Tänään sektiotuomio ja olen ihan paniikissa.

Kun lääkäri alkaa leikkauksen, anestesialääkäri on vieressäsi ja tarkkailee sinua koko ajan. Sitten kysyvät, että tuntuuko tämä etkä tunne mitään ja luulet, että ne sen jälkeen aloittavat leikkaamisen mutta tosiasiassa se avaava haava on jo tehty! Itse asiassa koko juttu on aika pitkäveteistä... Ja en todellakaan sano tätä huijatakseni sinua vaan fakta on, että se ei satu eikä tunnu miltään. Kroppasi saattaa hiukan heilua mutta ei se ole mitään ällöttävää ja inhottavaa heilumista etkä edes oikein tajua, että se olet sinä joka heilut.



Koska sinulle tehdään suunniteltu sektio, miehesi saa olla mukana. Minun ei saanut (kiireellinen sektio 12 tunnin synnytyksen ja 2 tunnin ponnistusvaiheen jälkeen) mutta anestesialääkäri jutteli kanssani koko ajan ja oli tosi lohduttava mm. silitti hiuksiani, kun hiukan jännitin. Samalla hän tietenkin tarkkaili reagointiani. Jos vain hiukankaan jotain sinulla tuntuisi, hän huomaisi sen ennen sinua itseäsi reagoinnistasi ja ehtisi hätiin. Ainakin minua tuo lohdutti suunnattomasti!



Tässä muutama hyöty sektiosta:

1) Oman vauvani piti olla iso ja pyysin monta kertaa sektiota mutta en sitä saanut. Vauva oli vkolla 39 perätilassa, joten sain sektioajan ilokseni. Vauvapa kääntyi ja sektio peruttiin. Niinpä synnytin alakautta ja ponnistin 2 tuntia. En pysty edes kuvailemaan sitä tunnetta, kun kaikkesi teet, hampaat irvessä ponnistat, ja vauvaa ei vaan tule. Kun päätös sektiosta tuli (vauvan sydänäänet romahti), oli se jo iso helpotus. Sinulle ei tule käymään näin. Et ole uuvuksissa ponnistamisesta, et turhautunut edes takaisin vellovasta leikkauspäätöksestä.



2) Lapsesi syntymä on siinä mielessä turvallinen, että oman lapseni sydänäänet romahtivat, napanuora oli kahdesti kaulan ympäri ja oli niellyt lapsivettä ja joutuikin suoraan lastenteholle reiluksi vuorokaudeksi. Sinun lapsellesi ei ainakaan näin käy, koska et joudu turhaan ponnistamaan ennen sektiota.



3) Vaikka kipuja onkin jonkin verran (itselleni pahin oli eka vuorokausi), ne eivät estä hoitamasta lastasi, ja lisäksi sinulla on hyvä syy vaatia miestäsi auttamaan jo heti alkuun. Näin hänelle tulee tarpeellinen olo eikä käy niin kuin monelle muulle isälle, jotka eivät edes uskalla omaan lapseensa koskea. Eikä isälle tule tunnetta, että tulisi sinun ja lapsen väliin, koska hänen apuaan tarvitaan ihan oikeastikin.



4) Pahin kipu ja outo olo on ohi parissa päivässä ja viikon päästä olet jo entisesi. Toki alatiesynnytyksessä voisit olla jo samantien entiselläsi mutta sitten taas välttämättä et. Ei kannata jossitella. Tämä sektio on sinun synnytyksesi ja hyvin se menee.



Tsemppiä!

sektio synnytys vai ei? Menee ihan aiheen ohi.



Itse sanoisin ap: lle, että pelko on luonnollinen. Sektio ON iso leikkaus ja jokaisessa toimenpiteessä on riskinsä. Jos joku ei pelkää sektiota niin se on kummallista, ehkä silloin ei tiedosta riskejä?

Minusta on outoa sanoa, ettei tiedosta riskejä, jos ei pelkää sektiota. Yhtä lailla voisi sanoa, ettei tiedosta riskejä, jos ei pelkää alatiesynnytystä. Eikä kaikki pelkää :) Autolla ajamiseenkin liittyy riskejä, ja silti varsin monet ajavat autolla.



Minulla on takana suunniteltu sektio, joka sujui ihan ok. Jos suunniteltuun sektioon päädytään, siihen on aina hyvä syy, ja silloin riskit olisivat suuremmat alatiesynnytyksessä.

Se on synnytyskipuihin verrattuna ihan hyttysen inininää. Lepopäivä rannalla! Ja lisäksi saat vielä vauvan syliin.