lapsettomat aina suuttuu jos kysyy
miksi heillä ei ole lapsia. Ottavat aina nokkiinsa ja pitävät asiaa painostuksena tai kiusaamisena. Mitä pahaa siinä kysymyksessä on?
Minusta on kiinnostavaa kuullla eri ihmisten elämänvalinnoista ja mielipiteistä, ja kertoa omista näkemyksistäni. En tajua miten kumpikaan osapuoli voi loukkaantua siitä että toinen sanoo "minusta on kivaa olla perheellinen" ja toinen että "en halua lapsia" ja sitten perustelee.
Sen ymmärrän että kysymys voi tuntua kurjalta, jos haluaisi lapsen muttei ole saanut. Mutta silloinkaan kysymys ei ole minusta mitenkään törkeä. Miksei asioista voi puhua. Saahan sitä ihmisiltä kysyä muutakin, vaikka että miksi aloit opiskella tätä alaa, miksi halusit tähän ammattiin tai jotain.
Kommentit (49)
erityisesti, jos ei ole todella hyvä ystävä henkilön kanssa.
En menisi puolitutulta kyselemään, miksi on lapseton. Syitä voi olla monia, jos on monta keskenmenoa tai on synnyttänyt kuolleen lapsen tai mitä tahansa muuta, asia voi olla niin kipeä, ettei siitä halua kaikkien kanssa rupatella.
alapäähän, sekselämään jne. joten ehkä niistä puhuminen on kiusallista, varsinkin jos kysyjä on naapurin Aune. Vai haluaisitko että sulta kysyttäis esim. miten teidän seksielämä sujuu, sehän on kanssa luonnollinen osa elämää?
koska tiedän että se loukkaa syvästi, en vain tajua MIKSI. ap
mikä ihme siinä on niin kamalaa vastata asiallisesti loukkaantumatta. Miten voi kuvitella, että joku vain kysyessä onko teille tulossa lapsia vittuilisi???
Kysyisitkö joltain että "miksi sä olet läski"? Eikös sekin ole ihan ok kysymys?
Vastaan puolestasi - ei ole. Kuten ei ole sekään että kyselee miksi jollain ei ole lapsia.
perheelliseltä: "miksi sinulla on lapsia?"
Väärinymmärryksen mahdollisuus on tuollaisissa asioissa aika suuri, siksi tuollaista ei kannata kysyä.
kun naiselta kysyy baarissa, että "Läheks paneen?"
Ottavat aina nokkiinsa ja pitävät asiaa painostuksena tai kiusaamisena. Mitä pahaa siinä kysymyksessä on? En tajua miten kumpikaan osapuoli voi loukkaantua siitä että toinen sanoo "minusta olisi kivaa olla sun kaa silleen" ja toinen että "en halua" ja sitten perustelee.
Koskaanhan sitä ei voiu tietää lähtisikö toinen, ellei kysy.
Tero
Koet ap siis että olet maailman napa? Että koska sinusta on mukava keskustella eri ihmisten elämänvalinnoista niin naapurin Maikin pitää kertoa sinulle että "voi kyllä me olisimme halunneet lapsen mutta kun Jaakon spermassa ei ole siittiöitä tarpeeksi, teimme kyllä IVF hoidon tuossa 3kk sitten mutta valitettavasti koin keskenmenon, asia on vielä hyvin kipeä minulle mutta tottakai haluan tästä keskustella kanssasi koska tiedän että olet kiinnostunut juttelemaan asiasta kanssani, samapa se miltä minusta tuntuu".
täytyisi tähän vastata että "ei tule lapsia koska minula on sairaus.." Ja nämä sairaudethan esiintyät intiimialueella, en mä ainakaan haluaisi kaikille kysyjille ruveta tilittämään mun pimpissä olevista sairauksista! Tai kertoa että mun mies ampuu räkäpäitä.
voihan sitä vastaavasti kysyä muilta, että miksi teillä on lapsia? Tosin voi varmaan saada kummastusta osakseen. Riippuu tosin kysyjästä ja tyylistä, miten kysymys esitetään.
Yleensä on kai parempi, että ihminen itse ottaa asian puheeksi. Esim. tuo "en halua lapsia" - miksi sitä pitäisi edes perustella? Moni vela varmaan kokee, että saa olla jatkuvasti perustelemassa asiaa, etenkin uteliaille sukulaisille, joten aihe voi olla siksi arka.
ja ihan mielelläni vastaan kysymykseen että miksi meillä on lapsia ja miksi halusin perheen. En ymmärrä mitä hävettävää on lapsettomuudessa tai perheellisyydessä ja miksi se asia on joku tabu josta ei voi puhua. Minusta siinä ei ole mitään samaa kuin siinä että kyselisi että miksi on läski. ap
mutta miksi suurin osa kysyjistä alkaa vängätä vastaan kun sanon että vaikka pidän lapsista, en halua omia? Siis tyyliin "miten niin et halua, jos kerran tykkäät lapsista" ja kommentoimaan tyhjästä ja pinnallisesta elämästä jne jne. Ihan kuin se etten halua omia lapsia jotenkin loukkaisi niitä jotka lapsia haluavat/ovat halunneet.
Minulla on tietyllä tapaa samanlainen suhtautuminen lapsiin kuin esim. lemmikkieläimiin ja maalla asumiseen: on kivaa tavata lapsia ja muiden lemmikkejä ja käydä maalla, mutta en haluaisi mitään näistä osaksi jokapäiväistä elämääni.
ja ihan mielelläni vastaan kysymykseen että miksi meillä on lapsia ja miksi halusin perheen. En ymmärrä mitä hävettävää on lapsettomuudessa tai perheellisyydessä ja miksi se asia on joku tabu josta ei voi puhua. Minusta siinä ei ole mitään samaa kuin siinä että kyselisi että miksi on läski. ap
Onhan läskeyskin elämänvalinta siinä missä se ettei ole lapsia. Voisihan se olla kiinnostavaakin kuulla miksi joku arvostaa enemmän herkkuja kuin hoikkuutta ja sen aikaansaamaa kehon terveyttä.
