Mikä sinua nyppii mt-ongelmaisissa? Rehellisiä vastauksia, kiitos.

Hän on varmasti vaikeasti masentunut, en epäile sitä, mutta hänen suurin sairaus on huomion hakuisuus ja hoidosta kieltäytyminen.

on se että mitä hän pelkää hoitoon hakeutumisessa. Selkeästi sen on pakko olla jotain todella kammottavaa, koska tämä nykyinen helvetillinen elämäntyyli on vähemmän kamalaa. Kysy sitä siltä joskus, jos kerran tunnet hänet niin hyvin että voit sanoa. Jospa jotain liikahtaisi. Ja sitten jos liikahtaa, perustele. Kerro sille konkreettisesti, nykyhetken tasolla pysytellen, miksei uhkakuva toteudu. Sillä lailla pikku hiljaa.

mutta ei hän halua hoitoon. Tuskin se elämä on niin kamalaa mitä hän pihalla itkee. Kun kävin äsken röökillä niin näky makaamassa takapihallaan kirjaa/läppäriä (?) lukemassa, ei itkettänyt yhtään. Voihan se olla, että siitä elämän surkuttamisesta on tullut jo tapa mitä ei osata lopettaa. En tiedä enää lähestymistapoja millä voisin asiasta hänen kanssa puhua tai oleellisesti auttaa. Hän on päättänyt ettei hoitoon mene ja se on ehdoton piste. Hänen miehelle on turha puhua, koska nainen suuttuu siitä valtavasti.

Että moro vaan T jos siellä takapihalla surffaat täällä palstalla ja tunnistit niin tule päätykämppään kahville, laitetaan se sun pää kuntoon ;)!

nro 7

halua mennä hoitoon?

voin sanoa että omassa itsessäni ärsyttää se sisäinen tunnelivisio: pyöriminen oman itsen, oman toivottomuuden ja omien ongelmien ympärillä.

Kuka tahansa jolle tulee todella paha fyysinen ongelma vaikka tyyliin juuri jalka poikki keskittyy siihen että ongelma tulee hoidettua. Koska muuten organismi on vaarassa kuolla. Itsekkyys häiriötilanteessa on ihan puhdasta evoluutiobiologiaa. Mutta se että itseen keskittyminen ei johda mihinkään kertoo siitä ettei ihmisellä ole keinoja päästä eteenpäin. Uskon että kymmenen vuoden päästä psykiatria jopa pystyy tarjoamaan niitä. Nyt on pikku hiljaa ruvettu saamaan otetta jopa tunne-elämältään epävakaista, jotka aikaisemmin kai katsottiin aika toivottomiksi tapauksiksi.

Itse olen päässyt jo tuosta suosta eroon tässä keski-ikää lähestyessäni ja pari vuotta on kulunut ihan tasapainossa - on toki ollut jossain vaiheessa myös (vähän) ammattiapuakin pelissä.

Vertaus fyysiseen kipuun on kyllä monellakin tasolla tosi osuva.

Joku mainitsi mindfulness-tekniikan täällä, minkä harjoittamisesta itselleni on muuten ollut suuri helpotus, muiden muutosten ohella.

T: Se jonka vastausta lainasit

halua mennä hoitoon?

Ja hänen ei tarvitse tehdä elämässään mitään vasten tahtoaan. Sanoin, että eikö olisi miellyttävämpää itsellekin jos se päivä alkaisi olemaan aurinkoisempi jne jne, mutta EI. Hän ei halua. Kysyin, että onko tuolle haluttomuudelle joku SYY tai peruste, niin se oli vaan että hän ei halua.

Vaikka yritin omien kokemuksieni perusteella kertoa, että ei avun hankkimisessa mitään kamalaa ole, ihmiset ovat ymmärtäväisiä ja mukavia jne, päivä kerrallaan voisi alkaa helpottamaan jne niin ei kuulemma halua.

Kärjistin hänelle, että onko nyt niin, että hän HALUAA vointinsa olevan huono, väsynyt, surullinen ja masentunut, sen sijaan että voisi olla terve, niin hän raivostui, otti jalat alleen ja lähti kotiinsa. Ei vastannut mitään.

Että semmonen tapaus.

Ehkä joku päivä vaan soitan hätäkeskukseen ja pyydän jonkun hakemaan hänet.

nro 7

Joku mainitsi mindfulness-tekniikan täällä, minkä harjoittamisesta itselleni on muuten ollut suuri helpotus, muiden muutosten ohella. T: Se jonka vastausta lainasit

pitäisi opettaa sen puhumitämieleentulee-tekniikan sijaan.

