18v tyttö, ei tee mitään (opiskele, käy töissä)

pelot taustalla, joita tyttö ei ehkä pysty tunnustamaan tai edes tunnistamaan. Olisi tärkeää että pääsisi terapiaan. Se että hän on vuoden minimistressin jälkeen kunnossa ei vielä takaa sitä että hän pärjäisi sitten kuitenkaan. Ja usko huviksesi, ihminen kyllä itse tietää aika hyvin sen pärjääkö vai ei. Tytölläsi saattaa olla ihan realistinen kuva tilanteesta ja hän toimii vaistonvaraisesti niin "järkevästi" kuin pystyy. Laita sille ehdoksi kotona pysymiselle terapian aloittaminen. Joko omille siiville tai terapiaa, jos kerran ei muuten suostu menemään terapiaan.

Kyllä tyttösi sitten lähtee työhön kun on itse siihen valmis, painostamalla ajat hänet vain takjaisin masennukseen. Anna hänen kerätä voimia vielä, masennuksesta toipumisessakin menee kauan. Jos nyt laitat hänet prässiin liian aikaisin, hän voi romahtaa uudelleen.



Nimim. been there, done that. Nyt maisteri ja hyvässä työpaikassa.

se 18v siellä kuin viiden tähden hotellissa, siis huolto pelaa ja kaikkea saa mitä tilaa? Siinä tapauksessa ei ole ihmekään, ettei tee mitään, hyvähän siellä on olla ja on runsaasti aikaa kavereille, nettisurffailuun tai mistä nyt sattuu olemaan kiinnostunut.

Ensin keskustelisin tytön kanssa ja kertoisin, että täysi-ikäisellä on velvollisuus elättää itsensä. Kysyisin suunnitelmista ja mitä hän haluaisi tehdä, auttaisin tietysti eteenpäin, jos joku tulevaisuudensuunnitelma on olemassa. Työpaikka tietysti pitäisi ensimmäisenä löytää, koska eihän tyttö ilman ruokaa ym. perustarpeita tule toimeen ja rahaa ei kotona makaamalla tipu -tämän tekisin hyvin selväksi!

Minusta julmaa on nimenomaan opettaa lapselle sellainen malli, että kaiken voi saada näkemättä itse ollenkaan vaivaa. Silloin lapsi ei koskaan opi ottamaan vastuuta elämästään ja kun hän joutuu sen lopulta tekemään, voi se olla liian rankkaa kestettäväksi.



Masennustoipilaalle voi tehdä nimenomaan hyvää esimerkiksi osa-aikatyö eikä suinkaan loputon kotona makaaminen. Vakavasti masentuneelle osa-aikatyökin voi olla liian vaativaa mutta toipilasvaiheessa juuri palaaminen arkeen hiljalleen voi olla oikea ratkaisu. Työ saa ihmisen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi ja antaa sisältöä päiviin.



Jos lapsi huomaa pystyvänsä omalla panoksellaan parantamaan elämänsä laatua, ansaitsemaan rahaa jne, luulisi juuri sen tekevän hänen elämästään mielekästä. Ei siis olekaan niin, ettei hän itse voisi vaikuttaa mitenkään mihinkään.



Siitä olen samaa mieltä joidenkin edellisten kanssa, että olisi tyhmää aloittaa vain joku koulutus. Väärä opiskeluala se vasta voikin turhauttaa.

Minusta julmaa on nimenomaan opettaa lapselle sellainen malli, että kaiken voi saada näkemättä itse ollenkaan vaivaa. Silloin lapsi ei koskaan opi ottamaan vastuuta elämästään ja kun hän joutuu sen lopulta tekemään, voi se olla liian rankkaa kestettäväksi.

Ei näissä tällaisissa jutuissa ole usein kyse mistään mallien opettamisesta ja vastuunotosta vaan ihan tosi paljon syvällisemmistä prosesseista. Noi mallit ja vastuunotot koskee enemmänkin normipsyykellä varustettuja. Ei sellaisia jotka jo 18-vuotiaina on joutuneet keskeyttämään KOULUN masennuksen takia. Joku rikkaan kodin hilpeä bilettäjä voisi olla sellainen, että sille olisi vastuunottopuhuttelu tarpeen. Mutta tässä tapauksessa epäilen, että tytölle pitäisi ENSIN saada elämäntaitoja ja SITTEN laittaa se pärjäämään yksin.

16 v, kävikö edes peruskoulun loppuun?

Ei kai hänen yksin tarvitse pärjätä, jos esim. asuu kotona ja käy osa-aikatöissä. Aika pehmeä lasku minusta.

