Miksi se joka ei halua lapsia päättää.

Jos nainen hankkiutuu raskaaksi vastoin miehen tahtoa. Tässä tilanteessa onnekasta on kuitenkin että mies voi kävellä ulos, kyllä nainen lapsen huolehtii ja hoitaa kun on halunnutkin.

Mies on kuitenkin ottanut raskauden riskin jo suostuessaan seksiin. On todella epäreilua, jos nainen on huijannut ja käyttänyt tilannetta hyväkseen - mutta silti mies on vastuussa lapsesta, jota ei kuulu rankaista siitä, että äiti on ollut todella itsekäs.

Miehellä on kuitenkin oikeus vihaan ja halutessaan kävellä ulos tilanteesta. Elatusmaksut joutuu maksamaan, muuta velvoitetta ei lain mukaan ole. On yksilöstä kiinni pystyykö tuollaisessa tilanteessa lapsesta välittämään.

Kyllä. Ihan oikeasti moni on tullut raskaaksi "vahingossa", kun pillerit ovat "pettäneet". Ihan niin kuin puolisoa kusetetaan ja huijataan muissakin asioissa julmasti (parisuhteen ulkopuoliset suhteet ym.). Kaikki ihmiset eivät ole kivoja, eivätkä kaikki parisuhteet perustu luottamukseen ja toisen kunnioittamiseen.



Ja ap:lle vielä: en minä usko, että kaikkien näiden kipakoiden kommenttien taustalla on jokin puhumattoman parisuhteen malli. Toki se osapuoli, joka ei lähtökohtaisesti halua parisuhteessa lasta, voi miettiä ja prosessoida asiaa (onko "EI" ehdoton, onko se "Ei nyt" vai "Ei koskaan" jne.), ja toki asiasta voi tämän prosessin aikana puhua - ja varmasti puhutaankin paljon - mutta lopullinen päätös tällaisissa asioissa on kuitenkin yksilöllä.

Avauksessasi et kysynyt, että voiko näistä asioista puhua parisuhteessa, vaan kysyit, miksi se osapuoli, joka ei halua lasta, päättää pariskunnan lapsettomuudesta, ja tähän alkuperäiseen kysymykseesi selvä vastaus on, oli parisuhteessa keskustelua tai ei, että se yksilö, joka ei jotain halua, päättää siitä asista koska niinhän se vain menee. - Vaikka sitten kuukausien tai vuosienkin keskustelun tuloksena.



Toinen osapuoli voi sitten päättää, haluaako hän jäädä lapsettomaan parisuhteeseen vai lähteä etsimään isä- tai äitikandidaattia muualta. Ja tämänkin päätöksen voi tehdä vain lasta haluava osapuoli, ei se toinen lasta haluamaton. Siitäkin asiasta voi keskustella pariskuntana, mutta päätöksen tekee silti yksilö.

Siis se default. Neutraali. Nolla-arvo.

Se, joka ajaa muutosta olemassaolevaan tilanteeseen on toki eri asemassa kuin se, joka vain haluaa jatkaa elämäänsä sellaisena kuin se on.

Samahan se olisi jos vaikkapa mieheni "päättäisi", että minun pitääkin opiskella hydrofyysikoksi tai meidän pitäisi muuttaa Ugandaan. Ja minun pitäisi sitoutua muutamaan koko OMA elämäni jonkin sellaisen takia, joka on tärkeää vain hänelle.

Lapsia haluava voi toki aina tehdä oman päätöksensä ja hankkia lapsen sellaisen ihmisen kanssa, joka siihen on halukas.

PS. Lasten oikeuksia ei voi sulkea pois tästä keskustelusta, koska käytännössä ne ovatmyös elimellinen osa päätöstä hankkia lapsia.

PPS. "Vahinkoja" sattuu ainoastaan silloin, kun otetaan riskejä - vaikka miten pieniä. Mies tai nainen, joka ylipäänsä suostuu seksiin, on myös vastuussa mahdollisesti syntyvistä jälkeläisistä ja heidän hyvinvoinnistaan.

