Tänään sektiotuomio ja olen ihan paniikissa.

miehen kanssa koko ajan, nirsk narsk vaan kuului

2 kertaa on leikattu. Parempi näin! ei repeämiä, ei laskeumia, ei löysiä lantionpohjalihaksia ja siitä toipuu viikossa vaikka kasvimaalle lapionvarteen (testattu!) sen sijaan alakautta synnyttäneet kaverini valittavat vieläkin (nuorimmat lapset jo 3-4v) että pissaa karkailee kun juoksee/hyppää ja alapää on niin leveä että mies valittaa... ole onnellinen!

Ei minulla noita vaivoja ole vaikka 2 lasta! Ja olin tunnissa synnytysten jälkeen jo liikkeellä. Salissakaan en edes maannut vaan liikuskelin.

Kotiin päässyt 3pvä sisällä molemmista ja heti ryhtynyt hommiin. Navettaankin mennyt heti :) No problemo.

Toisin kuin sektiolla synnyttänyt kaverini... Yli viikko sairaalassa kipujen takia ja kotonakaan ei vielä voinut tehdä mitään. Joten minä olin kaverina kun hänen miehensä ei ollut kotona.

Eli ihmisestä kiinni!

Sektiotuomioistuimen sektiotuomarin julistama tuomio?

Paljonko nyt on viikkoja ja milloin sektioidaan?

Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että sektio oli kuin kahvilla käynti alatiesynnytykseen verrattuna.

Äiti sekä lapsi voivat paremmin sektion jälkeen.

2 kertaa on leikattu. Parempi näin! ei repeämiä, ei laskeumia, ei löysiä lantionpohjalihaksia ja siitä toipuu viikossa vaikka kasvimaalle lapionvarteen (testattu!) sen sijaan alakautta synnyttäneet kaverini valittavat vieläkin (nuorimmat lapset jo 3-4v) että pissaa karkailee kun juoksee/hyppää ja alapää on niin leveä että mies valittaa... ole onnellinen!

Että mua risoo tällaiset yleistykset, varsinkin asiasta, josta ei itsellä ole kokemusta.

Kyllä se kuitenkin on niin, että hyvinmennyt sektio ei koskaan voi olla yhtä helppo kuin hyvinmennyt alatie, koska hyvin menneen alatien jälkeen siihen lapion varteen pääsemiseen ei tarvita viikkoa, vaan siihen voi tarttua vaikka heti. Hyvin menneen alatien jälkeen ei ole yhtään tikkiä, ei synny arpikudosta, seuraaviin raskauksiin ei sisälly suurempia riskejä, kuten sektion jälkeen aina.

Mutta kuitenkin suurin osa sekä sektioista että alateistä sujuu oikein hyvin, eikä niistä jää mitään ongelmia. Se kumpi kenellekin paremmin sopii, ja kummasta paremmin selviää ja toipuu on täysin yksilökohtaista.

AP:lle tsemppiä tulevaan koitokseen, todennäköisesti kaikki menee ihan hvyin.

viikolla 37+4 painoarvio on 3,4 kg. Sektio tehdään noin viikon päästä. Älkää pakottako sanomaan sitä päivää ääneen.



Ehkä ihan hitusen helpottaa tämän ketjun vastaukset. Sektiohan on iloinen asia!



ap

tuohon 100% täydelliseen alatiehen. Tuskin muuten käytäisiin tätä keskustelua.

Kyllä se kuitenkin on niin, että hyvinmennyt sektio ei koskaan voi olla yhtä helppo kuin hyvinmennyt alatie, koska hyvin menneen alatien jälkeen siihen lapion varteen pääsemiseen ei tarvita viikkoa, vaan siihen voi tarttua vaikka heti. Hyvin menneen alatien jälkeen ei ole yhtään tikkiä, ei synny arpikudosta, seuraaviin raskauksiin ei sisälly suurempia riskejä, kuten sektion jälkeen aina.

Mutta kuitenkin suurin osa sekä sektioista että alateistä sujuu oikein hyvin, eikä niistä jää mitään ongelmia. Se kumpi kenellekin paremmin sopii, ja kummasta paremmin selviää ja toipuu on täysin yksilökohtaista.

AP:lle tsemppiä tulevaan koitokseen, todennäköisesti kaikki menee ihan hvyin.

maailmanloppu verrattuna spontaaniin alatiesynnytykseen

[i!

