lapsettomat aina suuttuu jos kysyy

ja että asia on kipeä jos ei haluamaansa lasta saa. Mutta oletteko ajatelleet koskaan että se salailu ja valehtelu asiasta voi tehdä siitä asiasta vielä kipeämmän itsellenne? Minun eräs läheinen omaiseni kuoli jonkin aikaa sitten ja aluksi kyselyt häenstä jossain juhlissa tms tuntuivat "tikarinpistoilta sydämeen" kun asia oli muutenkin aina mielessä, mutta kun aloin vain kertomaan kyselijöille asian niin kuin se oli, sitä sen enempää tilittämättä, niin omakin olo helpottui, eikä tuntunut siltä että kantaa koko ajan jotain salaista pimeyttä mielessään. Ja joskus joku sanoi jotain rohkaisevaakin, esim mainitsee että itsellä on samoja kokemuksia. -ap

Ei naita kahta asiaa todellakaan voi verrata keskenaan. Toistan, etta oot vahan naivi, jos et ymmarra, miksi :-)

Se kuuluu jokaisen tietää nykypäivänä, kun on niin paljon tahatonta lapsettomuutta!!!

kuten monet täällä sanoivat. Ilmeisesti osan ihmisistä tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, miten suuri suru lapsettomuus voi olla. Se todellakin on koko ajan läsnä. Itse keksin aikoinaan kaikenlaista harrastusta ja tekemistä, jotta saisin ajatukset pois siitä, ettei lasta meillä ollut. Kyselyt sen sijaan palauttivat asian mieleen, enkä todellakaan halunnut välttämättä kenen tahansa kanssa asiasta jutella.

Mitä helvettiä se kuuluu kenellekään puolitutulle. Jos sinä kerrot kaikki asiasi kaikille, älä oleta muidenkin tekevän niin. Yksityisyyden rajat ovat jokaisella erilaiset.

sitä nyt kaikki selittää hoidoista lähtien. Ei tietenkään, vaan asiasta voi keskustella ihan asiatasolla ja todeta, että valitettavasti emme saa lapsia.

Jos joku utelee lisää liikoja, niin sitten voi sanoa, että tämä on meille vaikea asia ja en välittäisi puhua tästä enempää.

Ihmiset salailevat ihan turhaan asioita, sen sijaan, että kertoisivat faktat suoraan. Sitten siitä vaan kasvaa elämää suurempi peikko ihan turhaan.

Sitä voisi saada yllättävältä taholta vaikka tukeakin omaan tilanteeseen, kun avaa suunsa!

jos asianajaja kysyisi lääkärikaveriltaan, että miksi et ole asianajaja. Tuo "asianajajana on niin kivaa" eli "perheellisenä on niin kivaa" -osuus on yleensä vain niiden lapsettomien päässä. -ap

lainaamasi viesti ei ollut minun kirjoittamani. En kerro muille yksityisasioitani, enkä odota että muut tekisivät niin. Kyselen täällä aivan ystävällisesti että miksi tämä asia on monen mielestä niin yksityinen ja asiasta keskusteleminen tabu. -ap

lainaamasi viesti ei ollut minun kirjoittamani. En kerro muille yksityisasioitani, enkä odota että muut tekisivät niin. Kyselen täällä aivan ystävällisesti että miksi tämä asia on monen mielestä niin yksityinen ja asiasta keskusteleminen tabu. -ap

lainaamasi viesti ei ollut minun kirjoittamani. En kerro muille yksityisasioitani, enkä odota että muut tekisivät niin. Kyselen täällä aivan ystävällisesti että miksi tämä asia on monen mielestä niin yksityinen ja asiasta keskusteleminen tabu. -ap

oli valitettavasti suora lainaus, ei oman pääni tuotetta...

Pointtini oli, että kiusaantumisen tunteeni johtui juuri siitä, ettei vastaustani kunnioitettu. Vastaus "meidän perheellemme sopi, että hankimme lapset nuorena ja lasten kanssa on mielestämme tosi kiva olla" olisi ollut ihan ok vastaus. Kiusaantumiseni johtui siis lähinnä siitä, ettei asiasta saanut järkevää keskutelua aikaiseksi kuin tosi harvoin. Yleensä se jäi sille tasolle, että kyselijä yritti perustella, miksi hänen ratkaisunsa olisi paras mahdollinen myös minulle.

t. #34

jos asianajaja kysyisi lääkärikaveriltaan, että miksi et ole asianajaja. Tuo "asianajajana on niin kivaa" eli "perheellisenä on niin kivaa" -osuus on yleensä vain niiden lapsettomien päässä. -ap