Lue keskustelun säännöt.
lapsettomat aina suuttuu jos kysyy
08.06.2010 |
miksi heillä ei ole lapsia. Ottavat aina nokkiinsa ja pitävät asiaa painostuksena tai kiusaamisena. Mitä pahaa siinä kysymyksessä on?
Minusta on kiinnostavaa kuullla eri ihmisten elämänvalinnoista ja mielipiteistä, ja kertoa omista näkemyksistäni. En tajua miten kumpikaan osapuoli voi loukkaantua siitä että toinen sanoo "minusta on kivaa olla perheellinen" ja toinen että "en halua lapsia" ja sitten perustelee.
Sen ymmärrän että kysymys voi tuntua kurjalta, jos haluaisi lapsen muttei ole saanut. Mutta silloinkaan kysymys ei ole minusta mitenkään törkeä. Miksei asioista voi puhua. Saahan sitä ihmisiltä kysyä muutakin, vaikka että miksi aloit opiskella tätä alaa, miksi halusit tähän ammattiin tai jotain.
Kommentit (49)
miksi on niin kauheaa sanoa että "haluaisimme lapsia, mutta emme ole vielä saaneet" tms. Siihen se keskustelu päättyy sitten, eikä kukaan halua udella niitä yksityiskohtia.
Oman halunsa takia lapsettomia en ymmärrä yhtään. Siis ymmärrän sen että eivät halua lapsia mutta sitä en ymmärrä että miksi asiasta keskusteleminen on heistä niin kauheaa. Jos sanoo vaikka että tykkään lapsista mutta en halua omia, ja toinen kyselee sitten tarkemmin kantaa, niin miksi se on ilman muuta inttämistä. Samat ihmiset saattavat hyvinkin ruotia omaa ja toisten seksielämää, mutta tämä aihe on jostakin syystä kielletty. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi häpeätte niin paljon miksi on niin kauheaa sanoa että "haluaisimme lapsia, mutta emme ole vielä saaneet" tms. Siihen se keskustelu päättyy sitten, eikä kukaan halua udella niitä yksityiskohtia.
Meihin sattuu emmekä halua avautua edes tämän verran sinulle.
minäkin suutin, kun kysyttiin tuota ja olin juuri tullut lapsettomuushoidoista
Lue vastaus 21 ajatuksella ja mieti vielä, onko ok rupatteluaihe vaikkapa kepeissä kesäjuhlissa?
miksi on niin kauheaa sanoa että "haluaisimme lapsia, mutta emme ole vielä saaneet" tms. Siihen se keskustelu päättyy sitten, eikä kukaan halua udella niitä yksityiskohtia. Oman halunsa takia lapsettomia en ymmärrä yhtään. Siis ymmärrän sen että eivät halua lapsia mutta sitä en ymmärrä että miksi asiasta keskusteleminen on heistä niin kauheaa. Jos sanoo vaikka että tykkään lapsista mutta en halua omia, ja toinen kyselee sitten tarkemmin kantaa, niin miksi se on ilman muuta inttämistä. Samat ihmiset saattavat hyvinkin ruotia omaa ja toisten seksielämää, mutta tämä aihe on jostakin syystä kielletty. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole perhettä, voi sanoa, että ei ole. Syitä ei tarvitse tietenkään ruveta ruotimaan.Yhtä hyvin voi kysyä, aikooko äiti jäädä kotiin hoitamaan lapsia vai palaako työelämään. Sen sijaan "miksi olet lihava/läski" ei ole mielestäni korrekti kysymys.
Komppaan tätä:
Ihmiset salailevat ihan turhaan asioita, sen sijaan, että kertoisivat faktat suoraan. Sitten siitä vaan kasvaa elämää suurempi peikko ihan turhaan. Sitä voisi saada yllättävältä taholta vaikka tukeakin omaan tilanteeseen, kun avaa suunsa!
Suotakoon ihmisille kuitenkin oikeus salata asia. Voihan sitä sanoa ihan ystävällisesti, että en mielelläni keskustele tästä asiasta.
Mä olen kyllä tosiaan sitä mieltä, että monen, monen ihmisen elämä helpottuisi, jos oltaisiin avoimempia. Meillä ystäväpiirissä on kyllä juteltu kaikki lapsettomuudet ja keskenmenot - sehän vain auttaa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Samoin on muuten juteltu laihduttamisen vaikeudet ja ties mistä muista elämään kuuluvista ongelmista. Yllätys, yllätys, jokaisella on jotain epämiellyttävää elämässään.