Ja niin kovaa kuin se onkin, ihminen on lopulta itse vastuussa myös mielenterveyden sairauksista paranemisesta tai ainakin sen yrittämisestä. Terapiat käyneenä tiedän, ettei se ole aina kivaa vaan enemmänkin helvetillisen rankkaa, mutta kun ei kukaan minua taikasaivaa heilauttamallakaan olisi parantanut. Ja vähiten olisi auttanut se kotona makaaminen.

niin aina oli joku huutamassa jos ei heti tehnyt ja täyttänyt suomalaisen kulttuurin työntäyteisiä suorituspaineita. Minusta on järkevää vähän harkita mitä työtä ja koulutusta hakee. Se, että sattuu valitsemaan ja saamaan oikeanlaisia työpaikkoja voi olla todella lottovoitto tulevaisuuden kannalta. Hei haloo, tyttä on 18-wee. Siitä ehtii tulla vielä vaikka mitä! Tuollainen turhanpäiväinen hätiköinti on ihan peestä!

pienellä paikkakunnalla, koulupaikka on mahdollista järjestää kesän aikana tai syksyllä. Oikeasti, mäkin menin pienen paikkakunnan lukioon yhteishaun ulkopuolelta.



Minun mielestäni tärkeintä olisi keksiä tyttärellesi joku motivoiva paikka, joka oikeasti kiinnostaisi häntä, vaikka ei olisikaan tulevan uran kannalta se järkevin. Kansanopistoissa on kaikenlaisia linjoja, voisiko esim. kuvataide tai kättentaidot kiinnostaa tytärtäsi? Yhden mielekkään opiskeluvuoden jälkeen voisi olla helpompaa löytää joku "hyödyllisempi" opiskelupaikka tytöllesi.

Ei kai hänen yksin tarvitse pärjätä, jos esim. asuu kotona ja käy osa-aikatöissä. Aika pehmeä lasku minusta. Ja niin kovaa kuin se onkin, ihminen on lopulta itse vastuussa myös mielenterveyden sairauksista paranemisesta tai ainakin sen yrittämisestä. Terapiat käyneenä tiedän, ettei se ole aina kivaa vaan enemmänkin helvetillisen rankkaa, mutta kun ei kukaan minua taikasaivaa heilauttamallakaan olisi parantanut. Ja vähiten olisi auttanut se kotona makaaminen.

Minäkin olen käynyt terapiat ja se todellakin on helvetillisen rankkaa. Mutta tuossa iässä nuori ei välttämättä vielä tajua omaa terapian tarvettaan. Joten viisaampi aikuinen voi koettaa puuttua asiaan.

Tai sitten jättää puuttumatta ja toivoa parasta. Nääs silloin kun ongelmat on tietyllä tasolla, kotona makaaminen ei tietenkään auta, mutta ei myöskään ns. tilanteisiin meneminen. Niissä ei tapahdu oppimista. Normi-ihmisellä peloista parannutaan sillä lailla että mennään tilanteeseen ja huomataan ettei se ollutkaan niin kamalaa. Mutta kun ongelmat on tarpeeksi syviä, tilanteeseen menemällä ei opita mitään, vaan päin vastoin on juuri niin kamalia kuin pelättiin. Ja käy joka kerta yhä kamalammaksi. Ja ainoa mitä opitaan on tilanteiden välttäminen. Ja siitä se välttämäiskäyttäytyminen ja syrjäytyminen sitten saa alkunsa ja pahenee, ja elämä senkun kapeutuu kapeutumistaan. Nimimerkillä kokemusta on. Siksi pitäisi heti alussa lähteä perkaamaan syitä.

nuoresta olisin samaa mieltä, että töihin vaan. Mutta jos jo tuossa iässä on koulu jäänyt kesken masennuksen takia, se on minusta tosi huono merkki ja pitäisi ottaa tosissaan. Yleensä ihmisellä riittää pikkasen pitempään psyykkistä energiaa ennenkuin välttäminen alkaa olla ongelma.

kestää puoli vuotta eikä ole rankka. itse kävin aikoinaan eli 2000 syksyllä ja oli mukava koulu. sinne pääsee vielä hakemaan syksyksi.voisi olla pehmeä laskeutuminen kouluelämään voi katsella sitten syksyllä rauhassa mihin menisi sen jälkeen.

Ei kannata opiskella alle 20-vuotiaana jos vahemmilla on liian suuret tulot. Silloin ei saa opintotukea.

Ja silti pitää maksaa vuokra yms.

Mutta joskus harmittaa kun ihmiset ei tajua minkälaisia prosesseja syrjäytymisen takana voi olla. Ne ei oikeasti poistu millään ryhdistäytymis- ja reipastumiskomennnolla, ja ennenkaikkea siksi ettei ne ole tietoisia.