[/quote]

Että mua risoo tällaiset yleistykset, varsinkin asiasta, josta ei itsellä ole kokemusta. Kyllä se kuitenkin on niin, että hyvinmennyt sektio ei koskaan voi olla yhtä helppo kuin hyvinmennyt alatie, koska hyvin menneen alatien jälkeen siihen lapion varteen pääsemiseen ei tarvita viikkoa, vaan siihen voi tarttua vaikka heti. Hyvin menneen alatien jälkeen ei ole yhtään tikkiä, ei synny arpikudosta, seuraaviin raskauksiin ei sisälly suurempia riskejä, kuten sektion jälkeen aina. Mutta kuitenkin suurin osa sekä sektioista että alateistä sujuu oikein hyvin, eikä niistä jää mitään ongelmia. Se kumpi kenellekin paremmin sopii, ja kummasta paremmin selviää ja toipuu on täysin yksilökohtaista. AP:lle tsemppiä tulevaan koitokseen, todennäköisesti kaikki menee ihan hvyin.

[/quote]

Että mua ällöttää tuollaiset jotka tällaiseen ketjuun VIITSIVÄT tulla hehkuttamaan itseään. Oletko ihan pöljä, toinen pelkää jo valmiiksi ja kokee saaneensa tuomion ja sinä tulet kertomaan tuollaista sektiosta! Mene psykoterapiaan synnytyskokemustesi kanssa, ei ole normaalia reagoida tässä ketjussa noin.

Itse sektiohan ei tietenkään tunnu missään, eikä leikkauksesta toipumiseenkaan mene montaa päivää.

Se puudutus vie pois vain terävimmän kivun. Tasan tarkkaan tuntee viillon, lääkärit käden liikkeet vatsassa, sen kuinka vauva otetaan ulos jne. Kaiken todellakin tuntee ja se on tosi inhottava tunne, se vaan ei satu, mutta tuntuu vähän samalta, kun joku koko ajan painelisi rajusti vatsaa. Korkeintaan sellainen, jolle ei ole koskaan tehty sektiota voi luulla, että se "ei tunnu miltään" - kyllä tuntuu!

Sulla on viikko aikaa asennoitua ja etsiä tietoa. Älä välitä näistä palstan kaakattajista. Sinun sektiosi on sinun synnytyksesi. Suurinosa sektioista menee hienosti, sektio on synnytys siinä missä muukin, vaikka alatiesynnytys se ei olekaan. Lääkärin arvion mukaan se on teille molemmille parempi tapa tässä tilanteessa synnyttää.



Saat lapsen syliisi, unohdat kokemasi. Ei tarvitse pelätä. Salissa on ammattitaitoinen henkilökunta sinua varten ja olet tarkassa seurannassa jatkuvasti ja saat lääkettä kipuihisi, hoitajat auttavat alussa tarvitessa vauvan hoidossa.



Sektiosta voi toipua erinomaisesti. Minua luultiin alakautta synnyttäneeksi, mutta enpä ollut. Enkä maannut edes vuorokautta sängyssä sen jälkeen, kuten pitkään alakautta synnyttänyt serkkuni. Ei voi yleistää.

mulle ei tarvi todistella, että tuntuuko sektio, koska en voi muutenkaan ymmärtää miksei se tuntuisi. Toipuminen ja kipukaan ei askarruta mieltä. Mulle ei taida olla muuta vaihtoehtoa kun pyytää se nukutus tai sitten sellaiset lääkkeet jo juhlahetken aattopäivänä että olen sekaisin kuin seinäkello. Muuten saatan ottaa hatkat siitä leikkauspöydältä, kun lääkäri sanoo jonkun elokuvafraasin kuten että annapa se isompi puukko.



ap

sä et ole ensimmäinen synnyttävä nainen, etkä viimeinen. koitas nyt vähän suhtautua ja yrittää olla kiitollinen, mitä on tulossa.

Leikkauspöydällä olin niin pöhnässä, että leikkaus tuntui enemmänkin hassulta :D Kroppa heiluu ja sitä rataa.



Itse paranin nopeammin sektiosta kuin alatiesynnytyksestä.

ja kannattaa pyytää, jos pelottaa tai tuntuu pahalta. Siinä vaiheessa kun alakroppa on puudutettu, ei siitä enää lähdetäkään :D :D



Kyllä sä selviät, voimia!

olekaan menossa synnyttämään vaan leikkaukseen, joka tuli yllättäen ja pelottavana.

olekaan menossa synnyttämään vaan leikkaukseen, joka tuli yllättäen ja pelottavana.

Onko sinulla älyssä vikaa vai lukutaidossa vai perse muuten vain revennyt pahasti, kun olet noin katkera?

ihan sama miten se lapsi sieltä kohdusta tulee ulos kunhan tulee elossa.. Itselläni takana yksi alatiesynnytys helvetistä päättyen lapsen kuolemaan ja seuraava olikin sitten sektio joka kyllä oli kuin hammaslääkärikäynti verrattuna siihen alatiesynnytykseen.



Minulla ainakaan sektiossa ei tuntunut minkäänlaista kipua ja fyysinen toipuminen oli nopeaa verrattuna alatiesynnytykseen jonka jälkeen ei pystynyt pitkään esim istumaan kunnolla.



tsemppiä sulle tulevaan sektioon!!