Jotenkin tuntuu ihan pelottavalta puhua edes omista lapsista jonkun lapsettoman kanssa, kun ei voi koskaan tietää, mistä tämä loukkaantuu. Hautoo sisällään niitä asioita ja tulee sitten tänne purkamaan, kuin paska ystävä vaan kehuu omia lapsiaan ja se satuttaa niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole perhettä, voi sanoa, että ei ole. Syitä ei tarvitse tietenkään ruveta ruotimaan.Yhtä hyvin voi kysyä, aikooko äiti jäädä kotiin hoitamaan lapsia vai palaako työelämään. Sen sijaan "miksi olet lihava/läski" ei ole mielestäni korrekti kysymys.
Eli en vapaaehtoisesti lapsettomana loukkaannu, jos joku kysyy onko minulla lapsia. Tökeröä sen sijaan on kysyä SYITÄ miksi minulla ei ole lapsia. Mitä ne syyt kenellekään kuuluu? Ja kun vastaus on että en halua äidiksi, niin seuraava kysymys on MIKSI et halua äidiksi. Sitten sanon, että minulta puutttuu hoivavietti lapsia kohtaan. Siitä seuraa kysymys, että etkö pidä lapsista. Jos sanon, että jotkut lapset on ihan ok, toiset ei. Siihen sanotaan, että no mutta OMAT lapset on aivan eri asia, niitä kyllä rakastaa aina. Jne, jne, jne. Ette tiedäkään, kuinka monta kertaa tämän keskustelun olen käynyt erinäisten ihmisten kanssa. Alkaa vähitellen tympiä koko aihe, koska harva lapsellinen edes haluaa ymmärtää niitä, jotka kokevat elämänsä olevan eheää ihan ilman lapsia ja suvun jatketta.
ja että asia on kipeä jos ei haluamaansa lasta saa. Mutta oletteko ajatelleet koskaan että se salailu ja valehtelu asiasta voi tehdä siitä asiasta vielä kipeämmän itsellenne? Minun eräs läheinen omaiseni kuoli jonkin aikaa sitten ja aluksi kyselyt häenstä jossain juhlissa tms tuntuivat "tikarinpistoilta sydämeen" kun asia oli muutenkin aina mielessä, mutta kun aloin vain kertomaan kyselijöille asian niin kuin se oli, sitä sen enempää tilittämättä, niin omakin olo helpottui, eikä tuntunut siltä että kantaa koko ajan jotain salaista pimeyttä mielessään. Ja joskus joku sanoi jotain rohkaisevaakin, esim mainitsee että itsellä on samoja kokemuksia. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisin ystävällisesti, että syyt ovat yksityiset, ja sillä siisti. Ja jos vastassa olisi joku rääväsuu isotäti, maksaisin jossain perhejuhlissa potut pottuina kysymällä häneltä äänekkäästi "Vieläks säki elät".
Mitä ihmeellistä siinä on, jos kysyy lapsista? Okei, ihminen voi olla lapseton ja asia kipeä, mutta tuolla logiikalla ei saa kysyä mistään asiasta. Onhan vaarana, että työpaikasta kysyttäessä toinen onkin traumatisoitunut työttömyydestä tai kysyttäessä sisaruksista, käykin ilmi, että sisarukset paloivat tulipalossa. .
MIKSI teillä ei ole lapsia!!! Alkuperäinen kysymys tässä ketjussa oli juuri tuo MIKSI kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiusallista, kun "lapsettomuudestamme" kyseltiin sillin, kun elimme vielä mieheni kanssa kahdestaan. Hyvien ystävien ja läheisten sukulaisten kesken asiasta voikin keskustella, mutta tuntui tosi typerältä selitellä omia valintojaan vähänkään vieraammille.
Meillä ei siis kyse ollut lapsettomuudesta, vaan ihan vaan siitä, että halusimme tutustua toisiimme kunnolla ennen lapsien hankintaa, nauttia "double income, no kids" -elämästä ja jalkautua kunnolla työelämään ennen lapsien hankintaa. Joskus vastasin ihan rehellisesti kertoen nämä syyt, mutta tunsin silti oloni kiusalliseksi, kun kysyjä lappaa samalla ruokaa lastensa suuhun ja kertoo vastaukseni jälkeen, kuinka "lapset kannattaa hankkia nuorena" ja kuinka "lasten kanssa on niiiin kivaa".