Otetaan hyvin, hyvin yksinkertaistettu esimerkki, leikitään että jotain lasta on lapsena pahoinpidellyt partainen mies. Tapaus on ollut traumaattinen ja se on aikanaan jäänyt käsittelmättä ja painettu alitajuntaan tietoisuudelta piiloon. Siellä tämä traumapalanen elää omaa elämäänsä, irrallaan tietoisesta minästä, joka voisi hoitaa prosessin loppuun, eli käsitellä trauma-aineksen pois.



Nyt sitten ihminen menee opiskelemaan kouluun, jossa on partainen opettaja. Joka kerta kun oppilas näkee tämän partaäijän, näky aktivoi tramapalasen, joka rupeaa valmistautumaan pakoon tai hyökkäykseen, tai jähmettyy ilman että tietoinen mieli tajuaa sitä muuten kuin ahdistuksen, paniikin, pelon jne. tunteista. Koska tietoinen mieli ei tiedä mitä tapahtuu, se ei voi myöskään todeta että aha, nyt minä pelkään tuota partaäijää, mutta vaara ei ole todellinen! Ei ole oikeasti mitään hätään. Tietoisuudesta erillinen traumapala ei pysty tällaiseen käsittelyyn, joten se ei opi mitään. Reaktio laukeaa joka kerta samanlaisena, ja vaatii tietoiselta mieleltä ponnisteluja ikävien tuntemusten tukahduttamiseksi. Ja tällainen sisäinen ristiriita on hirmuisen väsyttävä, se syö suuret määrät psyykkistä energiaa, ja ihminen vaan väsyy ja uupuu sen kanssa. Eikä asiaa yhtään auta ympäristön ymmärtämättömyys ja reipastumispuheet.



Eli mitä pitää tehdä on kaivaa esiin terapiassa traumapala, käydä läpi siihen liittyvät kauhun, pelon jne. tunteet jotka on siellä ihan samalaisina kuin ne lapsena säilöttiin, nimittäin kestämättöminä. Tämä on se terapian helvetti-osuus. Ja sitten kun traumapala tulee tietoiseksi näkyviin ja tunteet on käsitelty, voi vasta ruveta opettelemaan pois pelosta sitä kohtaa. Ei voi oppia pois pelosta sellaista kohtaan mitä ei tiedosta. Ja siksi tilanteisiin meneminen ei aina auta mitään, päinvastoin.

Kyllä omat lapseni saavat asua kotonaan aina.



Inhoan ja oksennan näille "vanhemmille", jotka potkivat omia lapsiaan pois kotoa, vaikka rahasta ei ole pulaa. Itselle on pedattu isot eläkkeet ja makoillaan ja matkustellaan, mutta omia lapsia ei ole varaa elättää vaan mieluummin halutaan heidät yhteiskunnan luukkuun asumaan yhteiskunnan tuilla ja masentumaan yksinään.



Minä ehkä kuulun ajalttelultani näihin italia-mammoihin, jotka hoitavat itse lapsensa ja sukulaisensa. Mutta en hyväksy sitä että juuri nuoria, joiden tulonhankkimismahdollisuudte ovat heikot, ajetaan töihin palkalla jolla ei elä. Kunhan jotain puhelinmyyntityötä on josta nuoreölle tulee vain velkaa.



Sitten kyllä huudetaan että toisten pitäisi käydä vanhuksena katsomassa, kun ei ensin huolehdita omisat lapsistaan kunnes nämä ovat valmiita huolehtimaan itsestään.



Mikä on miinun, on lasteni. Suurten ikäluokkien vanhemmat ovat antaneet kyllä omille lapsilleen kaiken irtoavan rahan opiskeluihin, mikä vain on maasta irti lähtenyt. mutta suuret ikäluokat eivät anna mitään kenellekään.

Syy miksi olisi tärkeää puuttua varhaisessa vaiheessa on se, että silloin ongelmissa on vielä kohtalaisen vähän kerroksia. Ajan kuluessa ja epäonnistuneiden kokeilujen myötä kuvaan tulee ehdollistuminen uusille ärsykkeille. Jos alunperin parta aiheutti traumapalan laukeamisen, se että ahdistava ja pelottava traumareaktio laukeaa aina yhä uudestaan, kerta toisensa jälkeen luokkahuoneessa, ehdollistaa reaktion ennen pitkää koskemaan myös itse tilaa. Ja kas, pian ei pysty menemään edes luokkaan ilman että saa paniikkikohtauksen. Ja niin edelleen.