Syy oli vain se, että hän ei halua.

analysoimaan oikeaa syytä tai sitten halua kertoa pelkojaan sinulle. Joku pelko siellä nyt on, se on selvää. Ehkä vaikka sellainen pelko, että jos menen terapiaan, paranen, enkä enää saa tätäkään vähää huomiota. Sitten olen ihan yksin. Ehkä hän on lapsuudessaan tottunut siihen että vain valittamisella on saanut huomiota, ja sen menetys on kuin itsen menetys, rakkauden menetys, kaiken menetys.

Ja kun sairas ei pysty näkemään mitä tulee menetetyn tilalle. Ei näe, että tulee uusia terveempiä tapoja saada huomiota ja antaa sitä muille.

Ihminen varmasti tajuaa, että se itse luun töniminen paikalleen ei toimi. Ja normaalijärjellä varustetu ihminen ymmärtää, että mt-ongelmat on hoidettavissa olevia. Lähinnä se kertoo henkilöstä itsestään, jos mt-ongelmat ovat hävettäviä. Sellainen ihminen on tod- näk. itse helvaksinut muita,

että mt-ongelmat on hävettäviä. Ei se idea kenenkään päähän tyhjästä putkahda. Kyllä se on ihan kulttuurissa kulkeva asia, jota tämä ketju tulee satavarmasti taas kerran vahvistamaan, mikä lienee ihan ap:n tarkoituskin. Jos ei muuta syytä olen häntää nostaa, ainakin voi haukkua mielenterveysongelmaisia.

ihmisiä ärsyttää meissä pitkäaikaissairaissa.

Joku mainitsi mindfulness-tekniikan täällä, minkä harjoittamisesta itselleni on muuten ollut suuri helpotus, muiden muutosten ohella. T: Se jonka vastausta lainasit

Joo, mindfullness on jotain mitä joka ikisessä terapiassa pitäisi opettaa sen puhumitämieleentulee-tekniikan sijaan.

Tietysti epäilemättä on ihmisiä, joiden kohdalla tekee hyvää saada myös avautua ja kokea että joku kuuntelee ja ottaa vakavasti - varsinkin jos on jotain kipeitä kokemuksia joita ei ole koskaan jakanut kenenkään kanssa.

Mutta silti, itselläni (kuten jo aiemmin kirjoitin) muutenkin ajatusmaailma pyöri niin totaalisesti oman itsen ympärillä (ja sadat päiväkirjat täyttyivät tuskailusta), että ihan konkreettiset keinot irrottautua sitä henkisestä oravanpyörästä, vastaanottaa ja kestää tunnetiloja ja päästää niistä irti, hallita ajatuksia, kääntää huomio muihin asioihin oli kyllä kullanarvoisia.

Jooga on ollut muuten myös tosi rauhoittavaa - keskittymistä kehoon, olemista hetkessä. Mindfulnessia toiminassa. :)

T: Se sama... olinkos nyt nro 35?

Syy oli vain se, että hän ei halua.

analysoimaan oikeaa syytä tai sitten halua kertoa pelkojaan sinulle. Joku pelko siellä nyt on, se on selvää. Ehkä vaikka sellainen pelko, että jos menen terapiaan, paranen, enkä enää saa tätäkään vähää huomiota. Sitten olen ihan yksin. Ehkä hän on lapsuudessaan tottunut siihen että vain valittamisella on saanut huomiota, ja sen menetys on kuin itsen menetys, rakkauden menetys, kaiken menetys. Ja kun sairas ei pysty näkemään mitä tulee menetetyn tilalle. Ei näe, että tulee uusia terveempiä tapoja saada huomiota ja antaa sitä muille.

Rupesin paranemaan perfektionistmista sinä päivänä kun tajusin, että se oli mun ainoa käyttöliittymä RAKKAUTEEN ja hyväksyntään. Ei ollut mitään muuta. Jos siis olisin luopunut perfektionistmistani, olisin samalla luopunut toivosta kokea rakkautta. Oliko silloin reilua solveta itseäni perfektionismista, kun miettii mistä silloin itseäni oikeasti solvasin? Rakkauden tarpeesta. Näihin itkuihin suli mun perfektionimi eikä sitä ole sen jälkeen näkynyt. Ja niin lujasti ja näennäisen typerästi kun pidin siitä kiinni melkein 40 vuotta.

t. 38

Syy oli vain se, että hän ei halua.

analysoimaan oikeaa syytä tai sitten halua kertoa pelkojaan sinulle. Joku pelko siellä nyt on, se on selvää. Ehkä vaikka sellainen pelko, että jos menen terapiaan, paranen, enkä enää saa tätäkään vähää huomiota. Sitten olen ihan yksin. Ehkä hän on lapsuudessaan tottunut siihen että vain valittamisella on saanut huomiota, ja sen menetys on kuin itsen menetys, rakkauden menetys, kaiken menetys.