Ap pohti, että kysymys lapsista on samanlainen, kuin kysymys siitä, miksi on ajautunut tietylle alalle. Olen eri mieltä. Kysymykset vastaisivat toisiaan, jos esim. asianajaja kysyisi lääkärituttavaltaan, miksei tämä ole asianajaja, vaikka asianajajana on niin kiva olla...
kysyy keneltäkään miksei ole lapsia tai miksei ole hankkinut tai mitään muutakaan vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mua alkaa aina itkettämään kun keskustelen jonkun kanssa tästä asiasta. Enkä halua itkeä pillittäänkovinkaan monen ihmisen kanssa tätä asiaa. Ja haluan itse valita ihmiset joiden kanssa jaan tämä vaikean asian (sen että tuskin koskaan saamme lapsia).
Riittääkö ap syyksi? Vaikka sua kuinka kiinnostaisi erilaiset elämäntilanteet, tuskin sinäkään haluat kahvipöytäkeskusteluissa jutustella elämäsi vaikeimmista asioita!
etköhän jo vähitelleen ala tajuta, että vaikka sä olet kiinnostunut muiden valinnoista, niin lapsettomuudessa ei aina ole kyse omasta valinnasta, vaan elämän suurimmasta tragediasta. Veikkaisin, että suurin osa lapsettomista on sitä tahattomasti.
Miksi sun on niin vaikea ymmärtää, että monikaan ei halua puhua siitä vaikka ylioppilasjuhlien boolimaljan äärellä jonkun puolitutun kanssa? Ja että siitä kuitenkin puhutaan sitten jonkun ystävän kanssa tai vaikka netissä.
selittää miksi olemme lapsettomia..
Takana itsellä viisi keskenmeoa, yksi pikku keskosena kuollut lapsi (painoi n. 500 g)... Tällä hetkellä vieläkin yritystä, mutta en jaksa muiden kanssa jutella. Ihan lähimmät tietää ja vertaistukea antavat...
Että AP joillekkin tämä on sama asia kuin suruaika.
Mutta todella usein menee. Siis ei riitä että vastaa kerran, vaan seurauksena on kolmannen asteen ristikuulustelu, miksi et, oletko vara, mitäs jos, mutta jos kuitenkin ja lopputulos on etät toinen sanoo että kyllä se teidänkin mieli muuttuu >_
Siis ymmärrän sen että eivät halua lapsia mutta sitä en ymmärrä että miksi asiasta keskusteleminen on heistä niin kauheaa. Jos sanoo vaikka että tykkään lapsista mutta en halua omia, ja toinen kyselee sitten tarkemmin kantaa, niin miksi se on ilman muuta inttämistä. Samat ihmiset saattavat hyvinkin ruotia omaa ja toisten seksielämää, mutta tämä aihe on jostakin syystä kielletty. ap
ja ihan mielelläni vastaan kysymykseen että miksi meillä on lapsia ja miksi halusin perheen. En ymmärrä mitä hävettävää on lapsettomuudessa tai perheellisyydessä ja miksi se asia on joku tabu josta ei voi puhua. Minusta siinä ei ole mitään samaa kuin siinä että kyselisi että miksi on läski. ap
mutta jos et ihan oikeasti ymmarra, miksi se on vahan tabu-asia, niin oot vahan naivi ;-)
Mitä ihmeellistä siinä on, jos kysyy lapsista? Okei, ihminen voi olla lapseton ja asia kipeä, mutta tuolla logiikalla ei saa kysyä mistään asiasta. Onhan vaarana, että työpaikasta kysyttäessä toinen onkin traumatisoitunut työttömyydestä tai kysyttäessä sisaruksista, käykin ilmi, että sisarukset paloivat tulipalossa.
Itse olen kärsinyt lapsettomuudesta ja ainoa, mikä otti päähän oli asiasta jankkaus. Eräs miespuolinen työkaveri jankutti pari vuotta töissä säännöllisesti sitä, kuinka "lapsi tarvii sisaruksia". Niin, ekaa yritettiin vuosia ja toista 4 vuotta, asia ei ollut omissa käsissämme. Ei mua haitannut satunnaiset heitot siitä, että "ei kai toi teidän Maija ainokaiseksi jää..." Sitten se riepoi, kun keskustelu saman ihmisen kanssa alkoi olla viikottaista ja tuntui, ettei siitä pääse mitenkään eroon.