Läskeyden takana voi toki olla sairaus mutta niin voi olla lapsettomuudenkin. Aihepiirit eivät eroa toisistaan millään tavalla jos ajatellaan elämänvalintoja.
sitä nyt kaikki selittää hoidoista lähtien. Ei tietenkään, vaan asiasta voi keskustella ihan asiatasolla ja todeta, että valitettavasti emme saa lapsia.
Jos joku utelee lisää liikoja, niin sitten voi sanoa, että tämä on meille vaikea asia ja en välittäisi puhua tästä enempää.
Ihmiset salailevat ihan turhaan asioita, sen sijaan, että kertoisivat faktat suoraan. Sitten siitä vaan kasvaa elämää suurempi peikko ihan turhaan.
Sitä voisi saada yllättävältä taholta vaikka tukeakin omaan tilanteeseen, kun avaa suunsa!
jos joku utelee lapsista. En tokikaan suutu siitä, mutta aiheuttaa hieman pahaa mieltä.
Takana tosiaan voi olla niin miljoona syytä, miksi niitä lapsia ei vielä ole. Itse poden kauheaa vauvakuumetta, mutta aina ei toista osapuolta kiinnosta/innosta asia yhtä paljon ja se voi olla toisella aika kova paikka. Itselleni ainakin on. Tuntuu siltä, että minussa on jotain vikaa.
Taustalla saattaa olla yritystä mutta ei kuitenkaan ole tullut raskaaksi.
Kuinka monelta ylipainoiselta kysytään mikset ole laihduttanut? Ihan yhtä tökerö kysymys.
Ammattiin opiskelu on aina mahdollista. Siihen ei luonto vaikuta.
että saattaa olla ärsyttävää joutua jatkuvasti perustelemaan ja selittelemään omia valintojaan tai fyysisistä syistä johtuvaa lapsettomuutta. Jälkimmäinen saattaa olla lisäksi melko kipeä asia, joten en usko, että siitä on kiva puhua.
Kyllä muakin ärsyttää, kun jotkut ihmiset tivaa multa jatkuvasti, miksi olen kasvissyöjä. Siis ärsyttää pelkästään sen takia, että se on MUN ratkaisu, vituttaa perustella sitä toisille, varsinkin kun nämä kysyjät ovat usein jo päättäneet, että he ovat ajatelleet tämän asian oikein, ja kasvissyönti on typerää. Pahimmassa tapauksessa aletaan käännyttää lihasyöjäksi. Tällainen käytös menee kerran ja kaksikin kertaa, mutta noin sadanteen kertaan typerä lohkaisu "mulla-on-pupun-kanssa-sopimus-se-ei-aja-mun-autoa-enkä-mä-syö-sen-ruokaa" alkaa kuulostaa vähän helvetin vajaalta.
Ymmärrätkö yhtään paremmin, AP, vai oletko päättänyt olla ymmärtämättä?
ja ihan mielelläni vastaan kysymykseen että miksi meillä on lapsia ja miksi halusin perheen. En ymmärrä mitä hävettävää on lapsettomuudessa tai perheellisyydessä ja miksi se asia on joku tabu josta ei voi puhua. Minusta siinä ei ole mitään samaa kuin siinä että kyselisi että miksi on läski. ap
henkilölle itselleen se voi olla arka asia. Ei ole kohteliasta kysellä sellaisesta. Asia on vähän sama kuin kysyisi, miksi olet lihava. Syötkö vain liikaa herkkuja vai onko sinulla joku aineenvaihduntasairaus? Eihän ylipainossakaan mitään hävettävää ole.
miksi heillä ei ole lapsia. Ottavat aina nokkiinsa ja pitävät asiaa painostuksena tai kiusaamisena. Mitä pahaa siinä kysymyksessä on? Minusta on kiinnostavaa kuullla eri ihmisten elämänvalinnoista ja mielipiteistä, ja kertoa omista näkemyksistäni. En tajua miten kumpikaan osapuoli voi loukkaantua siitä että toinen sanoo "minusta on kivaa olla perheellinen" ja toinen että "en halua lapsia" ja sitten perustelee. Sen ymmärrän että kysymys voi tuntua kurjalta, jos haluaisi lapsen muttei ole saanut. Mutta silloinkaan kysymys ei ole minusta mitenkään törkeä. Miksei asioista voi puhua. Saahan sitä ihmisiltä kysyä muutakin, vaikka että miksi aloit opiskella tätä alaa, miksi halusit tähän ammattiin tai jotain.
Jos kärsii lapsettomuudesta niin se on yleensä suru jota kantaa mukanaan päivin öin varsinkin jos lapsettomuus on kestänyt pitempään. Se on kokonaisvaltainen suru. Suru siitä että miksi minä en ole normaali. Miksi minulla ei ole lasta vaikka "kaikilla" muilla on. Onnellisia ovat ne hetket kun esim. töissä/juhlissa on niin paljon muuta ajateltavaa että tuo suru väistyy taka-alalle.
Sitten kun esim. juhlissa joku tulee kysymään että "miksi teillä ei ole vielä lapsia" niin se on kuin tikarinisku sydämeen. Ihana juhlafiilis katoaa ja se elämän iso suru iskee taas päälle täysin odottamatta.
jos tollaista noin suoraan meet kysymään!