Ja kun sairas ei pysty näkemään mitä tulee menetetyn tilalle. Ei näe, että tulee uusia terveempiä tapoja saada huomiota ja antaa sitä muille.

Vaikea kuitenkin olla avuksi. Hän valittaa voinnistaa kaikille, vaikka ei ihmistä tuntisi. Kerran eräs sukulaisnainen oli luonamme käymässä ja mentiin ulos lasten kanssa leikkimään. Naapuri tuli siihen ja alkoi täysin vieraan ihmisen läsnäollessa ensimmäisinä lauseina puhumaan "voi kun tänään heräsin ja katselin hetken tapetin kulmaa niin muistin heti kuinka paskaa kaikki on"... ja siitä se loru taas lähti. Eli ei ole väliä ketä on läsnä. Toki sukulaiseni "erehtyi" kysymään häneltä että mikä on - ja voivottelu otti vaan lisää tuulta purjeisiin. Tilanne oli TODELLA outo.

Mutta, vaikka olen häneen rasittinut niin toivon kaikkea hyvää, toivottavasti hän jollain tapaa pääsee hoitoon. Pari kertaa olen hänen miehelle sanonut asiasta, että vaimo vaikuttaa masentuneelta ja olen huolissani hänestä jne. olen saanut sitten raivoavan ja minua haukkuvan naisen oveni taakse. Hänen puhumisistaan ei kuulemma saa puhua miehelle. En ymmärrä miksi - hän puhuu itse KAIKILLE?

Vastenmielinen on tuntemistani tai tietämistäni tapauksista ainoastaan yksi; tyyppi joka on siis itse mt-ongelmainen ja koko elämänhistoriansa mt-ongelmien rampauttama, mutta on tästä kaikesta huolimatta niin kusipäinen ja tyhmä, että yrittää käyttää mt-ongelmia lyömäaseena muita ihmisiä kohtaan. Tyypillisesti tietenkin terveitä, normaalia elämää eläviä ihmisiä kohtaan, jotka ovat tavalla tai toisella päässeet hänen ihonsa alle.



Ajatus kiertää kummallista kehää: olenpas terveempi kuin te muut, olenpas - hups, paniikkihäiriö - olenpas olenpas - hups, 30 vuotta meni neitsyenä - olenpas olenpas - hups jne.

vaikka niin voisi toivoa.

fyysiset ongelmat ovat aika vaikeita käsitellä nekin mutta noi pään vammat menee jotenkin yli sietokykyni. Ärsyttäviä.

Et nyt saaa viestiäsi kummallisesta kehästä oikein perille...

Ajatus kiertää kummallista kehää: olenpas terveempi kuin te muut, olenpas - hups, paniikkihäiriö - olenpas olenpas - hups, 30 vuotta meni neitsyenä - olenpas olenpas - hups jne.

Juuri tästä syystä en koskaan puhu masennuksestani kenellekään ja pysyvästä työkyvyttömyyseläkkeestäni tietävät vain aivan läheiset.



En jaksa leimautua, en puolustautua, en todistella, en toistella. Jaksan hädin tuskin olla elossa.

ei kenenkään tarvitsee kantaa toista ihmistä taakkanaan. Muuten alkaa jo pelastajankin mielenterveys kärsimään ja elämä rakoilemaan.

tää oli paras!

Ajatus kiertää kummallista kehää: olenpas terveempi kuin te muut, olenpas - hups, paniikkihäiriö - olenpas olenpas - hups, 30 vuotta meni neitsyenä - olenpas olenpas - hups jne.

vastata sadannetta kertaa, jouluun on aika puoli vuotta vielä ei tarvitse tilata kinkkua tai mihin vaan päivän kysymykseen johon täytyy tivata vastausta 20 sekunnin välein.



Useimmiten sitä vaan jaksaa vastata.

tää oli paras!

Ajatus kiertää kummallista kehää: olenpas terveempi kuin te muut, olenpas - hups, paniikkihäiriö - olenpas olenpas - hups, 30 vuotta meni neitsyenä - olenpas olenpas - hups jne.

Hirveän surullinen olo tulee kun lukee miten sellainen syntyy, mutta onhan sille näin ulkopuolelta helppo nauraa.

Hänen puhumisistaan ei kuulemma saa puhua miehelle. En ymmärrä miksi - hän puhuu itse KAIKILLE?

oppineet erottamaan ei-turvallisia ihmisiä turvallisista. Heidän kasvuympäristössään kaikki ovat olleet samalla tavalla turvallisia/turvattomia. Samalla laillahan kaltoinkohdeltu lapsi ei vierasta, kaikki ihmiset ovat hänelle samanarvoisia - kaikilta voi tulla yhtäkkiä yllättäen turpaan, tai ei.