Tilanne on sitten jo toinen jos lapsia jo on

No ei ole. Silloin se nolla arvo on jo olemassaolevien lasten lukumäärä X. Ja lukumäärän lisääminen on muutos siihen. Johon samat säännöt pätevät.

Tilanne on sitten jo toinen jos lapsia jo on

No ei ole. Silloin se nolla arvo on jo olemassaolevien lasten lukumäärä X. Ja lukumäärän lisääminen on muutos siihen. Johon samat säännöt pätevät.

Ihmeellisen kipakoita kommetteja heti tuli. Heti oletetaan että minä olisin vaatimassa, haluamassa lasta. En ole, ihmettelen vaan kun luin keskusteluja tai no voiko keskusteluiksi sanoa kun joku kertoo haluavansa lapsia ja av raati tyrmää toisen heti että et saa haluta jos toinen ei halua.

Minun mielestäni hyvässä parisuhteessa puhutaan asioista eikä ole niin että mies tai nainen sanelee että EI ja toinen tyytyy. Jos oikeasti parisuhteessa on kaikki kunnossa niin yhdesäs puhumalla löydetään ratkaisu. Oli se sitten se että toinen taipuu siihen että lapsia tulee tai toinen taipuu siihen että lapsia ei tule.

Mä en käsitä tätä porukkaa kun tuntuu että ihmiset eivät puhu keskenään. Tai että puhukaa asiat selviksi ennenkun lyötte hynttyyt yhteen. MIssä on ihmisten tilanne taju ja se että ei kaikkea voi tietää valmiiksi.

Lisään vielä kun joku ei kuitenkaan usko/ymmärtänyt että minä en siis ole tilanteessa että haluisin ja mieheni ei. Ja kyllä minun mielestäni lapsen hankkimisesta voi puhua ja neuvotella kuin mistä muusta asiasta tahansa. Et voi verrata sitä että pakotetaan hankkimaan ammtti. Jos sinut pakotetaan ammattiin joudut tekemään sitä koko elämäsi, mutta lapsesi elää elämänsä ihan itse, sinä vaan teet parhaasi että hoidat lapsen hyvin ja annat hyvät edellytyksen hyvään elämään.

Ja nyt ei jonkun saivartelijan tarvitse sanoa että ei lapsella ole hyviä edellytyksiä jos isä ei halua. Se ei ollut se pointti. Lisäksi uskalla väittää että lähes jokainen terve ihminen rakastaa lastansa oli sitä sitten haluttu monta vuotta tai sitten oltu epävarmoja halutaanko. Harva katuu lapsiaan, mutta moni katuu sitä että ne jäi tekemättä.

Oletko oikeasti sitä mieltä että ammatin vaihtaminen on suurempi asia elämässä kun lapsen hankkiminen. Mielestäni se että vaihdan työpaikkaa tai alaa tai opiskelen kokonaan uuden ammatin on erittäin paljon pienempi päätös kun lapsen hankkiminen.

Ja lapsi elää kyllä itse oman elämänsä mutta sinä olet hänestä vastuussa sen ainakin sen 18 ensimmäistä elinvuotta ja varmasti tulee senkin jälkeen olemaan aika suuri osa elämääsi. Työpaikkoja ja ammatteja nyt tulee ja menee.

Jos nainen hankkiutuu raskaaksi vastoin miehen tahtoa. Tässä tilanteessa onnekasta on kuitenkin että mies voi kävellä ulos, kyllä nainen lapsen huolehtii ja hoitaa kun on halunnutkin.

Mies on kuitenkin ottanut raskauden riskin jo suostuessaan seksiin. On todella epäreilua, jos nainen on huijannut ja käyttänyt tilannetta hyväkseen - mutta silti mies on vastuussa lapsesta, jota ei kuulu rankaista siitä, että äiti on ollut todella itsekäs.

Miehellä on kuitenkin oikeus vihaan ja halutessaan kävellä ulos tilanteesta. Elatusmaksut joutuu maksamaan, muuta velvoitetta ei lain mukaan ole. On yksilöstä kiinni pystyykö tuollaisessa tilanteessa lapsesta välittämään.

On paljon epäeettisiä asioita, joista laki ei rankaise (esimerkkinä vakka uskottomuus).

