Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinua nyppii mt-ongelmaisissa? Rehellisiä vastauksia, kiitos.
Kommentit (54)
mielenterveysongelmaisesta tai erityisemmin kunniottaa häntä ihmisenä tai mitään. MUTTA, voi kun joku päivä opittais kunnioittamaan edes niitä prosesseja jotka on tehneet siitä ihmisestä sellaisen kuin se on. Niitten ansiosta hän on kuitenkin aikanaan selvinnyt, joskus ihan konkreettisella elämän ja kuoleman kysymys -tasolla. Opittais ettei kysytä "Miksi et tee just niin kuin minä teen?" vaan "Mikä järki on sinun näkökulmastasi tuossa mitä teet?" Koska useammin kuin ei siinä on järkeä.
Kun vähänkään opiskelee psykologiaa, lukee tapausselostuksia, havaitsee pian että ihmisen mieli on oikeasti kaunis mieli. Se taipuu mitä kamalimmissa tilanteissa, mutta ei taitu. Se mikä myöhemmin näyttää hassulta ja toimimattomalta, on ainakaanaan voinut olla äärimmäisen suojelevaa ja järkevää. Sitten tarvii enää tuoda ihminen takaisin nykyhetkeen ja opettaa, ettei niitä keinoja mitkä kerran opittiin enää tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kaikissa ei mikään.Tiedän,että esim. masennukseen voi sairastua kuka vaan.Jos masentunut kertoisi,että on masentunut,niin silloin olisi helpompi suhtautua tämän kiukutteluun y.(ymmärrän ettei kertominen ole helppoa).Eräässä skitsofreenikossa taas ärsytti se,että hän käytti kavereita terapeuttina eikä suostunut menemään hoitoon,vaikka suosittelen ennenkuin tuli psykoosi.Hänen puhettaan oli hyvin raskasta kuunnella.Nyt hän ei pidä yhteyttä,mutta on sanonut että ihmettelee,kun kukaan ei pidä yhteyttä.Itse pyysin pari kertaa häntä mukaan menoihin,mutta en voi tai jaksa muiden velvoitteiden takia ryhtyä kaveriterapeutiksi.
He imevät sairaudellaan, negatiivisuudellaan lähipiiristään kaiken elämänilon ja energian. Se ei ole heidän vikansa, mutta se lähipiirikään ei jaksa loputtomiin, valitettavasti.
Mulla on kokemusta masennuksesta, paniikkihäiriöstä, maanisdepressiivisyydestä ja skitsofreniasta (siis lähipiirissä on tällaisia ollut). Yksi noista teki itsarin. Ja yksi on ajanut perheensä eristyksiin, piti vähän kuin vankilassa. Nyt se on onneksi loppumassa, kun ero taitaa tulla, mutta aikamoista helvettiä on vieläkin. Ja tää sairas kieltäytyy hoidosta eli ei ole syönyt ikinä lääkkeitä :(
Näissä mun tietämissä tapauksissa yhden sairaus tuhoaa liian paljon muita ihmisiä. Mä lopetin kokonaan kaikki yhteydet, kun huomasin, että aloin itse oirehtia ja mun oma perheeni kärsii. Mä en vaan enää jaksanut sitä ainaista mustuutta :(
Olen ottanut itseni vuosikymmeniä niin kamalan vakavasti... MINÄ olen niin yksinäinen, MINÄ olen nin toivoton ja moniongelmainen, MINÄ aina mokaan ja MINUA ei voisi kukaan rakastaa ja MINUN elämäni on niin kurjaa ja MINÄ MINÄ MINÄ.
Kovasti muistuttaa eräästä entisestä kaverista jolla asperger ja jonkinasteinen masennus. Vuosikaudet se on jaksanut velloa itsesäälissä, voi miten kukaan ei hänestä välitä, ei ainuttakaan ystävää ole, yhyy! (samalla kun minä ja muutama muu, jotka olemme itseämme hänen ystävinään pitäneet, yritämme siinä lohduttaa, kehua ja kannustaa...)
Tämä ex-kaveri ei ole voinut tehdä MITÄÄN, koska ei kuitenkaan OSAA eikä PYSTY!
Koska mami sanoo niin!