Vaikka yhteiskunta käskee teitä olemaan töissä 8h arkipäivisin ja maksamaan veroja, tarkoittaako se sitä että ihminen jotenkin erilainen tai vähempi arvoinen jos ei sitä tee? Ei, minusta töissä käyminen on hullujen hommaa ja pidän itseäni paljon menestyneempänä kuin niitä jotka käyvät töissä

Minulla on tuollainen nuorempi veli. Mikään ei oikein huvittanut parikymppisenä ja olisko ollut vähän masentunutkin. Hätäseen sai lukion suoritettua, mutta sen jälkeen lopetti opiskelut kesken. Oli siis päässyt ok-kouluun. Oli lorvimista, juopottelua, yksi rattijuopumustuomiokin. Nyt on ollut viime vuodet töissä jossain matalapalkkaduunissa ja asuu edelleen vanhempiensä luona, kolmekymppisenä. Ei maksa sinne mitään, nirisee ruuista, vaatii autoa lainaksi jatkuvasti, napinan kanssa sentään vaihtaa renkaat kaksi kertaa vuodessa, mutta ei esim suostu hoitamaan kissaa (ruokkimaan, siivoamaan pottaa) jos vanhemmat lähtisivät reissuun. Kaikki omat rahansa kuluttaa matkusteluun ja elektroniikkaa. Asuu edelleen vanhassa huoneessaan, joka katosta lattiaan täynnä jotain littania näyttöjä. 

Minunkaan vanhempani eivät siis vaatineet häneltä yhtään mitään. Käsitykseni mukaan maksavat jopa laskunsa, jos veli vähän uhkaa luottotietojensa menettämisellä. On nääs iltatähti ja kaikkien mussukka. Se on ollut isoin karhunpalvelus mitä ikinä olisivat voineet tehdä. Me kaksi vanhempaa sisarusta olemme kummatkin hoitaneet asiamme tosi malliikkaasti, opiskelleet, menestyneet ja hankkineet perheen. Tämä yksi iltatähti on meille tosi katkera, ei halua tulla edes kylään koska vituttaa katsoa kuinka on omistusasunto. Ei halua pitää hetkeäkään edes vastasyntynyttä sylissä, koska vituttaa että itse asuu vanhempien nurkissa vailla tyttöystävää.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2010 klo 12:09"]

Kyllä omat lapseni saavat asua kotonaan aina.

Inhoan ja oksennan näille "vanhemmille", jotka potkivat omia lapsiaan pois kotoa, vaikka rahasta ei ole pulaa. Itselle on pedattu isot eläkkeet ja makoillaan ja matkustellaan, mutta omia lapsia ei ole varaa elättää vaan mieluummin halutaan heidät yhteiskunnan luukkuun asumaan yhteiskunnan tuilla ja masentumaan yksinään.

Minä ehkä kuulun ajalttelultani näihin italia-mammoihin, jotka hoitavat itse lapsensa ja sukulaisensa. Mutta en hyväksy sitä että juuri nuoria, joiden tulonhankkimismahdollisuudte ovat heikot, ajetaan töihin palkalla jolla ei elä. Kunhan jotain puhelinmyyntityötä on josta nuoreölle tulee vain velkaa.

Sitten kyllä huudetaan että toisten pitäisi käydä vanhuksena katsomassa, kun ei ensin huolehdita omisat lapsistaan kunnes nämä ovat valmiita huolehtimaan itsestään.

Mikä on miinun, on lasteni. Suurten ikäluokkien vanhemmat ovat antaneet kyllä omille lapsilleen kaiken irtoavan rahan opiskeluihin, mikä vain on maasta irti lähtenyt. mutta suuret ikäluokat eivät anna mitään kenellekään.

[/quote]

Mä taas ajattelen eri tavalla. Kun lapsi on parikymppinen, on yleensä ihan luonnollista että nuori itse haluaa omaan asuntoon. Nuori haluaa itsenäistyä, saada omaa tilaa ja oppia omia tapoja olla oman kodin päättäjä. Ja tähän lasta pitääkin kannustaa vaikka toki aina voi sanoa että jos jokin asia pahasti mättää, kotoa saa aina apua. Mutta miksi pitäisi kasvattaa lapsistaan peräkammarin tyttöjä/poikia ja tehdä karhunpalvelus? Pitääkö muun perheen kärsiä sitä että nuori kukkuu öisin ja pitää muuta taloa hereillä jne? Ja voihan sitä nuorta tukea taloudellisesti vaikka muualla asuisikin, mikä sen estää?

"inhoan ja oksennan näille "vanhemmille", jotka potkivat omia lapsiaan pois kotoa, vaikka rahasta ei ole pulaa. Itselle on pedattu isot eläkkeet ja makoillaan ja matkustellaan, mutta omia lapsia ei ole varaa elättää"

Onkohan mitää tajua mistä nämä itselle pedatut isot eläkkeet tulevat.

SIITÄ KUN ON TEHNYT NUORESTA PITÄEN TÖITÄ JA MAKSANUT    I T S E    ITSELLEEN ELÄKEKERTYMÄÄ.

Siksi vanhemmat eivät halua elättää lapsiaan että heille kertýisi näitä ISOJA eläkkeitä myöhempiä aikoja varten.

Voi ziisus teitä titetämättömiä mullekaikkihetinyt-lapsia!!!!