, mutta näin "maalaisjärjellä" ajattelisin.
ei ole mitenkään varmaa että lapsi saisi sairauden? Alttiudet taas ovat sellaisia, että niistä ei juuri kannata välittää. Niitähän nyt voi olla vaikka kenellä ja vaikka mihin. Itselläni on skitsofrenia-alttius, mutta en edes ajatellut koko asiaa kun lapsia toivoin. Ei kaikkea voi välttää eikä kaikelta suojella.
sairautta vaan on myös mahdollista, että hän on aivan terve.
ap
ei ole mitenkään varmaa että lapsi saisi sairauden? Alttiudet taas ovat sellaisia, että niistä ei juuri kannata välittää. Niitähän nyt voi olla vaikka kenellä ja vaikka mihin. Itselläni on skitsofrenia-alttius, mutta en edes ajatellut koko asiaa kun lapsia toivoin. Ei kaikkea voi välttää eikä kaikelta suojella.
vallitsevasti periytyvä? Siitähän se riippuu kuinka suuri riski teillä on.
En ole ap, mutta kiinnostaisi tietää. Googletin, mutten tajunnut niistä selityksistä kauheasti.
vallitsevasti periytyvä? Siitähän se riippuu kuinka suuri riski teillä on.
vanhemmista on viallinen geeni. Silloin riski saada sairas lapsi on 50%. Peittyvästi periytyvään sairauteen tarvitaan viallinen geeni molemmilta vanhemmilta ja silloin periytyvyys menee näin: Sairas lapsi 25%, terve sairauden kantaja 50% ja täysin terve 25% mahdollisuus.
Meillä myös suvussa vallitsevasti periytyvä vakava, kuolemaan johtava sairaus. Meillä kaksi lasta, joista kummallakaan ei tätä geenivirhettä ole eli se 50 % todennäköisyys olla terve toteutui molempien kohdalla. Joskus mietimme, että kolmas lapsi olisi kiva, mutta tuntuu, että näin hyvä tuuri ei voi jatkua, joten olemme onnelisia näistä kahdesta.
Meillä kun on jo neljä lasta niin adoptio tuskin onnistuu.
Sijaisvanhemmuus toisaalta kiinnostaisi, mutta sovellummeko siihenkään kun on useampi lapsi, joista yhdellä kuolemaan johtava sairaus. Eikö sijaisvanhemmaksi ole aika pitkälle samat kriteerit kun adoptiovanhemmille?
ap