Minä yritin saada nukutusta, mutta ei tippunut sitä, eikä rauhoittavaa. Leikkaussalissa ehdottelin vielä poislähtöä ja yritin kääntyä ympäri, mutta eivät päästäneet. Jouduin suunniteltuun sektioon parin päivän varoitusajalla ja leikkauspelon vuoksi laittoivat keskustelemaan anestesialääkärin kanssa, sen olisi kuulemma pitänyt lievittää pelkoa, mutta ei ainakaan minulla mitään auttanut.

Minulla takana ensin suunniteltu sektio perätilan takia, joka ei ihan nappiin mennyt ja jätti jälkeensä järjettömän leikkauskammon. Seuraavat kaksi alateitse, todella hyviä kokemuksia ja kunnossa olin samantien niiden jälkeen ja sitten neljäs jälleen perätilassa ja jouduin sektioon, lapsen kunnon vuoksi en saanut edes yrittää alateitse, minkä mieluiten olisin valinnut.

Pelko oli hirmuinen ja inhoan sitä tietoa ja tunnetta kun vatsassa myllätään, minä olen kärsinyt molempien kertojen jälkeen kovasta kivusta (jostain syystä minulla ei ole kummallakaan kerralla ollut mitään kipupumppua?) ja toipumiseen on mennyt useampi viikko ja liikkuminen ollut alkuun tuskaa. Olen niin kateellinen ihmisille, jotka toipuvat nopeasti ja helposti, mutta tosiaan se kipu on joka ihmisellä erilaista. Toisella kerralla vielä päätin, että en aio olla kivulias, vaan toivun nopeasti, mutta ei sekään auttanut, vaan yhtälailla koski. Joten vaikka monilla toipuminen ilmeisesti on nopeaa, niin kannattaa ottaa huomioon mahdollisuus hitaastakin toipumisesta (no niinhän se on alateitsekin).

Tarkoitukseni onkin kuitenkin kannustaa, että kyllä siitä selviää, vaikka itsekin olin vakuuttunut, että kuolen pelkkään pelkoon. :D Minut on doupattu hyvin heti kunhan lapsi on ulkona ja olen ompeluvaiheet nukkunut autuaan tietämättömänä mistään mitään. Sen ensimmäisen 5min kun vain kesti ja sekin meni niin, että keskityin vaan hengittämiseen, enkä ajatellut mitään muuta. Onhan niitä lapsiakin siinä välissä vilautettu, mutta näistä hetkistä en juuri mitään muista. Onneksi se itse leikkaus on niin minimaalisen pieni hetki ihmisen elämässä. Muistan kuin eilisen sen kauhun kun kuulin joutuvani taas siihen ja nyt siitäkin on kulunut jo 4v.

Tsemppiä! Ymmärrän hyvin tunteesi!

mulle ei tarvi todistella, että tuntuuko sektio, koska en voi muutenkaan ymmärtää miksei se tuntuisi. Toipuminen ja kipukaan ei askarruta mieltä. Mulle ei taida olla muuta vaihtoehtoa kun pyytää se nukutus tai sitten sellaiset lääkkeet jo juhlahetken aattopäivänä että olen sekaisin kuin seinäkello. Muuten saatan ottaa hatkat siitä leikkauspöydältä, kun lääkäri sanoo jonkun elokuvafraasin kuten että annapa se isompi puukko.

ap

ihan pakolla. MInä itse kävelin leikkaussaliin ja pyydettiin makaamaan pöydälle ja ei siinä kuule kerkiä ajattelemaan, kun kaikki menee omalla painollaan. Henkilökunta juttelee koko ajan ja kyselee kaikenlaista, jotta ei kerkiä jännittämään ollenkaan. Minäkin jännitin ja minä todella pelkään leikkaamista, mutta kaikki meni tosi hyvin.

Nyt suosittelen, että jätät täällä surffailun ja varsinkin kyselemisen, koska siitä ei ole kun haittaa, kun toiset provoilee ja säikyttelee muka kauheilla tarinoillaan.

Otat rauhallisesti ulkoilet, kyläilet ja ennen kaikkea lepäät, koska kohta sekin on ohi ja vauva pitää sinut hereillä. Jaksamisia..

mulle ei tarvi todistella, että tuntuuko sektio, koska en voi muutenkaan ymmärtää miksei se tuntuisi. Toipuminen ja kipukaan ei askarruta mieltä. Mulle ei taida olla muuta vaihtoehtoa kun pyytää se nukutus tai sitten sellaiset lääkkeet jo juhlahetken aattopäivänä että olen sekaisin kuin seinäkello. Muuten saatan ottaa hatkat siitä leikkauspöydältä, kun lääkäri sanoo jonkun elokuvafraasin kuten että annapa se isompi puukko.

ap