... Huomatkaa! Ex-kaveri onkin siis aivan "maminsa" vietävissä, kun mami sanoo, että sinä et osaa, kaveri ei osaa, kun mami sanoo, että sinä olet hetero, kaveri jättää tuoreen tyttöystävänsä ja hylkää kaikki kaverinsakin (kuten minut ja avokkini...)
Lyön pääni vetoa ettei ex-kaverin masennus saati asperger haittaisi hänen elämäänsä millään tavalla, KUNHAN PÄÄSISI ÄIDISTÄÄN EROON! Mikä onkin nyt tapahtumassa! Ex-kaveri on saanut opiskelupaikan, vieläpä läheltä tulevaa uutta kotikaupunkiamme! Ehkä jopa saan sitämyöten entisen bestikseni takaisin...
(voi ny prkl ku ei taas mikään varmennevastaus kelpaa!)
Et nyt saaa viestiäsi kummallisesta kehästä oikein perille...
Ehkäpä sinulla on omat motiivisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on grandiositeettia
Ajatus kiertää kummallista kehää: olenpas terveempi kuin te muut, olenpas - hups, paniikkihäiriö - olenpas olenpas - hups, 30 vuotta meni neitsyenä - olenpas olenpas - hups jne.
Hirveän surullinen olo tulee kun lukee miten sellainen syntyy, mutta onhan sille näin ulkopuolelta helppo nauraa.
Ymmärrän sanan perusteella että kyse on jostain suuruuskuvitelmista (sopii erittäin hyvin kyseiseen yksilöön), mutta liittyykö siihen myös katkeruutta ja pahansuopuutta - ja kenties epärehellisyyttä ja selkärangattomuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät nypi, eivätkä pelota, vaan säälittävät. Muutoin tuo koko sana mt-ongelmainen tuntuu nykyään kattavan kaiken mahdollisen mielestäni normaaliin ihmisyyteen kuuluvan. On AHDH, on bipolaari, on narsku, on sosiopaatti, on synnytysmasennus, on seksiaddikti, peliaddikti, läheisriippuvainen...AAARGHH. Naurettavaa, huolestuttavaa.
Ei ole typeryyskään, vaikka siltä tuntuu.
No esim. aspergereissa nyppii omapäisyys ja itsevaltainen käytös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paikalle ole vielä sännännyt se mielenterveysnongelmaisten laji, joka haukkuu kaikki mielenterveysongelmaiset lusmuiksi teeskentelijöiksi blaa blaa.
ja ruikuttaminen, huomion ja säälin hakeminen.
Tiedän liian monta vaikeasti masentunutta jotka tätä tekee. Mt-ongelma heillä se ruikuttaminen lähinnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanopas seiska, että jos sulla olis jalka poikki ja saatuis niin saatanasti, tekisikö mieli hakea huomiota? Mitä luulet? Vai ihan vaan tyytyväisenä porskuttaa elämässä katkenneella jalalla?
Sanopas seiska, että jos sulla olis jalka poikki ja saatuis niin saatanasti, tekisikö mieli hakea huomiota? Mitä luulet? Vai ihan vaan tyytyväisenä porskuttaa elämässä katkenneella jalalla?
Minä hakisin hoitoa, en huomiota. Lisäksi, olen itse kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava (lääkityksellä ollut oireeton jo vuosia), joten tiedän kyllä mitä MASENNUS on, joten älä urputa siellä. Kun minä sairastan, haen hoitoa - en soita puhelintani läpi ja urputa kaikille kuinka huonosti minä voin ja kieltäydy ammattihoidosta.
On eri asia olla OIKEASTI sairas, kuin huomion hakuisesti sairas. Oikeasti sairaat menevät hakemaan siihen poikki olevaan jalkaansa hoitoa ja lääkettä - eivätkä huuda pihallansa kipuansa niin että koko pitäjä raikuu ja kieltäydy liikkumasta hoitoa kohti.
mut omassa lähipiirissäni on masennusta, joka näyttää tekevätn ihmisistä todella itsekeskeisiä. Vuodesta toiseen sama levy päällä, valitusta pikkuvaivoista ja toisten tekemisistä. Mun mielestä siis heillä on ensimmäinen ongelma oman navan ympärillä pyöriminen, joka aiheuttaa tuota masennusta, eikä toisinpäin.