Se ei silti tarkoita sitä, etteikö tällainen ihminen tekisi moraalisesti kyseenalaisen ratkaisun.

Lapsen rankasieminen äidin itsekkyydestä siten, että kieltäytyy olemasta tekemisissä lapsen kanssa, on lain puitteissa ihan sallittavaa. Ei se silti ole ihailtavaa käytöstä.

Ja mies _on_ ottanutraskauden riskin jo suostuessaan seksiin.Se _ei_ oikeuta naista käytämään tilannetta hyväkseen, muta tuo kyllämoraalisia velvoiteita mukanaan.

Ja mies _on_ ottanutraskauden riskin jo suostuessaan seksiin.Se _ei_ oikeuta naista käytämään tilannetta hyväkseen, muta tuo kyllämoraalisia velvoiteita mukanaan.

Moraaliset velvoitteet :D Tässä maassa tehdään yli 10 000 aborttia vuodessa, missäs naisten moraaliset velvoitteet?

että mies on painostanut, kiristänyt tai lähtenyt vain kävelemään?

Moraaliset velvoitteet :D Tässä maassa tehdään yli 10 000 aborttia vuodessa, missäs naisten moraaliset velvoitteet?

että mies on painostanut, kiristänyt tai lähtenyt vain kävelemään?

Moraaliset velvoitteet :D Tässä maassa tehdään yli 10 000 aborttia vuodessa, missäs naisten moraaliset velvoitteet?

Ei ole minun syyni tai miestenkään jos nainen ei osaa pitää puoliaan. Jos haluaa lapsen ilman kumppanin suostumusta, ottaa riskin että jää yksin lapsen kanssa.

Jos tulee raskaaksi vastoin tahtoaan vaikka on itse vapaasta tahdostaan seksiä harrastanut, voi aina tehdä abortin, mies ei asialle mitään mahda.

Lasten hankkiminen on yhteinen päätös jota molempien on haluttava. Ei voi ajatella että kusessa ollaan ja näillä mennään.

Mielestäni miehelle kuuluvat yhtäläiset oikeudet tässä asiassa. Ei voi olla velvollisuuksia jos ei ole oikeuksia/päätäntävaltaa samassa suhteessa.

et jos haluaa lisää lapsia on vapaa lähtemään ja tekemään niitä jonkun muun kanssa. Ymmärrän jos ei "tyydy" yhteen lapseen. en aio estää, en myöskään aio tehdä lisää. Miksi pitäisi? En halua niin en halua.

Mutta kommentoija joka viittasi siihen että on sama että mies pakottaisi minut opiskelemaan tyyliin ydinfyysikoksi korosti sanaa OMAelämä. Minun oma ja jokaisen oma elämä on sen yksilön elämä ja siihen sitten kuuluu lapsia ja työ jne. Lapsilla on kuitenkin oma elämä ennenmin tai myöhemmin aikuistuessaan ja silloin ei voi kukaan vanhempi elää lapsensa kautta. Mutta työ/ammatti on yksilon oma ja sitä tekee ihan itse.



Lapset eivät kuitenkaan ole lopun ikää pieniä. Toki on monta vuotta jolloin lapsista on työtä ja huoli ja vastuu ei omalla tavallaan lopu koskaan. Mutta lapsi aikuistuu ja alkaa elää omaa elämäänsä johon tietenkin vanhemmat, ainakin toivottavasti kuuluvat, mutta eivät enään samalla tavalla.



PAitsi av on täynnä tosin myös niitä jotka surevat lastensa olevan poikia ja pelkäävät että eivät sitten aikoinaan saa osallistuia lastenlastensa elämään. Tai tyttöjen äitejä jotka toivottavat onneaan siitä kun on tyttöjä ja saavat aikoinaan olla sitten osallistuvia mummeja. Koitetaan kuitenkin muistaa että emme voi elää lastemme kautta, ja voi olla että saamme olla osallistuvia mummeja/anoppeja tai sitten emme. Se pitää hyväksyä ja ottaa sellaisea sitten kun asia on. Ja ei murehdita nyt vielä niitä lapsenlapsia ja mummi/anoppi aikoja kun omatkin lapset on ihan pieniä ;-)